Nyt kun sinulla on tämä tieto, tekisitkö elokuvan Adulthood? Olisitko julkinen henkilö sellaisessa projektissa?
Kyllä, ehdottomasti tekisin! Kuten olen sanonut, jo se tapa millä me työskentelimme Boyhoodin parissa oli uskomatonta… joten ehdottomasti suostuisin. Tällä kertaa se olisi hyvin erilainen kokemus. Mutta oli se sitten jatkoa tälle tarinalle tai täysin jokin muu tarina, niin mielestäni tämä oli todella mahtava tapa tehdä elokuva. Joten toivon, että pääsen työskentelemään näin uudelleen.
Mitä asioita uskot oppineesi tämän projektin parissa työskentelemisestä?
Kärsivällisyyttä! Saattaa kuulostaa kliseiseltä, koska… tietenkin sinulla on oltava paljon kärsivällisyyttä työskennelläksesi jonkin parissa 12 vuotta. Mutta opin kärsivällisyyttä, investoimista ja haavoittuvaisuutta ja taiteellisia tavoitteita. Opin ilmaisemaan itseäni rehellisesti ja haavoittuvaisesti. Ja kuten sanoin, kadottamaan itseni asioihin, se on jotakin mitä todella arvostan.
Haluan mennä opiskelemaan enemmän kuin mitään muuta tällä hetkellä. Mutta haluan myös jatkaa näyttelemistä, mitään tiettyä ei ole meneillään vielä, mutta työskentelen managerin kanssa ja toivottavasti löydän elokuvaprojektin pian.
Sinulla on ollut melko poikkeuksellinen koulutus. Olet saanut kotiopetusta ja sen lisäksi olet oppinut ammattitaitoa tämän elokuvaprojektin myötä.
Kyllä, elokuvaprojekti oli eräänlainen taidekoulu.
Kuinka uskot perinteisen koulun sopivan sinulle?
En todellakaan tiedä. Kävin koulua parin vuoden ajan, mutta en varsinaisesti oppinut mitään ollessani siellä. Olisi hyvin kiinnostavaa tietää, millaista olisi mennä istumaan tunnille ja todella paneutua siihen, nyt minua kiinnostaisi. Janoan tietoa ja rakennetta… ja näin ei aina ole ollut asianlaita.
Luin, että ohjaaja kuvaili sinua pikkupoikana haaveelliseksi, arvoitukselliseksi ja eteeriseksi. Ja hän sanoo, että olet yhä noita asioita. Ymmärrätkö, mitä hän näillä tarkoittaa?
Kyllä, tunnen itseni haaveelliseksi ja eteeriseksi, olen aina tuntenut. Hahaha! Eli kaipa minä ymmärrän. On melko outoa kuulla Richardin sanovan näitä asioita minusta, etenkin kun meitä haastatellaan yhdessä ja häneltä kysytään minusta ja olen siinä silleen, että… hei, olen täällä.
Kuinka sinä kuvailisit Richardia?
Intohimoinen. Hänellä on mahtava draivi, mutta hän on uskomattoman pehmeä. Ja hän on kunnioittava ja hienovarainen. Uskon, että hän tiesi tarkalleen millainen tästä elokuvasta tulisi, 13 vuotta sitten, mutta hän ei kertonut meille sitä eikä hän yrittänyt pakottaa sitä tapahtumaan. Hän tavallaan lempeästi ohjasi elokuvan olemaan sitä, mitä hän halusi sen olevan. Ja on uskomaton taito pystyä muokkaamaan jotakin ilman, että tukahduttaa sen.
Teillä oli oltava suuri keskinäinen luottamus sinun, vanhempiesi, ohjaajan ja kaikkien muiden näyttelijöiden välillä. Kuinka tällaista luottamusta ylläpidetään?
Varmaankin tämä onnistui, koska kaikki olivat hyviä ihmisiä. En usko, että tätä olisi voitu ylläpitää, jos mukana olijat eivät olisi olleet projektissa oikeista syistä. Vanhempani olivat Richardin töiden suuria faneja ja luottivat häneen pitkälti siitä syystä. Richard teki hyviä elokuvia kaupungista, jossa he elivät… mutta pääasiassa kaikki tämä vain tapahtui. Ei ollut mitään keinoa järjestää tämänkaltaisia ystävyyksiä, luottamusta tai työporukan yhteistyöhön perustuvaa dynamiikkaa… on siis oikeastaan ihme, että kaikki tapahtui niin kuin tapahtui. Että me kaikki katsomme elämää ja taidetta samalla tavalla ja pystyimme työskentelemään yhdessä niin hyvin ja että luotimme toisiimme.
Katsoitko mitään tiettyä valmistautuessasi kohtauksiisi tai oliko sinulla joitakin suosikkielokuvia, jotka kulkivat matkassa mukana?
Minulla on niin monta, kysymys suosikkielokuvasta on aina todella vaikea minulle, koska niitä on vain niin paljon. Nyt kun kysyt, niin mieleni tyhjenee. Kun sain koe-esiintymisen, Richardin elokuvista suosikkini oli Waking Life ja se on varmaan edelleenkin hänen elokuvista suosikkini. Se on todella kaunis.
Miltä sinusta nyt tuntuu, kun olet tullut ulos yksityisestä lapsuuden kokemuksestasi ja oletkin nyt julkisuuden hahmo – osa sitä populaarikulttuuria, jonka parissa kasvoit itse ja nyt muut lapset katsovatkin sinua televisiosta?
Se on hienoa. Se on myös hyvin surrealistista, kiusallista ja pelottavaa. Olen melko ujo ihminen, mutta mielestäni minulla on paljon tarjottavaa. Ja mielestäni on jännittävää saada mahdollisuus jakaa itsestään ihmisten kanssa.
Onko sinulla suosikkikohtausta elokuvasta?
Pidän todella paljon viimeisestä kohtauksesta, se on todennäköisesti suosikkini. Sen lisäksi myös retkeilykohtaus Masonin ja hänen isänsä välillä. Se oli yksi ensimmäisistä kohtauksista, jonka dialogiin minulta tuli paljon panostusta. Se oli tavallaan käänteentekevä hetki, jonka jälkeen tulin suuremmaksi osaksi yhteistyötä. Se kuvausvuosi oli alkua sille, joten muistelen sitä lämpimästi. Ja se on myös vain todella hieno kohtaus. Se on todella kiva.
Minulla itse asiassa on kopio siitä ja se on mahtava. Se on todellinen! Se on fantastinen ja aivan totta, kaikki mitä siitä sanotaan. Se on mahtava albumi! Se todella on. Luullakseni Ethan teki albumin itse. Ethan teki sen oikeassa elämässä, omille lapsilleen. Voin olla myös väärässä, mutta mielestäni hän teki sen.
Miltä sinusta tuntui kun olit kuvannut viimeisen kohtauksesi elokuvaan?
Katkeransuloiselta. Se oli tuskallista, mutta kaunista. En tiedä, se oli hyvin tunteellista. Se pääsee yllättämään. Niin pitkän ajan, kaiken sen intensiteetin ja emotionaalisen latauksen jälkeen, mikä meillä kaikilla oli, se tapahtui hyvin vähitellen… joten ei täysin pystynyt ymmärtämään, kuinka tärkeä tämä projekti oli ollut, ennen kuin se sitten oli ohitse. Me kaikki vain seisoimme erämaassa ja pikkuhiljaa ymmärsimme, kuinka suuri osa kunkin meidän elämää tästä elokuvasta oli tullut, kuinka syvällä me olimme siinä, ja että nyt se oli tehty. Se oli hyvin tunteellista.