Suomessa julkaistaan harmittavan vähän analyysejä ja esseitä, jotka paneutuvat elokuvaan syvemmällä tasolla. Vaikka sivun kritiikki olisi kuinka hyvin kirjoitettu, se harvoin onnistuu pureutumaan elokuvan ytimeen niin tarkasti ja perinpohjaisesti kuin lukija voisi toivoa.
Kirjallisuuskriitikko ja toimittaja Veli-Matti Huhta on vuosien varrella kirjoittanut lukuisia esseitä eri julkaisuihin, kuten Filmihulluun, jossa suuri osa Rahat ja henki – kaksitoista kirjoitusta elokuvasta -kokoelman esseistä on alun perin julkaistu.
Kokoelmassa Huhta tarkastelee laaja-alaisesti, tarkasti valikoituja elokuvaklassikkoja vuosilta 1914–1971. Mukaan ovat päässeet muun muassa Jean-Pierre Melville, Jerzy Kawalerowicz, Matti Kassila, sekä Charles Chaplin jopa kolmen tekstin verran.
Suosikkiesseekseni kokoelmassa nousi Minkinkuonoinen historianfilosofi, joka keskittyy Dave Fleischerin vuoden 1932 animaatioon Any Rags? Huhta analysoi tekstissään Betty Boopin ystävää (tai sulhasta), Bimboa, nivoten hahmon suurempaan historialliseen.
Huhdan parhaiden esseiden joukkoon lukeutuu myös kriitikkojen keskuudessa harvinainen puolustuspuhe Spede Pasaselle. Spede, Vesku, Simo ja Samuel perehtyy ilahduttavan positiivisesti Pasasen parhaisiin puoliin, hänen ja Vesa-Matti Loirin ohjaaman Hirttämättömät -suomiwesternin analyysin ohella.
Ansiokkaiksi luvuiksi niin ikään nousee myös Elio Petristä kertova Lukuja kuoleman historiasta, sekä Jacques Tatin Enoni on toista maata-elokuvaa tarkasteleva Monsieur Hulot antroposeenissa.
Jesse Raatikainen
★★★
Rahat ja henki – kaksitoista kirjoitusta elokuvasta. Kirjoittanut Veli-Matti Huhta. Kustantaja Kulttuurivihkot. 117 sivua.