Joitakin vuosia sitten Disney antoi James Gunnin livahtaa sormiensa läpi, ja suosittuja Marvel-seikkailuja tehtaillut Gunn sai uuden pestin pistää DC:n pahasti horjahdelleet supersankarielokuvat ruotuun. Nyt hän uudelleenkäynnistää DC Extended Universe (DCEU) -nimellä tunnetun franchisen ikonisista ikonisimmalla supersankarilla. Näyttelijät David Corenswet, Nicholas Hoult ja Rachel Brosnahan kertovat projektista.
Miten saitte tietää valinnastanne rooleihin?
David Corenswet: Olin kotona lyhyellä tauolla Twistersin kuvauksista ja sain puhelun tuntemattomasta numerosta. Vastasin ja kuulin: ”James Gunn täällä.” Sanoin: ”Voitko todistaa sen?”, koska aivoni hokivat, etten tiedä onko se oikeasti hänen numeronsa. Hän nauroi ja sanoi: ”Ihan järkevä ajatus. Soitin tarjotakseni sinulle Supermanin roolia.” Totesin, että kaipa se olet sinä, koska olet ainut joka voisi tarjouksen tehdä.
Se oli vähän surrealistista, koska ei näitä uskalla toivoa. Välillä voi leikkiä ajatuksella, mutta liikaa toivoa ei halua herättää. Meillä oli oikein mukava keskustelu ja James kävi läpi prioriteettejaan ja hänelle tärkeitä asioita. Tunsin itseni astronautiksi, jolle kerrotaan kuumatkasta. Unelmat toteutuvat, mutta varsinainen työ on vasta edessä.
Nicholas Hoult: Taisin hykerrellä pahiksenomaisesti, kun James soitti ja kysyi haluaisinko näytellä Lexiä. Alunperin nimittäin luin sitä ajatuksena tavata James Supermanin roolista. Lukiessani sain vaistomaisen tunteen siitä, että sopisin paremmin Luthorin hahmoon. Jätin sen kuitenkin huomiotta, mutta kun James soitti, muistan ajatelleeni kuinka minun pitäisi kuunnella enemmän vaistojani.
Rachel Brosnahan: Olin New Yorkin keskustan liikkeessä vessassa. Säästän teidät yksityiskohdilta, mutta puhelin soi, ja soittajana oli ”ehkä James Gunn”. En ollut varma numerosta, mutta odotin sitä puhelua, ja siellä oli rauhallisempaa kuin liikkeessä, joten vastasin niin nopeasti kuin pystyin. Hän vain kysyi: ”Haluaisitko olla Lois Lane?” ja vastasin heti kyllä!
Meillä oli niin hauskaa kemiakoeluvuissa. Niissä oli jotain mukavan vanhanaikaista. Oli kuin olisimme nähneet Supermanin ensimmäistä kertaa kankaalla tai olisimme olleet tekemässä ensimmäistä elokuvaamme.
Millainen historia teillä on hahmojenne kanssa ja Supermanin yleensä?
DC: Mikään hahmon inkarnaatioista ei ole minulle se ainut oikea. Katsoin Smallvilleä koulun jälkeen ennen kuin vanhemmat tulivat kotiin, sillä emme saaneet katsoa tv:tä, ja muistan käyneeni teatterissa katsomassa Superman Returnsin. Mutta minulla ei ollut kaanoniin liittyviä ennakkoasenteita, kun luin Jamesin käsikirjoitusta. Tiesin Christopher Reeven elokuvista ja olen saattanut niitä nähdäkin, Lex Luthor ja Lois Lane olivat tuttuja nimiä, mutta jotkut asiat tuntuivat oudoilta. Sitten James esitteli minulle upeat sarjakuvat, joista en ollut kuullutkaan: All-Star Superman ja Superman for All Seasons.
NH: Smallville pyöri Britanniassa, kun olin nuori, joten Michael Rosenbaum oli ensimmäinen näkemäni Luthor monista hahmoa esittäneistä hyvistä näyttelijöistä. Oli mukavaa, että Michael ja James olivat tuttuja, joten sain yhteyden häneen ja oli mukava saada hänen kannustuksensa ja rohkaisunsa.
RB: En ole juuri lukenut kuin Justus-sarjiksia, mutta muuten luen paljon, etenkin fantasiaa magiasta ja ihmisistä, joilla on voimia, niissä on samaa vetovoimaa. Ne kertovat rohkeuden voimasta, empatiasta, uskollisuudeta ja antavat toivoa siitä, että hyvä voittaa ja on taistelemisen arvoista. Usein superolennot eivät ole ainoita mahtitekijöitä, vaan arkipäivän sankarit ovat aivan yhtä tärkeitä, meillä kaikilla on voimaa sisällämme.
Supermanista käytännössä ainut kokemukseni on, kun 12-vuotiaana näin Chris Reeven ja Margot Kidderin elokuvat. Ne tuntuivat olevan aikaansa edellä. Ne loivat maailman, jossa kaikki oli mahdollista, ja muistan millaisen vaikutuksen ne ja niiden musiikki teki minuun.
Margot oli täydellinen yhdistelmä sarjakuvien Loisin eri puolia. Peloton toimittaja, kunnianhimoinen ja rohkea, aina nälkäisenä hyvän tarinan perässä. Minusta oli ihanaa kuinka rakkaus pyyhki jalat alta omilla tahoillaan täydellisiltä hahmoilta, jotka eivät tarvinneet muita. Margot esitti sen hienosti, hän oli aivan hullaantunut, mutta silti kykenevä ratkaisemaan tapauksen omillaan.
Hämmästyittekö, kun elokuva ei ollutkaan syntytarina?
DC: Enemmän hämmästyin Kryptosta ja muista metaihmisistä, meidän maailmaamme muistuttavasta rinnakkaismaailmasta. En odottanut Superman-robotteja, en edes tiennyt, että ne olivat osa hahmon historiaa. Supermanin alkutarinaa ei ole unohdettu, se vain ei ole elokuvan aihe. Minusta on parempi, että hyppäämme suoraan toimintaan, mutta kenenkään ei tarvitse opiskella Supermanin historiaa sitä ymmärtääkseen.
NH: Se tässä oli hienoa! James on mestari luomaan kokonaisia mielikuvitusmaailmoja. Tämä tuntui rikkaalta maailmalta, jossa on paljon historiaa ja dynamiikkaa hahmojen välillä, mikä on tarpeen, koska tämä on uuden DC-universumin alku. Tunsin pääseväni heti sisälle siihen, koska hän kirjoittaa niin hyvin. James Gunn -käsikirjoitus on aina täynnä hauskaa nokittelua, sydäntä, tunteita ja yllättäviä käänteitä sekä isoa mittaluokkaa. Katsoja näkee valkokankaan tarinan, mutta tuntee, että universumissa on jo käynnissä muita asioita, joita James työstää.
RB: James mainitsi siitä jo ennakkoon. Tällaisten projektien iloja on osoittaa kunnioitusta lähdemateriaalille ja löytää uusia tapoja katsoa niitä. Tätä versiota heidän rakkaustarinastaan emme ole aikaisemmin nähneet. He ovat kriittisessä pisteessä, jossa he pohtivat, onko kyseessä vain hoito vai jotain pitkäaikaisempaa. Pidin Jamesin tavasta paljastaa, että he tuntevat toisensa, hän vähän jekutti siinä.
Mitä Superman edustaa ja symbolisoi elokuvassa ja meidän maailmassamme?
DC: Hyvän tekemisen ja parhaansa yrittämisen ideaalia. Hän symboloi sitä mikä meissä on parasta ja ennen kaikkea sinnikkyyttä nousta joka päivä tekemään parhaansa. Sitä, että pistää jalkaa toisen eteen hyvin aikomuksin ja tietoisena omien tekojen vaikutuksista muihin. Elokuva kertoo maailmasta, jossa sellaiset ideaalit eivät ole trendikkäitä ja hyväntekijät joutuvat itsekkäämpien jalkoihin.
NH: Hän edustaa sitä, mikä ihmisenä olemisessa on parasta, parhaansa yrittämistä, toivoa, hyvyyttä ja toisista välittämistä, eikä hän häpeä sitä.
RB: Toivoa ja rohkeutta ja sitä tosiasiaa, että oikein tekeminen voi olla yksinkertaista. Minusta hahmossa on hienoa, että hän tekee hyviä asioita vain koska se on oikein. On tärkeää osoittaa, että hyvyys voi olla cool, se on aina ollut Supermanin ydin. Hän myös näkee toisenlaiset sankarit. Lois Lane on arkipäivän sankari ja arvostan sitä, että James uskoo journalismin voimaan. Elokuvan hahmot näyttävät, että vaikka maailman ongelmat ovat isoja, voimme vaikuttaa, kun jokainen tekee oman pienen osansa.
Miten teitte hahmostanne itsenne näköisen?
DC: Katsoin koe-esiintymistä varten kaikkia hahmon valkokangasversioita ja etsin asioita, jotka puhuttelivat henkilökohtaisesti. Toivoa ja halua tehdä hyvää, mutta myös yksinäisyyden ja eristäytyneisyyden tunnetta jopa rakkaista ihmisistä ja ihmiskunnasta yleensä. Ne ovat kiehtovia luonteenpiirteitä tutkiskeltavaksi. Niitä on käsitelty aikaisemminkin, mutta niihin halusin avata vieläkin enemmän.
NH: Kaikki lähti tietysti Jamesin käsikirjoituksesta siitä, kuinka Lex toimii tässä maailmassa, mitkä ovat hänen motivaationsa ja strategiansa. Mutta näyttelijälle on hauska pystyä tutkimaan eri aikakausien sarjakuvia ja nähdä miten eri tarinat liittyvät toisiinsa ja mahdollisesti antavat käsikirjoitukseen jotain henkilökohtaista lisää. En koskaan ajatellut, että haluaisin tehdä Lex Luthorilla jotain radikaalisti erilaista, jotta hahmo olisi ”omani”. Se olisi ollut epärehellinen lähestymistapa. Elokuvassa esitän Lexia tarinan ehdoilla, sarjiksista ja muista inspiraation lähteistä hyötyen. Toivottavasti lopputulos on rehellinen, aito ja sivutuotteena ehkä ainutlaatuinen.
All-Star Superman -sarjakuvassa Clark käy Lexin luona vankilassa. Lex kuntoilee salilla ja osoittaa lihaksiaan. ”Tämä on todellistä, tämä on työn tulosta.” Se oli yksi osa Lexin psyykettä, jota halusin esittää. Hän on motivoitunut, älykäs ja keskittynyt tavoitteisiinsa. Samalla hän pyrkii ei nyt superihmiseksi, mutta ihmisen mittakaavalla ääripäähän. Esitin häntä kuin hän ajattelisi, että reilussa tappelussa ilman Supermanin voimia he olisivat tasaväkisiä.
RB: James antoi käsikirjoituksessa aika selvät suuntaviivat. Hän tuntee hahmot ja käytti paljon aikaa heidän parissaan ennen kuin astuimme kuvaan. Keskustelimme Jamesin ja Davidin kanssa Loisin asemasta kaanonissa. Minulla oli mahdollisuus päästä hänen päänsä sisään keskustelemalla erinäisten journalistien kanssa. Halusin ymmärtää miten hänen aivonsa toimivat ja mikä siinä työssä vetosi häneen. Yksi toimittaja kertoi, kuinka hänellä lapsena oli tylsää ja hän tunsi vetoa äärimmäisiin ihmiskohtaloihin. Hän oli omalla tavallaan adrenaliininisti, joka samalla halusi vaikuttaa maailmaan. Minusta se oli hyvä perusta, jolle rakentaa Lois.
Elokuvassa ei ole söpöä kohtaamista vaan Superman ja Lois ovat jo vanhoja tuttuja. Miten rakensitte sitä?
DC: Rachel on valtavan terävä näyttelijä, häneltä ei jää mitään huomaamatta. Se on mahtavaa, koska tietää, että hän kuuntelee ja näkee mitä teen ja on kohtauksissa tukena. Supermanille se on vähän turhauttavaa: ”Teen parhaani, teen hyvää, mitä sinulla on sitä vastaan?” Lois ei ole sitä vastaan, hänen pitää vain kyseenalaistaa sitä. Journalistin perusvaisto on olla skeptinen ja miettiä kaiken toissijaisiakin vaikutuksia. Tavallaan he ovat tasaväkisia, vaikka Superman on yliluonnollisen voimakas ja Lois Lane vain ihmistoimittaja, mutta se luo kipinää, romantiikkaa ja jännitettä heidän välilleen.
RB: Käytimme paljon aikaa tutustuaksemme toisiimme jo ennen kuvauksia, puhuimme näkemyksistämme hahmoista ja omasta valmistautumisestamme. He ovat eri maailmoista, mutta heillä on yhteinen arvojärjestelmä ja maaginen yhteys, jota edes Lois ei voi järkeillä olemattomaksi.
Hyppäsimme suoraan syvään päätyyn, kuvasimme ensimmäiseksi 12-sivuisen kohtauksen. Ei ole parempaa tapaa tutustua vastanäyttelijäänsä kuin muhinoida pari tuntia ja tapella sitten pari seuraavaa päivää. (naurua). Mutta löysimme suhteen ytimen, rakensimme sitä noiden päivien ajan ja hyödynsimme lopussa elokuvassa. Molemmat ovat intohimoisia työssään ja elämässään, ja se tekee heidän rakkaudestaan niin hienoa. Raskas työ vaatii raskaat huvit ja he myös rakastavat raskaasti ja kaivavat toisistaan esiin ihmisyyden.
Lex Luthorin motivaatioihin tuntuu kuuluvan halu näpäyttää Supermania. Mitä on hänen todellinen tavoitteensa?
NH: Lexin pitäisi olla todellinen uhka, mutta se on vaikeaa, kun vastassa on joku niin voimakas kuin Superman. Niinpä Jamesin käsikirjoituksessa korostuu hienosti älykkyys, jolla Lex pelaa peliään. Hänen tavoitteessaan on selvä paha tai negatiivinen puoli, mutta itse ajattelin myös, onko Lex tavallaan humanisti. Näkeekö hän itsensä ihmiskunnan suojelijana, joka haluaa meidän päättävän omasta kohtalostamme ilman Supermanin väliintuloa? James vertasi sitä tekoälyyn ja ihmisten pelkoon töidensä puolesta. Sitä Superman edustaa Lexille. Hän on paiskinut töitä ja kehittänyt itseään ja yritystään jo pitkään, ja sitten tulee tämä tyyppi ja kerää kaiken kunnian ja ihailun.
RB: Hän haluaa valtaa. Hän on kateellinen ja haluaa riisua Supermanin voimat. Luulen, että hän ei niinkään halua tappaa tätä vaan tehdä voimattomaksi.
DC: Olin tyytyväinen, kun hän varmistui Lex Luthoriksi. Supersankarin kiinnostavuus on suhteessa hänen pahikseensa. Nick toi hahmoon piittaamattomuutta, hän oli valmis kokeilemaan eri variaatioita ja kehittämään hahmoa Jamesin kanssa. Välillä meno oli hyvinkin kokeellista, koska Nick hallitsee niin monenlaisia hahmoja. Hän on hauska ja sai minut repeilemään, mutta samalla hän voi olla äärimmäisen keskittynyt ja uhkaava, vaikka siviilissä hän on mitä lempein mies.
David, millaista on lentää?
DC: Yhtä aikaa erittäin epämukavaa ja maailman riemastuttavinta ja vapauttavinta. Vaatteiden alle piilotettu haarniska nipisteli, hankasi ja naarmutti, kun roikuin siihen kiinnittettyjen vaijerien varassa. Mutta kun kamerat käynnistyvät, joku laskee ”3, 2, 1, nyt!” ja singahdan ilmaan, se kaikki katoaa.
Gunnin mukaan suostuttelit hänet pukemaan supersankarin alkkarit päällysvaatteiden päälle.
DC: (naurua) Taisin antaa ajatukselle suostumukseni. Uskon, että James piti klassisista alkkareista, mutta ei yrityksistä huolimatta ollut saanut niitä toimimaan. Ne näyttävät helposti hassuilta, eikä niille ollut funktionaalista perustelua Batmanin tapaan, jolla on apuvälinevyönsä ja haarniskansa. Sanoin, että ehkä alkkareilla vaatteiden päällä ei ole funktionaalista merkitystä vaan kyse on estetiikasta. Ja ehkä estetiikan tarkoitus on tehdä lentävästä ja silmistään lasersäteitä ampuvasta, supervoimakkaasta alienista vähemmän uhkaava. Hänen ei tarvitse välittää kuvaa voimasta. Hänen on annettava kuva hahmosta, jolta voi tarvittaessa pyytää apua. Hahmosta, joka ei pelota kuvaa haluavaa lasta. Joten luulen, että lähestyttävyys oli tarpeeksi hyvä perustelu Jamesille.
Kuvat ja haastattelut: Warner Bros. Toimittanut Jouni Vikman.