Sam Raimin ohjaama Evil Dead II (1987) on yksi 1980-luvun merkittävimmistä kulttielokuvista. Se ei ole ainoastaan jatko-osa vuoden 1981 pienen budjetin kauhuklassikolle The Evil Dead, vaan elokuvallinen ilmiö, joka mullisti kauhukomedian rajat ja loi genreen täysin oman terminologiansa. Teos on mestarillinen yhdistelmä viskeraalista kauhua, surrealistista huumoria ja innovatiivista kameratyöskentelyä, ja se on jättänyt pysyvän jäljen populaarikulttuuriin sekä inspiroinut sukupolvia elokuvantekijöitä aina Peter Jacksonista Edgar Wrightiin.
Evil Dead II:n kehityshistoria on lähes yhtä täynnä käänteitä kuin itse elokuvan juoni. Sen juuret ulottuvat alkuperäisen The Evil Dead -elokuvan tuotantoon, jolloin ohjaaja Sam Raimi, tuottaja Robert Tapert ja näyttelijä Bruce Campbell pohtivat jatko-osan mahdollisuutta jo ensimmäisen osan kuvauspaikoilla.
Raimin seuraava hanke alkuperäisen kauhuhitin jälkeen oli vuoden 1985 Konnajengi (Crimewave), joka toteutettiin yhteistyössä Joel ja Ethan Coen -veljesten kanssa. Elokuva oli kuitenkin sekä kriittinen että taloudellinen katastrofi, jota Raimi on myöhemmin kuvaillut uransa yhdeksi alhaisimmista pisteistä. Tuotantoyhtiö Embassy Pictures kontrolloi taiteellisia päätöksiä, mikä johti sekavaan lopputulokseen. Tämän epäonnistumisen jälkeen Raimi, Tapert ja Campbell tiesivät, että heidän alamäkeen ajautunut uransa tarvitsi pelastusrenkaan – ja se löytyisi palaamalla heidän esikoiselokuvansa maailmaan.
Alun perin Raimi halusi viedä tarinan suoraan keskiajalle, 1300-luvulle, missä Ash Williams (Campbell) sinkoutuisi taistelemaan deadite-armeijoita vastaan – idea, joka toteutui vasta myöhemmin sarjan kolmannessa osassa Pimeyden armeija (Army of Darkness, 1992). Rahoituksen puute ja studion vaatimukset pakottivat tekijät kuitenkin palaamaan tuttuun metsämökkiympäristöön, sillä sijoittajat halusivat jotain varmempaa ja lähempänä alkuperäistä konseptia olevaa.
Lue myös: Nyt suoratoistossa: Psykopaatti kaappaa auton – ”Mitä hullumpi Nic Cage on, sitä parempi elokuva on”
Projektin pelastajaksi nousi yllättäen kauhukirjailija Stephen King. Hän oli ollut alkuperäisen elokuvan suuri fani ja antanut sille markkinoinnissa käytetyn ylistävän lausunnon Cannesin elokuvajuhlien jälkeen. Kun Evil Dead II etsi rahoitusta, King oli työstämässä esikoisohjaustaan Maximum Overdrive (1986). Hän kuuli projektin rahoitusongelmista eräältä työryhmän jäseneltä ja otti välittömästi yhteyttä tuottaja Dino De Laurentiisiin.
Kingin suosituksesta De Laurentiis tapasi Renaissance Picturesin osakkaat. Vaikka hän oli aluksi skeptinen, tekijät osoittivat alkuperäisen elokuvan valtavan menestyksen Italian markkinoilla, mikä vakuutti kokeneen tuottajan. De Laurentiis myönsi elokuvalle 3,6 miljoonan dollarin budjetin – kymmenen kertaa enemmän kuin ensimmäisessä elokuvassa – mutta asetti ehdon, että sen tuli säilyä tyyliltään uskollisena edeltäjälleen ja sijoittua metsämökkiin.
Evil Dead II:n käsikirjoitus valmistui pitkälti Konnajengi-elokuvan tuotannon aikana. Raimi kutsui avukseen vanhan ystävänsä Scott Spiegelin, jonka kanssa hän oli tehnyt lukuisia Super 8 -elokuvia nuoruudessaan Michiganissa. Spiegel toi mukanaan huumoria ja slapstick-vaikutteita, jotka kumpusivat heidän yhteisestä rakkaudestaan Three Stooges -komediaryhmään.
Siinä missä ensimmäinen elokuva oli veristä ja vakavaa kauhua, Raimi ja Spiegel halusivat tehdä jatko-osasta jotain täysin erilaista. He loivat käsitteen “splatstick” – saumattoman yhdistelmän splatter-kauhua ja fyysistä slapstick-komediaa. Tämä näkyy elokuvassa muun muassa Ashin ikonisessa taistelussa omaa riivattua kättään vastaan, joka oli suora viittaus Spiegelin aiempaan lyhytelokuvaan Attack of the Helping Hand.
Tämä tyylillinen ratkaisu ei ollut pelkästään taiteellinen, vaan sen tarkoitus oli myös auttamaan tiukan sensuurin kiertämisessä. Veren värin muuttaminen ja väkivallan vieminen niin absurdille tasolle, että se muuttui naurettavaksi, oli tietoinen keino välttää pelätty X-luokitus. Raimi ja Spiegel kirjoittivat käsikirjoitusta aluksi Raimin talossa Silver Lakessa, jossa he asuivat yhdessä muun muassa Joel ja Ethan Coenin, Frances McDormandin sekä Holly Hunterin kanssa.
Yksi elokuvan hämmentävimmistä piirteistä on sen alku, joka tuntuu kertaavan ensimmäisen elokuvan tapahtumat tiivistettynä ja osin muutettuna versiona. Syynä tähän eivät olleet taiteelliset valinnat, vaan juridiset esteet: tekijöillä ei ollut oikeuksia käyttää alkuperäisen elokuvan materiaalia, jonka levityksestä vastasi useita eri tahoja.
Tämän vuoksi Raimi joutui kuvaamaan tapahtumat uudelleen. Hän päätti karsia alkuperäiset viisi hahmoa vain Ashiin ja hänen tyttöystäväänsä Lindaan, jotta katsoja pääsisi nopeammin mukaan uuden elokuvan rytmiin. Tämä ratkaisu synnytti vuosikymmeniä kestäneen keskustelun siitä, onko kyseessä jatko-osa vai uudelleenfilmatisointi. Bruce Campbell on itse todennut, että kyseessä on nimenomaan jatko-osa, jossa on vain “hämärä” kerronnallinen silta.
Vaikka budjetti kasvoi merkittävästi, Evil Dead II säilytti esikoiselokuvan kekseliään tee-se-itse-hengen. Elokuva on tunnettu hyperaktiivisesta kameratyöskentelystään, jossa kamera ei ole pelkkä havainnoija, vaan aktiivinen osa kerrontaa.
Lue myös: Nyt suoratoistossa: Kauhuteemapuiston kulisseissa vaanii todellinen murhaaja
Erikoistehosteista vastannut Vern Hyde kehitti useita räätälöityjä kameraratkaisuja Raimin visioiden toteuttamiseksi. Näiden innovaatioiden ansiosta syntyi kuvakulmia ja liikkeitä, joita ei ollut aiemmin nähty valtavirtaelokuvissa ja jotka loivat uudenlaista elokuvallista ilmaisua.
Kamera-ajot, kuten demonin hyökkäys mökin sisällä huoneesta toiseen, toteutettiin usein fyysisellä kekseliäisyydellä – esimerkiksi kiinnittämällä kamera polkupyörään tai ajamalla se autolla metsän halki dynaamisen liikkeen saavuttamiseksi.
Elokuvan tehosteet olivat aikansa huippua, ja niiden parissa työskenteli joukko nousevia kykyjä. Mark Shostrom vastasi Henriettan (jota esitti Sam Raimi veli Ted Raimi) maskeerauksesta, ja mukana oli myös vastaperustettu KNB Efx Group, joka nousi myöhemmin tunnetuksi laajasta työstään kauhu- ja televisiotuotannoissa.
Evil Dead II sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa 13. maaliskuuta 1987. Koska tekijät odottivat – omista ”sensuroinneistaan” huolimatta – elokuvalle graafisen väkivallan vuoksi X-luokitusta, Dino De Laurentiis perusti erillisen Rosebud Releasing -yhtiön, jotta elokuva voitiin julkaista ilman virallista ikäluokitusta. Tämä ratkaisu osoittautui fiksuksi päätökseksi.
Vaikka teatterimenestys jäi budjettiin nähden maltilliseksi, elokuvan todellinen vaikutus näkyi kotivideomarkkinoilla ja festivaaleilla, missä se saavutti nopeasti lähes myyttisen aseman ja nosti Ash Williamsin genren ikoniseksi sankariksi.
Evil Dead II:n vaikutus moderniin kauhuun ja komediaan on perustavanlaatuinen. Se osoitti, että kauhu voi olla yhtä aikaa viihdyttävää, kokeellista ja itsetietoista menettämättä tehoaan. Ash Williamsista tuli Bruce Campbellin karisman ja fyysisen komiikan ansiosta yksi genren harvoista todellisista sankareista – hahmo, joka on säilynyt relevanttina vuosikymmeniä. Hänen muodonmuutoksensa kauhistuneesta uhrista moottorisahakätiseksi antisankariksi on toiminut esikuvana lukemattomille myöhemmille hahmoille.
Evil Dead II on elokuvallinen mestariteos, joka kukoistaa edelleen vuosikymmenten jälkeen. Se on täydellinen esimerkki siitä, miten luovuus, intohimo ja tekninen kekseliäisyys voivat voittaa taloudelliset ja oikeudelliset esteet. Elokuva ei ainoastaan pelastanut Sam Raimin ja Bruce Campbellin uria, vaan loi perustan uudelle tavalle yhdistää kauhu ja komedia.
Tänä päivänä tämä kulttiklassikko on yhä yhtä raikas ja energinen kuin ilmestyessään. Ja mikä parasta: sen voi katsoa nyt ilmaiseksi!
Lue myös: Kulttihetki: Ilmaiskatselussa ällöttävä torakkakauhu – 80-luvun räävitön camp-herkku
Katso Evil Dead II täällä. Elokuvan ikäraja on Suomen nykylain mukaisesti K-16 ja kesto 84 minuuttia plus mainokset päälle. Suoratoistoa ei ole tekstitetty suomeksi.
Alla elokuvan juliste ja traileri.
Lue myös: Kulttihetki: Ilmaiskatselussa karua eläinkauhua – Leslie Nielsenin uskomaton rooli
Lue myös: Nyt ilmaiskatselussa: Ikonista kasaritoimintaa – Chuck Norris lyömättömänä