Kirjakustantamo Art House julkaisee William Peter Blattyn (1928–2017) vuonna 1971 ilmestyneen Manaajan suomeksi uudistettuna, laajennettuna ja tarkistettuna laitoksena. Romaanin ensimmäinen suomennos ilmestyi vuonna 1972 Matti Kannoston kääntämänä. Nyt julkaistava versio perustuu Blattyn vuonna 2011 työstämään 40-vuotisjuhlalaitokseen.
Manaaja oli ilmestyessään arvostelu- ja myyntimenestys. Se nousi ensimmäiseksi kauhukirjaksi New York Timesin bestsellerlistan ykköseksi ja pysyi kärjessä 17 viikkoa. Vuonna 1973 romaanista valmistui William Friedkinin ohjaama ja Blattyn käsikirjoittama elokuvasovitus, josta tuli välittömästi kauhuelokuvan klassikko.
Suomentaja Urpu Strellman kuvaa tiedotteessa elokuvan vastaanottoa Yhdysvalloissa: ”Elokuva oli Yhdysvalloissa jotain ennennäkemätöntä. Se aiheutti kaaosta ympäri maata. Elokuvateattereihin jonotettiin pakkasessa tuntikausia, teatterien ovia murrettiin sisään pääsemiseksi ja näytösten aikana ihmiset pyörtyivät, kirkuivat, pakenivat teatterista itkien ja voivat pahoin.”
Uudessa laitoksessa on uusi hahmo ja kuuden sivun mittainen kohtaus sekä lisättyä vuoropuhelua. Blatty kuvasi muutoksia näin: ”Mitä sitten olen muuttanut tässä uudessa laitoksessa? Jos katsotaan kirjan juonta, rakennetta ja hahmoja, vastaus on: en mitään. Tai no, melkein en mitään. Kirjassa on uusi hahmo, joka esiintyy kokonaan uudessa, kuuden sivun laajuisessa kohtauksessa – itse asiassa luulen, että tuo jakso on monen lukijan mielestä kirjan hyytävin. Lisäksi mukana on jonkin verran uutta vuoropuhelua ja lisäyksiä, jotka pohjustavat loppuratkaisua. Eniten kuitenkin on muuttunut vuoropuhelun ja kerronnan rytmi, jota olen hionut huolellisesti kautta koko kirjan.”
Lue myös: Nyt suoratoistossa: Viiden tähden kauhuhelmi – tätä ahdistavaa kuvakikkaa et huomannut!
Manaaja kertoo näyttelijä Chris McNeilin 12-vuotiaasta tyttärestä Reganista, jonka käytös muuttuu selittämättömällä tavalla. Kun lääketiede ei tarjoa vastauksia, avuksi kutsutaan kirkko. Keskeiseksi hahmoksi nousee myös uskonsa kanssa kamppaileva isä Karras. Romaani yhdistää yliluonnollisen kauhun ja kuvauksen uskosta, epäilystä ja vanhemman avuttomuudesta.
Strellman on kääntänyt uudet jaksot ja toimittanut kokonaisuuden. Hänen mukaansa ”Kannoston alkuperäinen suomennos on taidokkaasti tehty – se on kestänyt aikaa loistavasti. Laajatkin muutokset solahtivat siihen mutkattomasti.”
Mukana kirjassa on nyt täydellisenä myös alkuperäisestä suomennoksesta typistetty kohtaus, jossa Regan masturboi krusifiksilla.
”Punakynää lienee käyttänyt suomennoksen alkuperäinen kustantaja. Kohtaus on edelleenkin järkyttävä. Siinä yhdistyvät juuri ne asiat, jotka ovat tehneet Manaajasta niin valtavan ilmiön: äidin avuttomuus suojella lastaan, riivauksen – tai mielen, alitajunnan tai murrosiän – aiheuttamat piinaavat teot ja hirvittävän, epäluonnollisen kuoleman ja menetyksen synnyttämä silmitön kauhu”, Strellman sanoo.