Jorma Tommila (s. 1959) on pitkän linjan näyttelijä, jonka ura sai uuden käänteen Jalmari Helanderin ohjaaman Sisun pääroolin myötä. Jatko-osaa varten roolihahmon perusta oli selvillä, mutta nyt panokset ovat kasvaneet.
Aatamilla tuntuu tosiaan olevan isompi draivi päällä.
Joo, tämä on huomattavasti emotionaalisempi ja henkilökohtaisempi. Tässä on rajut sisäiset myllerrykset koko ajan. Ja se sotatila on melkein jatkuvaa.
Mitä keskustelitte roolihahmosta Jalmarin kanssa?
Keskustelimme paljon, mutta olihan meillä pohjana kuitenkin se ykkönen. Siitä oli hyvä lähteä. Näillä kahdella tapahtumalla on pari vuotta väliä. Hahmo oli ykkösessä rakennettu jo hyvin pitkälle, ja siitä lähdettiin eteenpäin. Eri tilanteet ja vähän erilainen tarina. Siitä sitten tehtiin sovellustyötä.
Taustalla on perheen surma ja kotitalon noutaminen menetetystä Karjalasta. Tuoko se uutta emotionaalista tasoa?
Se on juuri se lähtökohta. Menetyksen suru on vahva, ja juuri se toimii Aatamin liikkeellepanevana voimana.
Oliko tässä paljon asioita, joihin sinun piti valmistautua fyysisesti?
Jäin toukokuussa [2024] kesälomalle ja sen jälkeen työlomalle Vaasan kaupunginteatterista. Koko kesän itse asiassa valmistauduin pelkästään Sisu 2:n kuvauksiin. Sain semmoisen rasituksen itselleni jo valmiiksi, että se näyttää Aatamin emotionaaliselta tilalta. Siinähän mennään koko ajan sotamoodissa. Se emotionaalinen tila täytyy saada käsinkosketeltavaksi. Satsasin paljon, että se myös näkyy silmissä ja kehossa. Pyrin myös siihen, että se näkyy koko elokuvan kuljetuksen aikana. Että se muuttuu elokuvan loppuun, ja se kaveri on tavallaan siitä kaikesta ihan puhki.
Oliko elokuvassa kohtauksia, jotka oli näyttelijänä vaikeita toteuttaa?
Koko ajan. Alusta loppuun saakka täytyi keskittyä tekemiseen ja valmistautua. Oli minulla vapaapäiviä, mutta yleensä valmistauduin vapaapäivätkin. Siinä oli yöllä kuvausta ja päivällä kuvausta. Jo ensimmäisen parin viikon aikana unirytmi meni sekaisin. Se oli jotenkin sodan kaltaista toimintaa, vaikkei siinä kuolemanpelkoa eikä mitään sellaista ollut sinänsä. Tietysti oli tilanteita, joissa olisi saattanut loukkaantua. Siitä pidettiin tietysti huolta. Mutta se oli kaikin tavoin haastavaa ja raastavaa.
Toinen pääosan esittäjä ja pahishahmo on Stephen Lang, joka on tunnettu näyttelijä. Miten hänen kanssaan pärjäsit?
Tosi hyvin. Hän vaikutti todella ammattimaiselta. Hieno, lämminsydäminen ihminen, joka sopeutui kaikkeen siihen, mitä me tehtiin. Hänellä oli hyviä ideoita, ja ainakin minusta tuntuu, että suhtautuminen työhön oli samanlaista kuin minullakin. Oli suuri kunnia työskennellä hänen kanssaan.
Tuliko sellainen ajatus missään kohtaa mieleen, että ei helvetti, olen liian vanha tällaiseen?
Olihan siellä fyysisesti ihan mahdottomia juttuja. Enar Tarmo, joka oli minun stunttini, teki loistavaa työtä ja oli aina auttamassa. Jotkut asiat olivat totaalisesti kiellettyjä. Ei voinut tehdä vaikka olisi halunnutkin. Ja se johtui myös paljon minusta itsestäni. Pyrin olemaan kuvauspaikalla valmiudessa ja liikkeessä koko ajan. Pyrin olemaan aina valmiina menemään tilanteeseen ja kuvaan mukaan. Minulla oli sotamoodi päällä. En koskaan suoraan kahvipöydästä sinne mennyt, vaan yritin olla valmiina heti, kun pyydettiin. Yritin pitää itseni kuumana koko touhuun, että hiki ei päässyt kuivumaan. Pienessä hiessä ja kyyneleet silmissä koko ajan.
Haastattelu: Jussi Huhtala. Kuva: Heikki Leis.