Vuoden 2022 Downton Abbey: Uusi aikakausi -elokuvan lopussa hyvästeltiin leskikreivitär Violet. Maggie Smithin kuolema 2024 korosti hahmon jättämää aukkoa muille ”perheenjäsenille”. Vaikka Crawleyn suvun rakastettu matriarkka oli poissa, perheen elämä ei ole päättynyt. Downton Abbeyn luoja Julian Fellowes halusi näyttää, että tähän päivään selvisivät aatelisperheet, jotka oppivat elämään modernissa maailmassa.
1930-luvun alussa Crawleyt ovat yhä suuri perhe, joka elää suuressa kartanossaan. Suhteissa palvelijoihin ja kylän tavallisiin ihmisiin on kuitenkin aistittavissa muutosta. Eri yhteiskuntaluokissa puhaltavat uudet tuulet sukupolven vaihdoksen myötä.
Samalla, kun Downton Abbeyssä hyvästellään entistä elämäntapaa, elokuussa 76 vuotta täyttänyt Fellowes tuntuu heittävän hyvästejä oman lapsuutensa instituuteille. Hän on sisällyttänyt Viimeiseen näytökseen parikin sosiaalisen kalenterin kohokohtaa.
– Kun olin nuori, Lontoon seurapiirikausi debytanttijuhlineen oli yhä olemassa, ja osallistuin siihen. Rakastin sitä, mutta kun se lakkautettiin, se katosi lopullisesti. Sellainen on elämä: keksimme asioita, nautimme niistä aikamme, ja sitten ne loppuvat – tai muuttuvat. Tätä yritämme sanoa myös Downtonista: se jatkuu, mutta ei enää samalla tavalla kuin vuonna 1912. Se elämäntapa on kadonnut, ja sen tilalle tulee jotakin uutta.
Toinen instituutti on edelleen voimissaan oleva Ascotin ravitapahtuma. Sata vuotta sitten se oli huomattavasti elitistisempi.
– Kun olin parikymppinen ja kolmissakymmenissäni, Ascot oli seurapiirikalenterin muodikkaimpia tapahtumia, jossa kaikki kävivät. Se oli viimeinen ilmentymä luokkayhteiskunnasta: ylimpänä korkea seurapiiri, sen alla ryhmä, joka halusi kuulua ylempään kerrokseen mutta ei koskaan voinut, ja alimpana ryhmä, jota ei juuri kiinnostanut asemansa, mutta joka silti osallistui. Kaikilla yhteiskuntakerroksilla oli oma paikkansa. Se kuvasti luokkapohjaista Britanniaa, ja oli hauskaa sisällyttää se elokuvaan, sillä se oli samalla merkki siitä, että yhteiskunta alkoi hajota. Lady Mary ei päässyt kuninkaalliseen aitioon, koska avioero esti sen. Halusin kuvata hetken, jolloin yläluokan oli sosiaalisena ryhmänä hyväksyttävä, että vanhanaikaisista tavoista oli aika luopua. Mary ja Edith perheen nuorempina jäseninä, suhtautuvat tähän paljon helpommin ja hyväksyvät sen toisin kuin heidän isänsä.
Pahamaineinen hyvä nainen
Fellowesin mainitsema lady Mary on Michelle Dockeryn esittämä Crawleyn suvun vesa. Hän olisi täydellinen Downton Abbey -kartanon valtias, mutta hän on väärää sukupuolta. Vaikka sarja ja elokuvat kertovat lukemattomien hahmojen tarinoita, kyseessä on pitkälti nimenomaan lady Maryn kasvutarina.
Uusi skandaali syntyy, kun lady Mary eroaa miehestään, mitä ei yksinkertaisesti pidetty hyväksyttävänä.
– Ulospäin he esittivät, että kaikki olivat onnellisia, ja todellisuus piiloutui kulissin taakse. Ennen avioerojen aikakautta yläluokan sisäisistä asioista ei tiedetty mitään – ja juuri niin he halusivatkin. Heitä ei haitannut, että heitä kadehdittiin, mutta he eivät halunneet, että heitä säälittäisiin, Fellowes selostaa.
Roolia vuodesta 2010 esittänyt Dockery tarkentaa:
– Erosta huolimatta Mary voi hyvin. Violetin kuoleman myötä eräs aikakausi päättyi, mutta isä-Robertille se alkaa vasta valjeta. Maryn on puhuttu ottavan ohjat, mutta Robertille on vaikea luovuttaa kapulaa. Elokuva käsittelee nimenomaan muutosta.
Mary on ehkä itsenäinen ja voimakas, mutta eron myötä hänet eristetään omasta viitekehyksestään. Dockery ei aluksi ymmärtänyt sitä.
– Aliarvioin sen, kun luin käsikirjoituksen. En voinut uskoa silloisia asenteita eronneita naisia kohtaan. Se oli järkytys. Hän oli yleensä juhlien keskipiste, ja hänen asemansa piireissä oli korkea, joten oli pysäyttävää nähdä hänen joutuvan sellaiseen tilanteeseen. Modernina naisena on vaikea käsittää, että ihmiset todella ajattelivat niin. Minun piti ottaa se todesta ja pelata panokset sen mukaisesti. Lopputulos on hieno, koska se vie Maryn matkalle, jossa hän alussa pitää päänsä pystyssä mutta joutuu ulosheitetyksi juhlista, ja hänen täytyy rakentaa itsensä uudestaan. Perhe auttaa häntä navigoimaan yhteiskunnan asenteiden keskellä.
– Isoäiti on kouluttanut Maryn hyvin. Hänet on opetettu olemaan paljastamatta tunteitaan. Hän on herkkä isänsä tunteille ja muutokselle, jonka Violetin kuolema on tuonut. Mutta brittien tapaan hän vain jatkaa. Hän haluaa jatkaa perintöään. Samalla hän on osa uutta sukupolvea, ja tässä elokuvassa näemme, kuinka nuorempi sukupolvi omaksuu muutoksia. Maryn asenteet talon hierarkiassa ovat hieman erilaiset. On hienoa, kun hän kutsuu Thomasin yläkertaan saliin, koska miksei? Thomas ei enää työskentele Downton Abbeyssa vaan toimii Guy Dexterin managerina. Ja tiedämme, että heillä on suhde, mikä on hienoa.
Legendan rinnalla
Thomas on Rob James-Collierin esittämä Thomas Barrow, joka aiheutti juonitteluillaan kaaosta kartanossa. Enää hän ei ole palvelusväkeä vaan työskentelee partnerinsa, filmitähti Guy Dexterin kanssa.
– Hän on sama vanha Thomas, mutta onnellinen, Hänen ei tarvitse piilotella todellista minäänsä. Hän on aidosti innoissaan paluusta Downtoniin, ja vanha Thomas olisi kukkoillut häntä palvelevalle henkilökunnalle, johon hän aikoinaan kuului. Nyt hän on vain iloinen tavatessaan kaikki.
– En ole varma, katuuko hän käytöstään. Hän oli alussa niin vihainen ja katkera maailmalle. On täytynyt olla kamalaa olla homo aikana, jolloin se oli laitonta. Hän yritti parantua kammottavalla terapialla, mutta se vain vahingoitti häntä ja hän yritti tappaa itsensä. Se oli hahmon pohjakosketus. Nyt hän on kokonaisempi ihminen, joka pystyy luottamaan muihin.
Päällimmäisenä James-Collierilla on kuitenkin positiivisia muistoja.
– Olimme Siobhan Finneranin kanssa ensimmäisessä Downtonissa kuvatussa kohtauksessa, polttamassa pihalla talon takana. En polta, ja oli melkein kymmenen astetta pakkasta. Yrittäessäni sytyttää savuketta käteni tärisivät vilusta. Sitten yritin näyttää siltä kuin tietäisin, miten poltetaan. Muistan nauraneeni Siobhanin kanssa koko päivän. Matka Hichclere-linnaan niittyjen halki oli fantastinen.
– Oli mahtava vain seisoa Dame Maggie Smithin tuolin takana tai työntää sitä. Ei ollut paljon tekemistä, mutta oli etuoikeus katsoa legendaa ja ikonia työssään. Hän oli ihan toisesta maailmasta meihin muihin verrattuna. Huippuhetkeni oli joulujuhla, jossa Thomas tanssii leskikreivittären kanssa. Sain tanssia Dame Maggie Smithin kanssa ja hän signeerasi valokuvan meistä tanssimassa!
Guy Dexteriä näyttelevällä Dominic Westille jäi myös Smithiin liittyviä muistoja, vaikka hänen hahmonsa astui kuvioihin vasta edellisessä elokuvassa.
– Minulla oli kunnia olla Uudessa aikakaudessa mukana Maggie Smithin viimeisessä kohtauksessa. Silloin hän totesi heittävänsä pyyhkeen kehään ja jäävänsä eläkkeelle. Muutamaa viikkoa myöhemmin kuulin hänen olevan mukana jossain toisessa elokuvassa. Toivottavasti niin käy meidänkin tapauksessamme. Aina puhutaan viimeisestä kerrasta, mutta toivottavasti edessä on paluu.
West kertoo tutustuneensa Dexteriä varten 1920-, 30- ja 40-lukujen Hollywoodin brittinäyttelijöihin.
– Luin heistä kertovan kirjan Hollywood Raj. Monet brittiläisessä teatterissa kunnostautuneet näyttelijät työskentelivät Hollywoodin mykkäleffoissa ja sen jälkeen äänielokuvissa. Haluaisin ajatella Guyn perustuvan David Niveniin, koska rakastin häntä. Se oli kiinnostava ihmisryhmä, jossa oli tyyliä ja lennokkuutta. David Niven asui Errol Flynnin kanssa Merenrantamaksakirroosiksi nimetyssä talossa Malibussa.
Uusia ja vanhoja tuttuja
Paul Giamatti nähtiin jo sarjan neljännellä kaudella, kun hänen esittämänsä Lady Maryn Cora-äidin Harold-veli ilmestyi hetkeksi kuvioihin.
– Kuten edellisen kerran, Harold pomppaa esiin taloudellisten ongelmien vuoksi, vaikka hän ei sitä heti paljastakaan, Giamatti kertoo. – Sarjassa Harold pakoili ihan todellista amerikkalaista Teapot Dome -skandaalia. Nyt hän on hävittänyt paljon perheen rahaa, koska ei ole kovin taitava liikemies.
Hieman yllättäen Downtoniin saapuva Harold on tuonut mukanaan finanssineuvoja Gus Sambrookin auttamaan selittämään, miten Harold on hukannut hänen ja Coran perinnön.
– Sambrook antaa neuvoja mutta myös viihtyy yöelämässä, kertoo hahmoa näyttelevä Alessandro Nivola. – Hän on raikas tuulahdus Lady Marylle, jota aristokraatit hyljeksivät. Sambrookin piireissä New Yorkissa avioerolla ei ole merkitystä, hän ei välitä brittien sosiaalisista normeista. Lady Mary reagoi hänen vapautuneisuuteensa flirtillä.
– Kun tapaamme Sambrookin, Mary on juuri heitetty ulos tanssiaisista, joten hän tuntee olonsa haavoittuvaksi ja viettää rauhallista iltaa Lontoon talossa odottaen setänsä Haroldin saapumista, Michelle Dockery vahvistaa. – Mary tuntee häneen vetoa, ja koska hän on haavoittuvainen, se tekee hänestä vähän holtittoman. Sambrook rohkaisee sitä newyorkilaisella asenteellaan: ”No mitä sitten? Olet eroamassa? Juhlitaan sitä! Tämä on uusi alku elämässäsi.” Hän tulee Maryn elämään juuri oikeaan aikaan, jolloin Mary tarvitsee päästää irti ja pitää vähän hauskaa. Mary pitää pahoista pojista, vaikka ei myönnä sitä – hän nauttii seurasta, joka on vähemmän muodollinen ja erilainen kuin hän itse ja aristokraattiset tuttavat.
Uusi tuttavuus on myös Simon Russell Bealen (The Death of Stalin, House of the Dragon) esittämä Sir Hector Moreland.
– Hän on soittanut maakuntamarkkinoiden järjestämisessä toista viulua leskikreivittären rinnalla ja toivoo nyt perivänsä tämän aseman. Hän ei ole avoin muutoksille, varsinkin ajatus huvipuiston yhdistämisestä markkinoihin ärsyttää häntä suunnattomasti, Beale kuvailee.
– Hän on uskomaton tylsimys vanhanaikaisuudessaan, mutta hän ei ole sinänsä paha. Sarjassa on vuosien varrella ollut paljon ilkeämpiäkin tyyppejä. Hän on vain mahtipontinen, tylsä ja mielikuvitukseton, eli valtavan hauska hahmo näytellä!
Dockery kertoo suorastaan jumaloineensa Bealea kuvauksissa.
– On hauskaa, kun joku tulee näyttelemään hahmoa, josta muut eivät pidä, mutta näyttelijä itse solahtaa joukkoon täydellisesti. Nautimme ajastamme hänen kanssaan Harrogatessa. Hän on niin hauska ja toi mukanaan samaa energiaa, jota Maggie toi. Se naljailu Violetin ja Isobelin välillä – Simon Russell Beale toi juuri samaa kipinää.
Pahikseksi voisi kuvailla Joely Richardsonin esittämää Lady Petersfieldiä. Asemastaan tarkka ja yhä ylös kurkottava nainen ei todellakaan halua avioeron häpäisemän Lady Maryn sotkevan kuvioitaan.
– Lady Petersfieldille tärkeintä on tehdä oikeita asioita oikeaan aikaan oikeiden ihmisten edessä. Hän haluaa Petersfield-tanssiaisten olevan Lontoo-sesongin paras ilta. Hän ei halua Lady Maryn skandaalin tahrivan sitä ja vieraitaan, ei varsinkaan prinsessaa, jota hahmoni mielistelee loputtomiin. Hän tekee kaikkensa hätyyttääksen Lady Maryn ulos ennen kuin prinsessa näkee tämän.
Sama meno jatkuu sesongin huipentavissa Ascotin raveissa.
– Kaikki silmäätekevät ovat siellä, ja vaikka sosiopoliittiset kuviot ovat rennommat, on silti selvää, ettei Lady Mary saa päästä lähellekään kuninkaallista aitiota. On järkyttävää ja surullista millaista nenän nyrpistelyä eroon liittyi niihin aikoihin. Minulla ja Michellellä oli kuitenkin hauskaa kohtaamisissamme. Yritin näytellä hillitysti, mutta se ei tuonut tarpeeksi jännitettä draamaan. Katsoimme parhaaksi ottaa kunnolla yhteen.
Hyviä muistoja
Hugh Bonneville esittään Lady Maryn isää, Lord Granthamia, joka on vitkutellut manttelin luovuttamista tyttärelleen. Äitinsä kuoleman ja tyttärensä eron aiheuttaman kohtelun myötä hän joutuu miettimään asioita uudelleen.
– Yrmyn ja konservatiivisen kuoren alla hahmoni on aina ollut avarakatseinen mies. Hän on aina ollut myötätuntoinen Maryn hankkiutuessa ongelmiin. Kun Maryä kohdellaan kaltoin Petersfield-tanssiaisissa, koska kuninkaallisen perheen jäsen ei voisi näyttäytyä samassa huoneessa eronneen naisen kanssa, Sir Robert ja Lady Cora ovat myös valmiit lähtemään. Mary vaatii heitä jäämään, koska se olisi ollut loukkaus kuninkaallisia kohtaan.
– Muistan työskennelleeni Julian Fellowesin kanssa ensimmäistä kertaa From Time to Time -elokuvassa, ja tauoilla keskustelimme hänen maalaiskartanosta kertovasta uudesta käsikirjoituksestaan. Kun sain sen luettavakseni, hämmästyin kuinka kaikilla hahmoilla oli oma ääni. Hän hallitsee dialogin, ja halusin tietää, mitä seuraavaksi tapahtuisi.
Elizabeth McGovern näyttelee Lady Granthamia, joka naitiin sukuun lähinnä tuomaan siihen rahaa. Sittemmin Cora ja Robert ovat löytäneet aidon rakkauden. Tosin Coran Harold-veli tuntuu nyt hassanneen perinnön. Myös McGovern arvosti käsikirjoitusta, ja tunnetta vahvisti tieto siitä, että se jäisi viimeiseksi.
– Se menee yksityiskohtaiselle tasolle hahmojen välillä, hahmojen, joiden kanssa olemme eläneet yhdessä niin pitkään. Se on luonut siteitä, joita ei voi teeskennellä. Julian hyödyntää sitä ja keskittyy hahmoihin ja siihen miten ne ihmissuhteet soljuvat. Sisarusten välillä, aviopuolisoiden välillä, perheeseen naidun miehen ja keittiön kautta yläkertaan siirtyneen hahmon välillä. Downtonin dna on Julianin mielikuvituksessa ja nyt myös meidän luissamme ja ytimissämme.
Myös Dockeryllä on sarjasta ja elokuvista hyviä muistoja.
– Tästä jäivät mieleen erityisesti Harrogate-kuvaukset, joissa tehtiin Ascot ja maakuntamarkkinat, koska olimme kaikki yhdessä. Ylä- ja alakerta yhdessä samassa kohtauksessa – silloin saimme viettää aikaa yhdessä. Joitain, kuten Jim [Carter], en nähnyt niin paljon tässä elokuvassa, koska Carson ja Mary eivät ole paljon tekemisissä.
– Viimeisessä lukuharjoituksessa muistelimme ensimmäistä. Muistan olleeni vähän myöhässä ja luulin joutuvani pulaan, mutta kukaan ei huomannut, koska se oli vasta esittely. Istuin Maggien vieressä ja olin kauhuissani, mutta hän oli todella ihana. Hän oli aina niin suloinen minulle ja muille hahmonsa lapsenlapsien esittäjille, Dockery huokaa.
Kaikki päättyy aikanaan
Näyttelijänä uransa aloittaneen Fellowesin ensimmäinen käsikirjoitus oli vuoteen 1932 sijoittuva Gosford Park. Tuottaja Gareth Neame kysyi haluaisiko hän kirjoittaa jotain samantyyppistä herraskartanon asukkaista ja palvelusväestä tv:lle.
– Gosford Park on melko synkkä elokuva ja monet hahmot ovat onnettomia. Se kuitenkin menestyi ja olen iloinen voidessani todeta voittaneeni Oscarin siitä. En silti uskonut, että kukaan haluaisi katsoa viikosta toiseen surullisia hahmoja. Halusin ryhmän ihmisiä, jotka ovat syntyneet erilaisiin olosuhteisiin, palveluskunnan parissa vieläkin moninaisemmin kuin yläluokan kohdalla. Pystyin tutkimaan oletustani siitä, että pääsääntöisesti ihmiset pyrkivät tekemään parhaansa. Se antoi sarjalle positiivista energiaa.
Fellowes ei silti uskonut, että Downtonista tulisi kestohitti ympäri maailmaa.
– Aikakausidraamoille ei enää uskottu löytyvän yleisöä. Onneksi ITV:n draamaosaston päällikkö Peter Fincham ajatteli toisin. Hän tilasi pilotin ja vahvisti jatkon. Olisi pitänyt aavistaa jotain jo näyttelijöitä kiinnitettäessä. Maggie Smith ei koskaan ollut tehnyt jatkuvaa sarjaa, mutta kun saimme hänet, Hugh Bonnevillen ja Jim Carterin, oli selvää, että houkuttelisimme loistavia näyttelijöitä, myös vieraileviksi tähdiksi.
– Yleensä katsojaluvut notkahtavat toisessa jaksossa, mutta meillä ne nousivat miljoonilla, ja se vain jatkui. Suuri yllätys tuli neljä kuukautta myöhemmin, kun sarja avasi Yhdysvalloissa ja siihen rakastuttiin. Se muutti kaiken ja sarja levisi kaikkialle. Nyt tuntuu kuin olisimme saavuttaneet kaiken. En sano, ettemmekö enää näkisi Downton Abbeytä jossain muodossa, ei pidä koskaan sanoa ei koskaan. Mutta olen tyytyväinen tähän alkuperäisellä konseptilla ja ryhmällä tehtyyn matkaan, se tuntuu luonnolliselta.
Kuvat ja haastattelut: Universal Pictures International. Toimittanut Jouni Vikman.