Miten suhtautua, jos morsian paljastaa menneisyydestään jotain hyvin häiritsevää vain muutamaa päivää ennen häitä?
Tätä joutuu pohtimaan Charlie (Robert Pattinson) kuullessaan morsiamensa Emman (Zendaya) kertovan asiaa, jota häpeää. Charlie ja Emma ovat testaamassa häämenuuta mukanaan bestman Mike (Mamoudou Athie) ja kaaso Rachel, jota esittää Paul Thomas Andersonin Licorice Pizzasta tunnetuksi tullut muusikko Alana Haim. Rachel suhtautuu uutiseen siitä, mitä ehkä olisi voinut tapahtua muttei tapahtunut, jopa vihamielisesti. Charlie on lähinnä hämmentynyt.
Jotain pitäisi keksiä, kun häävalmistelut ovat kuumimmillaan ja sukulaisetkin lentävät pian paikalle Englannista, josta Charlie on kotoisin. Seuraa oirehtimista moneen suuntaan ja homma näyttää leviävän totaalisesti käsiin. Kaikki sen takia, että menneisyydessä jotain olisi voinut tapahtua.
Norjalaisen elokuvantekijän Kristoffer Borglin edellinen elokuva Amerikan ihmemaassa, Nicolas Cagen pääosittama Dream Scenario, oli varsin onnistunut absurdi musta komedia kuuluisuudesta, jota vaivasi ajoittaiset rytmitysongelmat. Tällä kertaa tarina, jonka Borgli on taas itse käsikirjoittanut, on pienimuotoisempi, yksinkertaisempi ja rajatumpi. Mutta edelleen rytmitys rakoilee. Kerronnassa on turhaa toistoa ja tyhjäkäyntiä. Dramaturgista osaamattomuutta tuo joidenkin asioiden tai henkilöiden esilletuonti ja korostaminen ilman, että ne toisivat mitään lisää. Katsoja odottaa niiden tuovan tarinaan jotain uutta ja käänteentekevää. Pettymykseksi ne osoittautuvat turhakkeiksi jääden vaivaamaan mieltä.
Tiedämme jo ennestään, että amerikkalaisten käsitys englantilaisista on hyvin stereotyyppinen ja äärimmäisen typistynyt. Ikään kuin kaikki olisivat sinänsä fiksuja mutta alati hämmentyneitä ja sosiaalisesti kömpelöitä. 90-luvulla tätä kuvaa toi esille Hugh Grant menestysleffoissaan. Tästä ei näköjään olla päästy yhtään eteenpäin 30 vuodessa. Syntyperäisenä lontoolaisena Pattinsonin ei tarvitse pelleillä oikean aksentin kanssa. Sen sijaan hänen hahmonsa on sekin jatkuvasti hämmentynyt, epävarma, kömpelö ja täysin muiden ohjailtavissa. Se että amerikkalaisilla on rajatussa sivistyksessään tällainen kuva, ei yllätä. Mutta että samaa rautaa takoo norjalainen, jonka pitäisi tietää paremmin. Häpeä!
Onneksi elokuvasta löytyy hyvääkin. Kerrontaan on tuotu takaumia välähdyksinä. On parempi näyttää jotain vain siitä puhumisen sijaan. Zendaya näyttelee hyvin tunnetiloja pienin kasvojen ilmein. Pattisonin hahmo on aivan liian typistetty, jotta mitään näyteltävää olisi jäänyt. Charlien parasta kaveria näyttelevä mauritanialais-amerikkalainen Mamoudou Athie on erittäin luonteva, kun taas Alana Haimilla ilmaisu menee välillä yli. Myös tarinan lopetus palkitsee katsojan riittävästi. Onneksi.
Hannu Liekso
The Drama -elokuvan traileri
