Hauskasti alkava mutta lopulta pelkäksi mekastukseksi latistuva, teknisesti komea tietokoneanimaatio kertoo surffaajamestariksi haluavan nuoren pingviinin tarinan.
Pingviinit ovat suosionsa huipulla. Niistä on tehty viime vuosina niin dokumentteja, dokumentin parodioita kuin tietokoneanimaatioitakin.
Viimevuotisen Happy Feetin seuraaja on Surf’s Up, jonka keskushahmo on nuori, lainelautailusta innostunut töyhtökalliopingviini Cody Maverick. Elokuva tekee heti aluksi avoimia viittauksia edeltäjiinsä, nauraen ääneen ajatukselle, että Cody voisi olla kiinnostunut laulamisesta ja tanssimisesta. Piikikkään hauskasta alusta huolimatta Surf’s Up selviää pingviinianimaatioiden kaksinkamppailusta voittajana vain vaivoin.
Surf’s Up on puettu mukadokumentin muotoon: tarina alkaa kuin pidennettynä urheiluruutu-reportaasina, jossa innokas kuvausryhmä haastattelee Codya sekä muita pingviinisurffauksen ympärillä toimivia ja kertoo samalla lajin historiasta. Dokumentaarista vaikutelmaa korostetaan jopa heiluttamalla tietokoneanimoitua kuvaa ikään kuin se olisi kuvattu käsivaralla ja tekemällä urheilulajin historiasta kertovista osuuksista ikääntyneen ja kuluneen näköisiä.
Vauhdikkaan ensimmäisen varttituntinsa jälkeen tarina alkaa kuitenkin hyytyä ja se kääntyy lopulta jo parin viime vuodenkin aikana useaan kertaan nähdyksi tarinaksi kilpailuhenkisestä keltanokasta, joka saa pyrstönsä kautta tuntea ettei voittaminen olekaan kaikki kaikessa ja että monesti todelliset voittajat nimenomaan eivät tule ensimmäisenä maaliin.
Codyn tietä surffauskilpailun finaaliin vaikeuttaa ylimielinen kanssakilpailija. Hänen mentor-hahmokseen puolestaan kasvaa lajin legenda Big Z, jonka on aiemmin luultu menehtyneen lainelautaonnettomuudessa erään kilpailun finaalissa. Tosiasiassa urheilusankari on vain päättänyt vetäytyä kyyniseksi erakoksi viidakon pimentoon. Codyn aluksi vastentahtoinen mentorointi tuo hänet uudelleen tekemisiin menneisyytensä kanssa.
Etelämantereen jäisissä maisemissa alkava tarina siirtyy nopeasti värikkäälle trooppiselle saarelle, joka toimii suurten surffauskilpailujen tapahtumapaikkana. Tämä tarjoaa tekijöille erinomaiset mahdollisuudet briljeerata tietokonegrafiikan, värien ja detaljien kanssa. Silloinkin kun Surf’s Up on tylsä, se on ainakin kaunis katsella komeiden maisemiensa ansiosta.
Hyvän ja genretietoisen aloituksen jälkeen elokuva kuitenkin latistuu tasaista vauhtia tylsäksi ja tutuksi urheilusankarin kasvutarinaksi, ja alun parodinen ote pelkäksi villiksi mekastukseksi. Surf’s Upista tulee lopulta perhe-elokuvana täysin kaksijakoinen: lapset tulevat varmasti viihtymään vauhdikkaan vaikkakin älyttömän menon parissa loppuun asti, aikuisilla on sen sijaan kestämistä. Juuri ne elementit, jotka olisivat voineet viehättää aikuisyleisöä eniten, ovat tarinassa pahiten retuperällä.