Hieno elokuva, joka kuvaa Egyptin yhteiskunnan tilaa sekä laajemmasta että yksityisen ihmisen näkökulmasta.
Yacoubian – talo Kairossa ilmestyi alun perin kirjana vuonna 2002, ja se oli ilmestymisaikanaan arabiankielisen maailman myydyin romaani. Kirjasta on syksyllä tulossa myös suomennettu versio. Niin kirja kuin elokuvakin aiheuttivat kohun ilmestyessään, eikä ihme sillä ne käsittelevät kokonaista kavalkadia Egyptin yhteiskunnallisia ongelmia ja tabuja.
Elokuvan keskiössä on rakennus nimeltä Yacoubian-talo. Se kuvastaa kuinka Egyptin muutaman vuosikymmenen takainen kulta-aika on päässyt rappeutumaan. Vanhassa kauniissa asuinrakennuksessa eivät enää asu rikkaat ja menestyksekkäät, vaan se on kotina muille ihmisille, myös sen katolla sijaitsevalle slummikerrokselle.
Elokuvassa kerrotaan useiden ihmisten tarinoita, jotka välillä risteävät keskenään. Samalla tuodaan esille egyptiläisen yhteiskunnan eri tasot alhaisesta ylhäiseen sekä muutokset, joita maa on kokenut viime vuosikymmeninä. Kaikki tämä vaikuttaa maan nykytilanteeseen ja tekevät siitä mitä se on tänä päivänä. Elokuvassa käsitellään niin terrorismia, seksuaalista häirintää, poliittista korruptiota kuin homoseksuaalisuutta. Kipeitä aiheita tuodaan esiin yksityisten ihmisten näkökulmista. He ovat niin keskittyneitä henkilökohtaisiin pulmiinsa, etteivät huomaa lähimmäistensä ongelmia. Samalla ongelmat lakaistaan yhteiskunnallisella tasolla maton alle ja teeskennellään, että niitä ei olekaan.
Näyttelijäsuoritukset ovat hienoja. On mielenkiintoista nähdä kuvausta toisen maan yhteiskunnasta ja silti huomata, että ihmisten ongelmat ovat paljolti samanlaisia. Väitän, että elokuvan kautta saa paremman tuntuman Egyptiin maana kuin yhdelläkään seuramatkojen reissulla.
Viime aikoina on ilmestynyt useita eeppisiä ja pitkiä elokuvia, mutta negatiivisena puolena Yacoubian – talo Kairossa -elokuvasta voisi sanoa, että se on turhan pitkä. Aiheet ja henkilöhahmot ovat moninaiset, ja vie aikaa, että niihin pääsee perehtymään, mutta jos aiheen käsittely käy liian puuduttavaksi, vie se myös arvokasta huomiota pois oleellisesta sanomasta.
Elokuva haastaa ennakkoluuloja eikä vähiten terrorismia käsitellessään. Kun massasta erotetaan yhden ihmisen tarina, ja perehdytään siihen miten hän päätyy tiettyyn tilanteeseen, reaktiona alkaa jopa ymmärtää hänen ratkaisujaan. Ymmärtäminen ei tietenkään tarkoita päätösten tai tekojen hyväksymistä, mutta katsojana alkaa tajuta, että massan taustalla ovat yksilöt. Ja yksilöiden taustalla ovat monet yhteiskunnalliset voimat ja ongelmat, jotka vaativat yhteistyötä jotta niitä pystyttäisiin ratkaisemaan.