Roomalainen katukoira lyöttäytyy sattumalta kohtaamansa ystävällisen ilmalaivainsinööri Umberto Nobilen seuraan ja saa nimekseen Titina. Kuinka ollakaan, kuuluisa norjalainen tutkimusmatkailija Roald Amundsen ottaa yhteyttä Nobileen ja pyytää tätä rakentamaan ilmalaivan Pohjoisnavan valloitusretkeä varten. Kaiken lisäksi hän haluaa myös itse insinöörin retkikuntaansa. Nobile ottaa mukaansa myös kiltin ja ystävällisen hauvansa.
Tositapahtumapohjainen animaatio on sallittu kaiken ikäisille, eikä siinä mitään kovin pelottavaa olekaan. Silti tuntuu, että se on tarkoitettu ennemmin aikuisille kuin lapsille, suloisesta pikkukoirasta huolimatta. Ehkä lapsille riittävät muutamat värikkäät hallusinaatiohahmot ja hassu räksyttävä Mussolini. Silti edes jonkinlainen yleissivistys maailmansotien välisestä tilanteesta ja ehkä tutkimusretkien historiastakin avaa elokuvasta mielenkiintoisia puolia.
Norjalaiselle ohjaaja-käsikirjoittaja Kajsa Næssille on kunniaksi, että hän matkan varrella kuorii maansa rakastetusta sankarista omahyväisen, pikkumaisen ja jopa aavistuksen toksisen äijän. Epämiellyttävät puolensa on myös Nobilessa. Pikku Titina käy läpi omia seikkailujaan egojen ottaessa taustalla yhteen. Olisikin oikeastaan toivonut, että koirasta olisi kunnolla tehty tarinan päähenkilö, jonka näkökulmasta matka ja sen osallistujat olisi nähty.
Elokuvan soveltuvuutta nuoremmille, sulavaan tietokonegrafiikkaan tottuneille katsojille saattaa rajoittaa myös pelkistetty 2D-animaatio. Itse asiassa Titinan tyylitellystä ulkoasusta ja tavasta hyödyntää musiikkia tulee mieleen Sylvain Chomet’n maanmainio, aikuiseen makuun iskevä Bellevillen kolmoset. Sen luova hulluus loppupuolellaan surullisiinkin sfääreihin kurkottelevasta Titinasta kuitenkin vielä puuttuu.
Jouni Vikman
Titina-terrieri Pohjoisnavalla -elokuvan traileri
