1970-luvun loppupuoliskolla nähtiin useita elokuvamaailmaa ravistaneita kassamagneetteja. Siinä missä Tähtien sota asetti standardit scifi-seikkailuille, Rocky urheiludraamoille, Teräsmies supersankarielokuville ja Alien scifi-kauhulle, yksi pienimuotoinen elokuva laittoi slasher-kauhugenren täysin uuteen uskoon.
John Carpenterin ohjaama ja säveltämä, ja yhdessä Debra Hillin kanssa käsikirjoittama ja tuottama Halloween – naamioiden yö (1978) on yhdysvaltalainen slasher-elokuva. Se merkitsi ratkaisevaa käännekohtaa sekä kauhugenren narratiivisessa kehityksessä että elokuvateollisuuden taloudellisissa rakenteissa.
Elokuva sijoittuu kuvitteelliseen Haddonfieldin kaupunkiin, Illinoisiin, ja seuraa Michael Myersia, joka pakenee vankimielisairaalasta 15 vuotta sen jälkeen, kun hän murhasi teini-ikäisen sisarensa Halloween-iltana. Kotiseuduille palattuaan Myers alkaa vainota teini-ikäistä lapsenvahtia Laurie Strodea (Jamie Lee Curtis) ja hänen ystäviään, kun taas Myersin psykiatri, tohtori Samuel Loomis (Donald Pleasence), yrittää epätoivoisesti saada hänet kiinni.
Halloween saavutti nopeasti kulttielokuvan maineen ja kasvoi “urbaaniksi legendaksi” Yhdysvalloissa, missä yleisöt reagoivat sen intensiteettiin erityisen voimakkaasti. Vaikka sarjan myöhemmät elokuvat saivat kriitikoilta “hack-and-slash” -leiman, kriitikot ylistivät Carpenterin elokuvassa osoittamaa omaleimaista mielikuvitusta ja taitoa. Tämä yhdistelmä kriitikoiden ylistystä ja ennennäkemätöntä kaupallista menestystä vahvisti Carpenterin asemaa auteurina ja erotti elokuvan välittömästi sen myöhemmistä, karkeammista jäljittelijöistä.
Elokuvan alkuperäinen suosio ja laaja leviäminen osoittivat, että sen pelottavuus ja tehokkuus ylittivät perinteisen markkinointibudjetin luoman buzzin. Menestys perustui puhtaaseen suusta suuhun -markkinointiin, joka oli harvinainen ilmiö Hollywoodin vakiintunutta studiojärjestelmää vastaan taistelleessa tuotannossa.
1970-luvun kauhua hallitsivat usein joko okkultistiset aiheet (Manaaja / The Exorcist) tai naturalistinen ja rosoinen väkivalta (The Texas Chain Saw Massacre). Halloween teki tietoisen esteettisen valinnan palata Alfred Hitchcockin kaltaiseen psykologiseen jännitykseen. Tämä valinta oli sekä taiteellinen että taloudellinen: psykologisen jännityksen luominen oli huomattavasti edullisempaa kuin kalliiden erikoistehosteiden käyttö, mikä sopi täydellisesti sen äärimmäisen tiukkaan budjettiin. Elokuvan tuotantoprosessi oli malliesimerkki siitä, kuinka taloudelliset reunaehdot synnyttävät luovia ja tehokkaita ratkaisuja.
Elokuva kuvattiin Southern Californiassa toukokuussa 1978 erittäin tiukalla aikataululla. John Carpenterin oli noudatettava 20 päivän kuvausaikataulua ja budjettia, joka oli ainoastaan 300 000–325 000 dollaria. Tämä budjetti ja nopea aikataulu eivät olleet ainoastaan esteitä, vaan myös suora syy Halloweenin minimalistiseen ja tyyliteltyyn estetiikkaan. Koska resursseja ei ollut näyttäviin lavasteisiin tai kalliisiin erikoistehosteisiin, Carpenter joutui luottamaan puhtaaseen kinematografiaan, mielialaan ja tempoon juonen sijaan. Elokuvan taiteellinen omaleimaisuus syntyi siis taloudellisesta välttämättömyydestä.
Myös Michael Myersin käyttämä maski syntyi budjettiratkaisuna. Ikoninen “tyhjä, kalpea, tunteeton” naamio syntyi, kun lavastaja Tommy Lee Wallace muokkasi Star Trek -televisiosarjasta tutun kapteeni Kirkin naamiota, joka oli ostettu paikallisesta liikkeestä 1,29 dollarilla. Naamiosta, jota hieman muokattiin ja maalattiin valkoiseksi, tuli symboli Michael Myersin täydelliselle anonyymiudelle ja tunteettomalle luonteelle, jota tohtori Loomis kutsui “puhtaaksi pahuudeksi”. Täydellinen anonyymius oli halpa, mutta myös tehokas ratkaisu, joka erotti Myersin muista genren pahiksista.
Halloween, joka sai ensi-iltansa 25.10.1978, tuotti maailmanlaajuisesti arviolta 70 miljoonaa dollaria. Tämä teki siitä yhden kaikkien aikojen tuottoisimmista independent-elokuvista. Noin 215:1 tuottosuhde oli paitsi taloudellinen myös poliittinen voitto itsenäisille elokuvantekijöille. Tämä normalisoi mallin, jossa pieni, genreen keskittyvä elokuva voi olla huomattavasti kannattavampi kuin kallis studioelokuva, ja johti osaltaan genren ylitarjontaan 1980-luvulla.
Tämä ylistetty klassikkoelokuva (Rotten Tomatoes 97 %, popcorn-mittari 89 %, IMDb-arvosana 7,7) ei kuulu minkään kuukausimaksullisen suoratoistopalvelun valikoimaan. Nyt sen voi kuitenkin katsoa ilmaiseksi Plex-suoratoistopalvelussa. Suoratoistossa ei ole valittavissa suomitekstejä.
Katso Halloween – naamioiden yö täällä. Elokuvan ikäraja on K-16 ja sen kesto oli Episodin katselussa 97 minuuttia mainoksien kera. Huomioi, että mainoksien määrä voi vaihdella katselukohtaisesti.
Alla elokuvan juliste, traileri ja triviaa.
- Elokuvan ensi-ilta oli Suomessa 13.7.1979. Ikäraja oli K-18, ja elokuvaa oli leikattu noin 30 sekuntia (surmaamiskohtausta autossa sekä pojan kuristus- ja puukotuskohtausta lyhennetty). Katsojia valkokankaille kertyi 119 340. Vuonna 1998 elokuvan leikkaamattomalle versiolle annettiin ikäraja K-16.
- Puolet 300 000 dollarin budjetista käytettiin Panavision-kameroihin, jotta elokuva voitaisiin kuvata 2,35:1-kuvasuhteessa. Donald Pleasencelle maksettiin 20 000 dollaria viiden päivän työstä, kun taas uraansa aloitteleva Jamie Lee Curtis sai 8 000 dollaria. John Carpenter vaati 10 000 dollaria elokuvan käsikirjoittamisesta, tuottamisesta, ohjaamisesta ja musiikin säveltämisestä, mikä oli huomattava palkkio ohjaajalle, joka oli siihen mennessä ohjannut vain kaksi pientä elokuvaa. Hän halusi myös, että hänen nimensä mainittaisiin elokuvan nimen yläpuolella (John Carpenter’s Halloween). Tuottaja Irwin Yablans suostui, kunhan budjetti ei ylittäisi 300 000 dollaria.
- William Shatner sai tietoonsa monia vuosia myöhemmin, että hänen kasvojensa näköistä maskia oli käytetty Michael Myersin maskin tekemiseen. Hän haastoi tekijät oikeuteen saadakseen rojaltimaksuja. Asia ratkaistiin sovinnollisesti oikeuden ulkopuolella. Shatner lahjoitti saamansa rahat hyväntekeväisyyteen. Ironista kyllä, tapaus olisi voitu helposti hylätä, sillä maski muistutti kapteeni Kirkiä, jonka oikeudet eivät kuuluneet Shatnerille.
Lue myös: Kulttihetki: Ilmaiskatselussa rosoista camp-kauhua – viemäristä nousee kostava sikiö