Steven Spielbergin ohjaama Kadonneen aarteen metsästäjät (1981) on elokuvahistorian klassikko. Eikä vähiten jännittävän alkukohtauksensa ansiosta.
Päähenkilö Indiana Jones (Harrison Ford) metsästää arvokasta patsasta (Golden idol) niin monen vaaran pesästä, että katsoja ei laskuissa pysy.
Jutun juju on, että Spielberg ei paljasta yleisölle heti, kuka hahmo on ja mistä oikeastaan on kyse. Katsojat heitetään keskelle jännitystä, rytinää, ryskettä ja kohtauksen annetaan puhua puolestaan. Samalla elokuvan ensimmäiset 9 minuuttia kertovat päähenkilöstä ja asetelmasta enemmän kuin 1000 sanaa.
Kadonneen aarteen metsästäjät muutti kertaheitolla tavan, jolla Hollywood- toimintaleffojen alkukohtauksia tehtiin.
Aiemmin sankarista esiteltiin lähinnä hänen parhaimmat puolensa. Spielberg päätyi esittelemään hänen heikkouksiaan: Indy luottaa vääriin ihmisiin, pelkää ja menettää lopulta vaivalla metsästämänsä aarteen.
Hahmon esitteleminen epätäydellisenä jättää katsojalle veden kielelle: tulossa on varmasti vielä suurempi seikkailu, jossa sankari haluaa onnistua.
Nykyäänkin monet kauhuleffat, sekä Marvel-seikkailut noudattavat Spielberg-kaavaa: aloituskohtauksessa asioita ei liikoja pohjusteta ja sankarista näytetään haavoittuva puoli.
Erityisesti yksi Spielbergin opetus on mennyt hyvin perille: alkukohtaus on elokuvan tärkein hetki. Jos teet sen huonosti, kiinnostus koko leffaa kohtaan lässähtää.
Lähde: Screen Rant