Ric Roman Waugh myöntää pitävänsä töiden paiskimisesta, mutta Greenland 2:n ja Shelterin läheisyyteen liittyy hänen mukaansa puhtaasti studioiden julkaisukuviot.
– Kaikki etsivät elokuvilleen sopivia ajankohtia. Joillakin elokuvilla menee kauemmin jälkituotannossa efektien ja muiden yksityiskohtien kanssa. En etsinyt uutta työtä heti Greenland 2: Migrationin jälkeen, mutta sitten Jason Statham soitti. Ymmärsin hänen intonsa Ward Perryn kirjoittamaan tarinaan, kun luin sen. Materiaalin pitää vedota minun tunnetasolla, ei vain toiminnalla. Toiminta toiminnan vuoksi ei riitä. Meidän on elettävä hahmojen kanssa ja koetteva heidän traumansa.
Greenland 2 on Waugh’n ja Gerard Butlerin neljäs yhteinen elokuva, mutta Shelterissä hän tekee ensimmäistä kertaa yhteistyötä Jason Stathamin kanssa.
Nähdäänkö jossain vaiheessa lisää?
Toivottavasti, Jason on mahtava. Kutsun häntä moderniksi Steve McQueenikseni. Hänessä ei ole mitään feikkiä. Hän on aito arkielämässäkin, hänellä on arvoja ja hän kunnioittaa muita. Hän on hieno perheenisä ja oikeasti pitää itsensä kuosissa kamppailulajeilla. Sen saamme todeta elokuvastakin. Moni sanoo hoitavansa itse oman toimintansa, mutta hän tulee oikeasti toiminnan maailmasta. Tässä elokuvassa se on selvää, sillä kamera on parinkymmenen sentin päässä Jasonin kasvoista autotakaa-ajoissa, tappelukohtausten koreografiassa ja hänen sytyttäessään ihmisiä vieressään tuleen…
Voisivatko Shelterin hahmot tehdä paluun?
Henkilökohtaisesti näitä olisi kiva tehdä lisää. Ammatillisesti on halvaannuttavaa ajatella franchiseja. Pitäisi vain keskittyä edessä olevaan tarinaan. Olen pehmo, joka ei pehmennä iskuja. Jos vien katsojan Greenlandin maailmanloppuun, tosiaan tuhoan sen. Samalla yritän tuoda loppuun aavistuksen toivoa, koska sitä elokuvat voivat antaa kyynelten keskelläkin. Sitä eskapismi on, myös Shelterissä.
Se on hieno tarina siitä, miten kaksi ihmistä löytää toisensa joutuessaan eri syistä ulkopuolisiksi ja miten tarvitsemme toisiamme säilyäksemme elossa. Sosiaalisina eläiminä tarvitsemme ihmiskontaktia, mutta sitten sudet saapuvat kaksikon ovelle ja Jasonin hahmon täytyy tehdä ongelmallisia ratkaisuja.
Toimintatähdet niputetaan usein yhteen, mutta Statham-elokuva on erilainen kuin Butler-elokuva. Miten Shelter erosi aikaisemmista toimintaelokuvistasi?
Totta, kaikki ovat erilaisia. Myös elokuvantekijät. Jos saman käsiksen antaa viidelle ohjaajalle, jokainen tekee erilaisen elokuvan. En siis ajattele, mitä tekisin eri tavalla Jason Stathamin kanssa, ajattelen mitä tekisin Jason Stathamin kanssa. Miten teen ison toimintatähden kanssa elokuvan, joka iskee myös tunnetasolla. Jossa hänen hahmonsa käy läpi todellista traumaa, omaehtoista maanpakoa yrittäen silti olla inhimillinen.
Bodhi Rae Breathnach on loistava. Vuosi sitten kukaan ei tiennyt hänestä, nyt hän on Hamnetissa, Shelterissä, uudessä Järki ja tunteet -versiossa. Miten löysit hänet?
Hän on maaginen. Jason on luonnonvoima, jonka energiaa rakastamme hänen elokuvissaan. Oli löydettävä Jesse, joka ei olisi vain aito mutta myös vastaisi siihen energiaan. Testasimme yli 500 nuorta tyttöä löytääksemme oikean parin Jasonille. Sitten näin esittelyvideon pisamaisesta tytöstä, jolla oli sielukkaat silmät. Koekuvasimme häntä Jasonin kanssa, ja jo ensi minuutista tiesimme löytäneemme etsimämme kemian. Kun yhteys on aitoa, se välittyy myös kankaalta.
Itse asiassa he bondasivat niin vahvasti, että minun piti hillitä sitä. Hahmot ovat vieraita toisilleen ja he pysyvät omilla kaistoillaan toisiaan testaillen kunnes luottamus alkaa löytyä. Vaikka minun piti välillä muistuttaa, että ette pidä toisistanne, kemiaa ei käynyt kieltäminen.
Kaikki eivät ymmärrä kuinka tärkeitä kemia ja hiljaiset hetket toimintakohtausten välissä ovat.
Ihmiset tapasivat kysyä minulta, millaista on tehdä stuntteja. Oikeasti he kysyivät, miltä se tuntui. Jos ei usko elokuvan tunteisiin tai hahmoihin, toiminta on vain toimintaa, jota katsoo lasittunein silmin. Ei väliä kuinka paljon se on maksanut. Tarvitaan hetkiä, jotka kertovat tarinasta ja hahmoista, sen jälkeen ei vain katso takaa-ajoa. Draaman kannalta on merkitystä, että Jasonin hahmo kaahaa tuhatta ja sataa luotien viuhuessa, koska takapenkillä on pieni tyttö, jota hän yrittää suojella. Kun hän ottaa Workmanin kanssa yhteen talon sisällä, he ovat kuin kaksi purkukuulaa, mutta toinen miettii miten pitää nurkassa kyyhöttävä tyttö turvassa.
Lue myös: Miksi Jason Stathamin elokuvat ovat niin suosittuja? Taustalla on yksinkertainen selitys
Jos hiljaisilla hetkillä onnistuu rakentamaan kemiaa, heistä tulee hahmoja, joita katsoja rakastaa. Vähän kuin Etäisten laaksojen miehessä tai modernimmin Leonissa tai Koston liekissä, kaikissa on yhteys sankarin ja nuoren hahmon välillä. Sitä halusimme tähänkin.
Se toinen purkupallo, supertappaja Workmania esittävä Brian Vigier on aikaisemmin tehnyt lähinnä stuntteja. Mikä sai antamaan hänelle roolin?
Jason ja minä halusimme oikean tyypin hänen tappelukumppanikseen. Jos Jason tappelee oikeasti, tarvitsemme oikean tappelijan. Minusta on mahtavaa palkata aitoja tyyppejä. Shot Calleriin tarvitsin 200 vankia. 175 oli aitoja vankeja, todellisia gangstereita. Aitoudesta syntyy aitoutta, ja etsiessämme oikeaa taistelijaa törmäsimme Brianiin. Nähtyäni hänen koe-esiintymisensä ja puhuttuani hänelle tiesin, että hän on Workman. Jos Jason olisi T-800-terminaattori, Workman olisi T-1000, uudempi versio, jonka moraalin rajoja emme tunne.
Auttaako oma menneisyytesi stunttina näkemään potentiaalia muissa?
Enpä tiedä. Enemmän on kyse ohjaajan vaistosta ihmisistä, jotka osaavat näytellä. Toki auttaa, että ymmärrän stunttien teknistä puolta, mutta en koskaan lähde tekemään isoja stuntteja vain stunttien vuoksi, vaan niiden on palveltava juonta ja henkilöhahmoja.
Miten vakuutit Bill Nighyn and Naomi Ackien? He ovat tehneet isoja franchise-elokuvia, mutta eivät juuri toimintaa.
Se ei vaatinut paljon. Etsin ensisijaisesti näyttelijöitä ja rakennan toiminnan heidän ympärilleen. Sellainen tuntematon uusi tulokas kuin Bill Nighy oli mahtava. Hän heittäytyi täysillä mukaan mutta tiesi miten tehdä se aidosti. Välillä vain katsoin häntä tekemässä juttuaan ja unohdin, että minun piti ohjatakin häntä.
Hänen hahmonsa on Jasonin hahmon vastakohta moraalisella kompassilla mitä tulee oikeudenmukaisuuteen. Siinä välissä on Naomi Ackie, jonka hahmo alkaa ymmärtää, että hänen mentorillaan saattaa olla oma agendansa taistossa yleisen hyvän puolesta ja että hän on saattanut lähettää joukkonsa tappamaan viattomia ihmisiä.
Elokuviasi ei tehdä sadoilla miljoonilla dollareilla, mutta ne näyttävät kohtuullisia budjettejaan kalliimmilta. Mikä on salaisuutesi?
Ei siinä kai muuta salaisuutta ole kuin että olen kasvanut alan parissa. Minulla on ollut onni saada Tony Scottin kaltaisia mentoreita, jotka osaavat pysyä budjetissa. On tärkeä tietää, mikä on ylimääräistä, millaisia työkaluja ei tarvitse. Ei kannata käyttää rahaa sellaiseen, joka ei näy kankaalla. Tiukka budjetti pakottaa olemaan luova, ongelmia ei voi ratkaista vain heittämällä niihin rahaa.
Pidätkö haasteista? Vigier on ranskalainen, joten jouduitko kiertämään kielimuuria?
Yksi hauskimmista kokemuksistani on ollut Gerardin kanssa tekemäni Kandahar. Se kuvattiin seitsemällä kielellä, joista puhun puoltatoista. Minun piti keskittyä suorituksissa siihen, mitä ei sanottu ääneen. Se oli oikeastaan vapauttavaa ja antoi minulle itseluottamusta kuljettaa tunteita ja tarinaa ilman sanoja. Se on hyvin eurooppalainen tapa toimia, amerikkalaiset tykkäävät, kun heitä syötetään lusikalla. Tosin amerikkalaisetkin tuntuvat alkaneen arvostaa tarinankerrontaa, jossa mysteerit aukeavat kuvien kautta ja tunteet ilmeiden ja eleiden kautta. Eli Brianin ranskalaisuus ei häirinnyt. Sitä paitsi kuvauksissa oppii puhumaan kieltä, jolla asiat välittyvät ohi eri äidinkielien.
Auttaako oma alkusi stunttina siinä?
Se auttaa kun työskentelen Jasonin kaltaisten ammattilaisten kanssa. He ymmärtävät koreografiaa ja toimintaa niin hyvin, ettei minun tarvitse huolehtia ajatusteni perille menosta. Rimaa voi nostaa, kun harjoituksissa ja taustatyössä valmistaudutaan kuvauspäivään, jolloin kaikki voivat loistaa eikä asioita enää etsitä. Kun kuvauslistan ykkönen on aina niin valmistautunut, se pakottaa kaikki muutkin tekemään parhaansa, minä mukaanlukien.
Jason on puhunut paljon stunttien Oscar-tunnustuksen puolesta.
Olen samaa mieltä. Uskomatonta, että siitä puhutaan edelleen, kun katsoo kuinka monimuotoisia Akatemian kategoriat ovat olleet. Mukaan lukien efektien mukaan ottaminen mekaanisista visuaalisiin ja eri äänikategoriat. Kuinka siis edelleenkään ei ole stunttikoordinaattorin tai -koreografin kategoriaa?! Puheet ihmisten halusta pysyä taustalla ovat hevonkukkua. Kaikki haluavat tunnustusta.
Onko kyse siitä, että ei haluta ajatella, että tähden upean suorituksen takana on salainen ammattilainen? Mutta mitä sitten maskeeraajat ja hiusmuotoilijat tekevät? Olemme kaikki saman asian osasia. Olisi jo aika toteuttaa tämäkin.
Teksti: Jouni Vikman. Kuvat: Scanbox Entertainment.