Paolo Genovesen vuonna 2016 ilmestynyt Salaisuuksien illallinen on ilmeisesti päässyt ihan ennätysten kirjoihin maailman eniten varioituna elokuvana. Siitä nyt tehty suomalainen näkemys taitaa olla 30. version paikkeilla! Ja mikäpä on varioidessa, kun alkuteos on niin herkullinen.
Joukko ystäviä kokoontuu yhden pariskunnan kotiin aterioimaan ja turisemaan. Ryhmäpaineen johdosta he päätyvät pelaamaan peliä, jossa kaikkien puhelimet ovat pöydällä ja niihin tulevat viestit ja puhelut on paljastettava muille läsnäolijoille. Totta kai pian alkaa paljastua kaikenlaisia salaisuuksia, jotka alkavat noloina totuuksina mutta eskaloituvat pian komeroissa koliseviksi luurangoiksi. Yritykset ennakoida erilaisia tilanteita johtavat vain syvemmälle suohon, ja pian koko porukka on ystävyyksiä ja liittoja rusikoivien inhojen totuuksien mutavyöryn armoilla.
Täydelliset vieraat noudattelee melko uskollisesti Salaisuuksien illallisen ulkoasua ja tarinaa. Ulkoisesti onkin kiinnostavaa havahtua siihen, miten vähän meikäläisissä elokuvissa panostetaan ympäristöjen hienostuneisuuteen ja kauneuteen.
Tarinallisesti on tietysti epäuskottavaa, että näin paljon salaisuuksia tulisi julki muutaman tunnin sisällä. Ylilyönti on kuitenkin helppo niellä, koska konsepti oman, yksityisen viestittelyn estottomasta avaamisesta muille on niin kutkuttavan karmea.
Ehkä juuri siksi lopetus tuntuu niin karmivalta petokselta: katsoja on valmis hyväksymään näkemäänsä, mutta tuntuu kuin tekijöiltä olisi loppunut rohkeus. Toki sekin menee puhtaasti alkuteoksen piikkiin, ja monet pitävät sitä jopa nerokkaana. Minä vihasin sitä. Mutta siihen asti kaikki on niin täydellisen kammottavaa ja hauskaa, ja näyttelijät niin upeita, että on pakko antaa neljä tähteä, vaikka ensireaktio melkein hävitti niistä kaksi.
Genovesen alkuperäisen elokuvan näki Suomen teattereissa alle 10 000 katsojaa. Toivottavasti upeat tekijät houkuttavat nyt huomattavasti enemmän väkeä saleihin. Mutta ihan varmuuden vuoksi: jos haluaa välttyä raskaan pettymyksen riskiltä, kannattaa kävellä ulos suurin piirtein siinä vaiheessa, kun vessan ovi saadaan auki.
Jouni Vikman
Täydelliset vieraat -elokuvan traileri
