Finney (Mason Thames) selvisi hengissä Grabberin kellarista, mutta hänen traumansa ovat edelleen läsnä jokapäiväisessä arjessa. Hänestä on tullut koulukiusaaja, ja katsoja saa alusta alkaen käsityksen hahmon luonteenmuutoksesta, joka kumpuaa traumaperäisestä käyttäytymisestä.
Hänen siskonsa Gwen (Madeleine McGraw) näkee toistuvia painajaisia ja käveleee unissaan sekoittaen samalla todellisuuden ja henkimaailman. Hän näkee joka yö unta kolmesta nuoresta, jotka katosivat Coloradon leirintäalueella. Pian unet ja todellisuus alkavat sekoittua, ja Grabber (Ethan Hawke) tuntuu olevan läsnä vielä kuolemankin jälkeen heidän arjessa.
Se, millä elokuva erottaa muista kauhujatko-osista, on päähenkilön ja miljöön vaihdos. Tällä kertaa Finneyn sisko Gwen joutuu kohtaamaan Grabberin, ja jos hän kuolee unessä, hän kuolee myös todellisuudessa aivan kuten Painajainen Elm Streetillä -elokuvissa. Ehkä juuri siksi elokuvan mielenkiintoisimmat hetket ovat unenomaisia kohtauksia, vaikka ongelmaksi muodostuvat muiden hahmojen todellisen maailman toilailut, jotka tuntuvat lopulta merkityksettömiltä.
The Black Phone 2 on yllättävän turvallinen jatko-osa. Sen visuaalinen ilme on ahdistava kuten Scott Derricksonin elokuvilta voi odottaa. Ohjaajan aikaisempien teosten tyyli näkyy jälleen esimerkiksi filmikamerafiltterissä, joka luo tapahtumiin unenomaisen, lähes retrohenkisen tunnelman. Myös lavastukseen on panostettu jokainen yksityiskohtaa myöten aina esineistä televisio-ohjelmiin. Mutta sen suurin ongelma ei ole ulkonäkö vaan käsikirjoitus.
Elokuvan käsikirjoitus alkaa sakata viimeistään toisen näytöksen alussa. Amerikkalaiseen tyyliin hahmot kertovat suoraan miltä heistä tuntuu, ja teema pyörii vahvasti perheen ympärillä – kuin elokuva olisi suunnattu esiteineille, mikä on ristiriidassa väkivaltaisen sisällön kanssa. Monet sivuhahmot eivät edistä juonta lainkaan, mikä turhauttaa etenkin elokuvan vaihtelevan rytmin vuoksi.
The Black Phone 2 ei kuitenkaan pilaa ensimmäisen osan tarinaa, vaikka jatko-osa tuntuu osin tarpeettomalta. Se onnistuu luomaan Gwenin hahmosta mielenkiintoisen ja samastuttavan, mitä kauhuelokuva tarvitsee, jotta siitä voi nauttia. Silti, kun mysteeri ratkeaa jo ensimmäisen tunnin aikana, kauhu ja jännitys haihtuvat. Lopulta jää vain odottamaan, miten elokuva päättyy – ja se odotus voi tuntua osasta katsojista todella pitkäveteiseltä.
Werneri Pihlajamäki
The Black Phone 2 -elokuvan traileri
