Sirkuksen väki värvätään kenraali Francon nousua edeltävään Espanjan sisällissotaan, jonka traumat nousevat pintaan muutama vuosikymmen myöhemmin seuraavan sukupolven jatkaessa klovniperinnettä.
Surullinen klovni ihastuu sirkuksen kauniiseen akrobaattiin ja päättää pelastaa hänet väkivaltaiselta poikaystävältä, joka on show’n pelletähti. Psyyket ja ruumiit särkyvät sairaan kolmiodraaman nivoutuessa osaksi Espanjan 1970-luvun poliittiseen kuohuntaan.
Levittäjän mukaan Viimeinen sirkus on sysimustalla huumorilla maustettu romanttinen toimintatragedia. Edes noin lavea kuvaus ei riitä määrittelemään elokuvaa. Sen humoristisiksi elementeiksi ymmärrettävät kohdat jättävät pahan maun suuhun, mutta toisaalta kauhuelementit voisivat huvittaa, elleivät olisi niin vastenmielisiä. Romanttinen se on vain sydäntäsärkevässä mielessä, ja yliammutut toimintakohtaukset nyrjähtävät viittauksista Espanjan lähihistorian sotiin ja terrorismiin. Tragedia se toki on jo alkuperäisen nimen balladi-osuuden perusteella.
Kulttiohjaaja Álex de la Iglesia lähtee helposti omien kipeiden ideoittensa vietäväksi – niin myös tässä uutuudessa. Toisaalta päähenkilöiden jatkuva ailahtelu tuntuu sopivan hänen vinksahtaneimman visionsa outoihin polkuihin.
Jouni Vikman
Tähdet: ★★★