Elokuvaohjaajat vastustavat 7,8 miljoonan euron leikkauksia: ”Suomalaisia tarinoita eivät kerro muut kuin me”

Elokuvaohjaajat Aku Louhimies, Tiina Lymi, Juho Kuosmanen, Klaus Härö, Zaida Bergroth, Teemu Nikki, Dome Karukoski, Aki Kaurismäki ja Pirjo Honkasalo vaativat hallitusta perumaan suunnitellut 7,8 miljoonan euron leikkaukset elokuva-alalta.

Julkaistu:

Suomen eturivin elokuvaohjaajat sekä Suomen elokuvaohjaajaliitto SELO vetoavat hallitukseen, ettei budjettiriihessä toteutettaisi elokuva-alalle kaavailtuja leikkauksia. Lausunnon mukaan säästöt merkitsisivät kolmanneksen rahoituksen katoamista, kotimaisten elokuvien määrän puolittumista ja alan alasajoa.

Tuntemattoman sotilaan ja tekeillä olevan Lapin sota -elokuvan ohjaaja Aku Louhimies tiivistää: ”Suomalaisia tarinoita eivät kerro muut kuin me. Itsenäinen kulttuurimme on arvo, jota kannattaa puolustaa. Viimeiseen asti.”

Myrskyluodon Maijan ohjaaja Tiina Lymi varoittaa, että jatkossa hänen elokuvansa kaltaisia kotimaisia menestystarinoita ei enää syntyisi: ”Jos leikkaukset toteutuvat, seuraukset ovat alalle kohtalokkaat: lisää työttömiä kortistoon, konkursseja niin tuotantoyhtiössä kuin elokuvateattereissa.”

Lue myös: “Kotimainen elokuvatuotanto ajetaan alas” – Elokuvasäätiö tyrmää hallituksen leikkaukset

Cannesissa palkittu Juho Kuosmanen pitää suunnitelmia järjettöminä: ”Tuntuu täysin uskomattomalta sekä talouden että kotimaisen kulttuurin puolesta, että tuottoisa teollisuudenala ajetaan tieten tahtoen alas.”

Klaus Härö muistuttaa, että kansainvälisten tuotantojen rahoitus nojaa Elokuvasäätiön tukeen, ja Zaida Bergrothin mukaan hallitus tekee ”hutiloitua talouspolitiikkaa”. Teemu Nikki korostaa kotimaisten elokuvien merkitystä maakuntateattereille. Dome Karukoski näkee elokuvan arvon talouden lisäksi kulttuuri-identiteetin säilyttämisessä: ”On surullista, miten suomalainen elokuva ja minunkin työni nähdään tietämättömyydestä johtuen vain kulueränä”, hän toteaa.

Aki Kaurismäki esittää jyrkän arvion: ”Kysymykseksi jää mitä me teemme itsenäisellä Suomen valtiolla, jos sillä ei ole henkistä toimintaa, sosiaaliturvaa eikä kulttuuria?”

Pirjo Honkasalo puolestaan varoittaa kulttuurivihamielisyyden ajavan suomalaisen elokuvan samaan tilanteeseen kuin 1960-luvulla, jolloin ala ajautui konkurssiin.

SELO:n mukaan elokuvaan sijoitettu euro palautuu veronmaksajille parhaimmillaan kaksinkertaisena, ja suunnitellut leikkaukset veisivät myös kansainväliset yhteistyömahdollisuudet.