1970-luvun lopulta lähtien Troma Entertainment on tuottanut shokkiarvoilla ratsastavia halpiksia, joiden juonet ovat naurettavia ja efektit muovisia mutta groteskeja. Yksi tallin kasarisuosikeista on The Toxic Avenger, jossa sosiaalisesti kömpelö siivooja muuttuu teollisuusjätteen ansiosta rujoksi supersankariksi, joka kostaa kiusaajilleen ja siivoaa korruptoitunutta kotikaupunkiaan pahiksista.
Uudessa versiossa sorrettuna siivoojana nähdään Peter Dinklage, jota muodonmuutoksen jälkeen kanavoi Luisa Guerreiro. Dinklagen Winston ei ole seksin perässä touhottava nörtti luuseri, vaan omistautunut yksinhuoltajaisä ja periaatteellinen mutta ihmisluonnon suhteen naiivi mies. Kuvaavaa muutokselle on, että kun alkuperäisessä Toksisen kostajan käyttämä tutu on nöyryytys, uutuudessa se on asennetta uhkuva julkilausuma.
Mutatoituneessa olomuodossaan Winstonin on selvittävä korruptoituneesta liikemiehestä (Kevin Bacon) ja tämän friikkikätyreistä samalla kun hän yrittää pitää yllä suhdetta poikaansa (Jacob Tremblay) ja pitää hengissä konnat kiikkiin haluavaa ilmiantajaa (Taylour Paige). Onneksi hänellä on aseenaan toksinen moppi, joka suorastaan räjäyttää liat pois. Sekä päät ja sisälmykset siinä sivussa.
Macon Blair on uskomattoman hyvin tavoittanut alkuperäisen elokuvan tunnelman ja ulkoasun, mutta suhtautumalla Winstoniin ihmisenä eikä vitsinä, jolle yleisönkin on tarkoitus nauraa, hänen versionsa on sympaattisempi. Silti se on myös umpipöhkö ja äärimmäisen verinen, kuten olla pitääkin. Siksi on syytä mainita, että jos ei ole alkuperäisen Toxien ystäviä, voi suoraan pudottaa pois yhden tähdistäni. Toisenkin, jos roskaelokuvat yleensäkään eivät kuulu suosikkeihin.
Jouni Vikman
The Toxic Avenger -elokuvan traileri
