Otteessaan pitävä italialainen elokuva koukuttaa katsojan seuraamaan tarinan loppuun asti. Ajoittain hyvin väkivaltaiset kohtaukset hätkähdyttävät trillerin ja draaman nyanssien välillä.
Giuseppe Tornatore on kuuluisa erityisesti elokuvista Malèna ja Cinema Paradiso. Jälkimmäisestä hän sai myös parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarin vuonna 1989. Malènan ja Tuntemattoman naisen välillä kului kuusi vuotta, jonka aikana Tornatore on valmistellut Leningradin miehityksestä kertovaa elokuvaa. Tuntematon nainen oli taukoa ohjaajan taustatutkimuksesta Leningrad-elokuvaa varten.
Elokuvan pääosassa on suhteellisen tuntematon venäläinen näyttelijätär Xenia Rappoport. Enimmäkseen teatterissa näytellyt Rappoport onnistuu saamaan aikaiseksi todella vaikuttavan tulkinnan salaperäisestä ukrainalaisesta Irenasta. Elokuva keskittyy paljolti Irenan hahmoon, ja Rappoport pystyy kannattelemaan koko elokuvan uskottavasti ja vetää katsojan mukaan tarinaan. Elokuva kertoo kuinka Irena järjestää itsensä Adacherin italialaisperheen lähettyville, mutta paljastaa hänen motiivejaan vain pala palalta elokuvan edetessä. Hän tulee läheiseksi erityisesti perheen tyttären kanssa, mutta samalla Irenan menneisyys alkaa saavuttaa häntä. Katsoja on saanut välähdyksiä Irenan julmasta ja väkivaltaisesta menneisyydestä jo aiemmin, mutta Tornatoren taitoja kuvaa, että juonta ei arvaa liikaa ennalta. Ei myöskään tule halua hoputtaa kerrontaa paljastamaan mysteerejä nopeammin, vaan elokuva kulkee omaa tahtiaan vetäen katsojaa samaa vauhtia mukanaan.
Tornatore ei ole tehnyt elokuvastaan kertomusta siirtolaisuudesta Italiaan, vaikka tällekin linjalle hän olisi helposti voinut lähteä. Ne pienet viittaukset, joita elokuvassa on siirtolaisen asemaan, puhuvat sitä vaikuttavammin, kun niitä ei ole korostettu liikaa.
Erityismaininnan ansaitsee elokuvan musiikki, jonka on säveltänyt mestarillinen Ennio Morricone. Elokuvan taustasävellystä on syytetty siitä, että se ei ole tarpeeksi huomaamaton ja aika ajoittain häiritsee elokuvaan uppoutumista. Mutta vaikka katsoja saattaisikin herätä välillä kuuntelemaan pelkästään musiikkia, ei sitä voi pitää elokuvalle miinuksena. Morriconen sävellys on sen verran upeaa kuunneltavaa.