Brittisyntyinen Alfred Hitchcock rakasti julkisuuden valokeilaa ja oli tunnettu hauskoista letkauksistaan. Samalla hän oli auteur, joka piti tiukasti luovat ohjakset käsissään. Ei siis ihme, että hänestä tuli niin yleisöjen kuin kollegoitten arvostama hahmo. Ohjaaja ja hänen elokuvansa ovat vuosien myötä nousseet ehkä hieman ylianalysoiduiksi ja -arvostetuiksikin.
Hitchcock-tavaramerkki on kuitenkin edelleenkin laatuviihteen tae. Universalin komeassa paketissa on kattava poikkileikkaus Hitchcockin Hollywoodiin siirtymisen jälkeisestä urasta neljältä eri vuosikymmeneltä.
Hitchcock varioi muutamaa mieliteemaa useampaankin otteeseen. Hänen viihdyttävimmät jännärinsä kertovat sankarista, joka joutuu selvittämään rikoksen joutuessaan itse siitä epäillyksi. Tehokkaassa Viidennen kolonnan miehessä rehellisen tehdastyöläisen on paljastettava sabotointisalaliitto puhdistaakseen maineensa. Alku-uran suosikkiteemaa edustaa myös Hitchcockin viimeinen puhdas jännäri Frenzy – Solmiokuristaja, jonka aikana rujommaksi muuttunut viihdekuvasto oli jo ajanut mestarin ohi.
Toisessa usein toistuvassa juonikuviossa sankari yksin tietää jotain kohtalokasta, jota ei voi kertoa muille, mutta joka asettaa hänet ja hänen läheisensä kuolemanvaaraan. Epäilyksen varjossa nuori tyttö alkaa epäillä suosikkienoaan murhaajaksi. Vuoden 1934 elokuvansa uudelleenfilmatisoinnissa Mies joka tiesi liikaa Hitchcockin usein käyttämä James Stewart joutuu estämään diplomaatin murhan ja samalla pelastamaan kidnapatun lapsensa.
Hitchcockista oli hauska leikitellä katsojien odotuksilla. Klassikoissa Vertigo – Punainen kyynel ja Psyko ohjaaja on pitkään tekevinään aivan toisenlaista elokuvaa, kunnes yllätyskäänne tekee yliluonnollisesta salapoliisitarinasta sairaalloisen rakkauskertomuksen tai rikosdraamasta kauhutarinan. Ehkä juuri se on tehnyt Vertigosta ja Psykosta Hitchcockin arvostetuimmat teokset.
Ohjaajan mielestä tarina ja tunnelmat kulkivat kamerankäytön ja leikkauksen ennemmin kuin näyttelijätyön kautta. Hänelle näyttelijät olivat lavasteita, joiden tärkein työ oli osua kuvassa oikeaan kohtaan ja pysyä poissa liikkuvan kameran tieltä. Köydessä hänen tavoitteensa oli luoda illuusio yhdellä otolla tehdystä elokuvasta jopa sympaattisen päähenkilön kustannuksella.
Psykologiset teoriat olivat Hitchcockin kompastuskivi. Ohjaaja rakensi tarinoitaan niiden ympärille niin, että aika on tehnyt esimerkiksi lapsuuden trauman frigidiksi kleptomaaniksi muokkaavasta naisesta kertovasta Marniesta jopa tahattomasti huvittavan. Parhaimmillaan Hitchcock olikin, kun hän antoi mystisten tapahtumien vaikuttaa hahmojensa psyykeen, kuten eläinten kapinasta kertovassa kauhutarinassa Linnut.
Britanniasta Yhdysvaltoihin muuttanut mies piti tiukasti liittoutuneiden puolta kylmän sodan aikanakin, mistä kertovat jännärit Revitty esirippu ja Topaz. Hitchcockin kyvyistä yhdistää makaaberia huumoria ja jännitystä todistavat paketin elokuvat Takaikkuna, Mutta… kuka murhasi Harryn? ja Perintö.
Jokainen elokuva on höystetty sitä valottavalla lisämateriaalilla, tunnetuimmat jopa todella huimalla määrällä ekstraa. Koosteiden ja dokumenttien miinus on suomenkielisen tekstityksen puute.
Jouni Vikman
Viidennen kolonnan mies (Saboteur) ★★★★
Epäilyksen varjo (Shadow of a Doubt) ★★★★
Köysi (Rope) ★★★
Takaikkuna (Rear Window) ★★★★
Mutta… kuka murhasi Harryn? (The Trouble with Harry) ★★★★
Mies joka tiesi liikaa (The Man Who Knew Too Much) ★★★★
Vertigo – Punainen kyynel ★★★★
Psyko (Psycho) ★★★★★
Linnut (The Birds) ★★★★
Marnie ★★
Revitty esirippu (Torn Curtain) ★★★
Topaz ★★★
Frenzy – Solmiokuristaja ★★★
Perintö (Family Plot) ★★★
Ekstrat ★★★★★
Hitchcock Masterpiece Collection. Yhdysvallat 1942–1976. Ikäraja 16. Blu-ray. Julkaisupäivä 7.11.2012