Sisarukset Alberta ja Gabriella pyörittävät 1970-luvun Roomassa menestyvää ompelimoa, joka palvelee teatteri- ja elokuva-alan silmäätekeviä. Kun Oscarilla palkittu pukusuunnittelija tarvitsee heidän apuaan uuden, muhkeita asuja täynnä olevan elokuvan teossa, Alberta ilmoittaa saman tien ottavansa koko tuotannon puvustamisen firman kontolle, vaikka sen väellä on kädet täynnä muutenkin.
Pian ompelimossa ravaa niin hermoromahduksen partaalla olevaa puvustajaa ja ohjaajaa kuin elokuvadiivaa, joka on pidettävä erossa myös asiakkaana olevasta teatteridiivasta, jotta vältytään kissatappeluilta. Siinä sivussa ompelimon omistajat ja työntekijät käsittelevät tukahdutettuja suruja, päihdeongelmia, kotiväkivaltaa, köyhyyttä, mielenterveysongelmia, yhteiskunnallista aktivismia sekä rakkautta ja sen puutetta. Silti aina löytyy aikaa flirttaila salskeiden lähettien ja puolialastomien mallien kanssa, jopa lurittaa yhteislauluja näiden kanssa.
Timantit on siis puhdasta satua, tiettyä ammattikuntaa romantisoiva (melo)draama, ja sille on hyvä selitys. Se nimittäin perustuu ohjaaja-käsikirjoittaja Ferzan Özpetekin muistoihin oman uransa alkuajoilta vuosikymmenten takaa. Nuorena apulaisohjaajana hänen tehtävänsä oli asioida työn alla olevien elokuvien vaatteet sun muut tykötarpeet toteuttavien käsityöläisammattilaisten kanssa. Silloin syntynyt arvostus heitä kohtaan suorastaan huokuu elokuvasta.
Elokuvansa kautta Özpetek palvoo myös kohtaamiaan italialaisia naistähtiä, omia timanttejaan. Upeat näyttelijät kannattelevatkin kokonaisuutta, kun se uhkaa ratketa saumoistaan.
Jostain kumman syystä Özpetek on halunnut elokuvaan mukaan nykyaikaan sijoittuvan metatason, jossa hän viettää aikaa ja suunnittelee elokuvaa tähtiensä kanssa. Harmittomimmillaan nuo hetket vain pudottavat katsojan ulos elokuvan tapahtumista ja epäuskon tukahduttaminen pitää käynnistää uudelleen. Pahimmillaan itseriittoiset kohtaukset uhkaavat pilata koko kokonaisuuden, kun ohjaaja vaeltaa kuvauspaikalla oman visionsa lumossa. Näiden ottojen poisto olisi tehnyt yli kaksituntisesta fiilistelystä inhimillisemmän pituisenkin.
Jouni Vikman
Timantit -elokuvan traileri
