Matt Damon ja Ben Affleck perustivat Artists Equity -tuotantoyhtiön vuonna 2022 ja ovat sittemmin tehneet Air-elokuvan, Kiss the Future -dokumentin ja meilläkin heti ensi vuoden alussa nähtävän Kiss of the Spider Womanin. Ai niin, myös pienen draaman Cillian Murphyn kanssa. Se kertoo katolisen kirkon tekemistä törkeyksistä. Nämä pienet asiat ei ehkä näytä elokuvalta, josta Damon ja Affleck olisivat kiinnostuneita, mutta niin vain kävi.
– Me ajattelemme – aina siihen asti, kun olemme puilla paljailla – että hyvän elokuvan tekeminen on vasta-ainetta kaikelle ympärillämme. Kohtelemme yhteistyökumppaneitamme kuin aikuisia ja luotamme, että he toimittavat mitä lupaavat. Ja me luotamme yleisöön, Damon toteaa.
– Elokuva ei myötäile katsojia, se pyytää heitä oikeasti välittämään. Kaikki mukana olevat ihmiset, traumaattisten asioiden kanssa painivat hienot taiteilijat, tekivät mukaan lähtemisestä helpon päätöksen. Kun aloittelin uraani, tällaisia elokuvia tehtiin koko ajan. Nyt tilanne on eri, mutta ne eivät ole aivan kuolleet. Vielä.
Haavoja tuulettamassa
Murphy esittää perheenisä Billiä, joka työskentelee hiilikauppiaana. Ollaan 1980-luvulla ja ajat ovat kovat – ainahan ne ovat. Viedessään hiiliä paikalliseen luostariin hän kohtaa jotain järkyttävää: sinne vastoin tahtoaan joutunutta, raskaana olevaa tyttöä kohdellaan hirviömäisesti.
– En varmaankaan voi puhua koko kansakunnan puolesta, mutta uskon, että asia oli kollektiivinen trauma koko Irlannille. Sitä käsitellään yhä, mutta taide voi olla siihen hyvä työkalu, se kirja ainakin oli. Kaikki ovat lukeneet sen, Murphy viittaa Claire Keeganin teokseen, johon Nämä pienet asiat pohjautuu.
Peter Mullan käsitteli samoja kamaluuksia elokuvassaan Magdalene-sisaret, mutta tällä kertaa sitä katsotaan ulkopuolisen silmin – vaikka elokuva onkin lopussa omistettu uhreille. Bill tietää, että vääryyksiä tapahtuu, mutta kuka hän on haastamaan koko kaupunkia hallitsevaa instituutiota?
– On ironista, että elokuva kertoo kristitystä miehestä, joka yrittää toimia kristillisesti rikkinäisessä kristillisessä yhteisössä. Se esittää kysymyksiä osallisuudesta, hiljaisuudesta ja häpeästä, mutta ehkä se on helpommin nieltävässä muodossa kuin akateeminen tai hallinnollinen raportti.
Ironista on myös, että vaikka Nämä pienet asiat ei ole aina helppoa katsottavaa, kaikki asianosaiset kehuvat kuinka helppoa sen tekeminen oli.
– Se oli hyvää karmaa, Murphy kuvailee Damonin kanssa työskentelyä Oppenheimerissa ja tuottaja Alan Moloney väittää, ettei koskaan ole nähnyt elokuvan muotoutuvan niin nopeasti ja helposti.
– Se oli sellainen ”unelmaprojekti”, jonka kaikki halusivat tehdä oikeista syistä. Se on Irlannille merkittävä tarina ja aiheellista ja ajankohtaista katsottavaa muullekin maailmalle, hän lisää.
– Se kertoo instituutiota vastaan asettumisesta ja tunsimme sen vuoksi vastuumme. Luulin lukevani tarinaa 1950-luvulta, mutta sivulla 20 tajusin, että olemme kasarilla. Oli järkyttävää kuinka lähellä se on minun sukupolveani. Mutta haavoja pitää tuulettaa, jotta ne voivat parantua.
Hiljaa hyvä tulee
Käsikirjoittaja Enda Walrshin mukaan Claire Keeganin teksti ohjasi koko prosessia.
– Hän on lyhyiden tarinoiden mestari. Hän jättää lukijalle tilaa, ja minunkin tehtäväni oli pysytellä poissa tieltä. Päähahmon seuraaminen kasvattaa ahdistusta, koska meille ei kerrota kaikkea. Se on kuumottavaa. Claire paljastaa totuuden, mutta siihen liittyy runoutta, Billin sisäiseen kamppailuun uppoaa. Meidän piti vain kuunnella sitä.
Vaikka se, mitä hahmo yrittää tehdä, voi vaikuttaa sankarilliselta, Murphyn Bill Furlong ei ole sankari.
– Cillian näyttelee miestä, joka ei ole poliittinen tai kaunopuheinen, mutta jonka omatunto kasvaa. Se on eleganttia ja kaunista, kehuu abbedissaa näyttelevä Emily Watson.
– Hän on täynnä tukahdutettua surua, jota hän kantaa myös avioliitossaan. En todellakaan näe häntä sankarina. Kaikilla on erilaisia ajatuksia siitä, mitä heille tapahtuu lopussa. Se ei välttämättä ole onnellinen loppu, Murphy lisää.
Lue myös: 28 vuotta myöhemmin saa toisenkin jatko-osan – Oscar-voittaja palaamassa pääosaan
– Siltikin, hänen lapsuudessaan kokemansa pieni hyväntahdon ele ja ystävällisyys vaikuttivat häneen syvästi. Hän on myös naisten ympäröimä kotona. Sanoisin: kuunnelkaa vaistojanne ja sitä minkä uskotte olevan oikein ja väärin. Älkää ihmisiä, jotka kertovat teille, mikä on oikein ja väärin. Kunpa vain pystyisimme siihen.
Murphystä on mukava työskennellä tuttujen ihmisten kanssa kerta toisensa jälkeen.
– Eileen Walshin kanssa teimme näytelmän jo 20 vuotta sitten. Sorry, Eileen, että paljastan ikämme. Siinäkin näyttelimme aviopuolisoita. Nyt, kun Tim [Mielants] suuntasi kameran meihin, hän sanoi voivansa aistia yhteisen historiamme, ihan ilmaiseksi. Rakastan sellaista.
Ohjaaja Tim Mielants on belgialainen, ei irlantilainen, mutta hän on jo työskennellyt Murphyn kanssa Peaky Blindersissa ja tuoreessa Stevessä.
– Kerron hänelle kaikki huoleni. Hän tietää yhtä paljon kuin vaimoni, ohjaaja vitsailee.
– Cillian kertoi, että siihen aikaan miehet eivät olleet yhteydessä tunteisiinsa. Se oli mielestäni kiinnostava tapa nähdä asia. Minulle se on kertomus surusta, se on elokuvaa käynnissä pitävä voima. Minäkin olen kokenut elämässäni kaikenlaista surua ja yritin tässä päästä sen ytimeen.
Teksti: Marta Bałaga, Berliini. Kuvat Cinemanse Oy.