Vuonna 2020 julkaistu Grizzly II: Revenge on kauhuelokuva, jonka historia on tarua ihmeellisempi. Tunnettujen näyttelijöiden nimillä markkinoitu jatko-osa on suorastaan käsittämätön sekasotku – niin uskomaton kalkkuna, että se on itse nähtävä!
Mutta miten elokuvasta tuli sellainen?
Tappajahai-elokuvaa (Jaws, 1975) säälimättömästi kopioinut Grizzly – ihmissyöjä (1976) oli kaikkea muuta kuin laatuelokuva, ja se lytättiin kriitikoiden toimesta maan rakoon. Yleisö kuitenkin innostui jättimäisestä harmaakarhusta kertovasta kauhurainasta, ja alle miljoonan dollarin budjetilla tehty teos kasvoi jättimenestykseksi: se tuotti lähes 40 miljoonaa dollaria. Suomessa 3.9.1976 ensi-iltaan tullut elokuva keräsi 39 609 katsojaa ja oli vuoden viidenneksikymmenenneksi katsotuin.
Vuonna 1983 käynnistettiin enemmän tai vähemmän odotetun jatko-osan kuvaukset. Ensimmäisen elokuvan tuotannossa mukana ollut David Sheldon kirjoitti käsikirjoituksen yhdessä vaimonsa Joan McCallin kanssa – McCall oli esiintynyt myös alkuperäisessä Grizzlyssä. Alkuperäinen ohjaaja ei enää ollut mukana: 30-vuotiaana menehtynyt William Girdler oli kuollut traagisesti helikopterionnettomuudessa Filippiineillä vuonna 1978.
Jatko-osa kuvattiin työnimillä Grizzly II: The Predator ja Grizzly II: The Concert. Päärooleihin kiinnitettiin mm. Steve Inwood (Yön kuningas, Fame), Oscar-voittaja Louise Fletcher (Yksi lensi yli käenpesän), John Rhys-Davies (Kadonneen aarteen metsästäjät), Deborah Raffin (Badhamin painajainen) ja uransa alussa ollut Deborah Foreman. Lisäksi Unkarin kuvauspaikalle saapuivat varsin tuntemattomat George Clooney, Laura Dern ja Charlie Sheen esittämään pienet roolinsa.
Jatko-osan kuvauksista tuli kuitenkin fiasko. Tuottaja Joseph Ford Proctor katosi paikalta heti ensimmäisen kuvauspäivän jälkeen vieden mukanaan kaikki tuotantoon varatut rahat. Hän jätti kylmästi kaikki muut oman onnensa nojaan.
Katoamisista puheen ollen on mainittava myös elokuvan alkuperäinen tuottaja Edward L. Montoro. Tämä alan pahamaineisimpiin kuulunut tekijä jätti projektin kesken, kun käsikirjoitus oli vielä työn alla. ”Ota rahat ja juokse” -tyylillä kadonnut Montoro nappasi firmansa kassasta ison tukun rahaa ja katosi jäljettömiin. Kukaan ei tiedä, minne hän lähti, eikä häntä ole sen jälkeen enää nähty.
Vaikka Proctor katosi, apulaistuottaja Suzanne C. Nagy ei suostunut luovuttamaan. Sen sijaan hän jatkoi kuvauksia ja etsi samalla uusia rahoittajia. Hän onnistuikin tehtävässään, ja lopulta 45 päivää kestäneet kuvaukset saatiin lähes kokonaan purkkiin. Vain tappajakarhuefektit jäivät kuvaamatta epäonnistumisten ja onnettomuuksien vuoksi. Päätettiin, että ne kuvattaisiin myöhemmin Yhdysvalloissa. Työryhmä lähti Unkarista, ja kolme mekaanista karhua jäi paikallisten haltuun – he lupasivat lähettää ne myöhemmin Yhdysvaltoihin. Lupaus ei kuitenkaan koskaan toteutunut.
Unkarilaiset viranomaiset suuttuivat kuvausryhmälle maksamattomien laskujen vuoksi ja takavarikoivat mekaaniset karhut – niitä ei enää sen koommin nähty. Tuotantovarojen kanssa kamppailevalla Nagylla oli ongelma: hänen piti yrittää myydä elokuva tappajakarhusta, jossa ei ollut lainkaan karhua. Hän kuitenkin kokosi raakaversion (workprint) esiteltäväksi tuottaja Arnold Kopelsonille lisärahoituksen toivossa. Kopelson piti näkemäänsä täydellisenä katastrofina eikä lähtenyt rahoittamaan projektia.
Tuotanto jäi lopulta huonon maineen sävyttämään limboon. Ensin kuukausiksi, sitten vuosiksi – vähitellen se unohtui kokonaan.
Mutta sitten tapahtui kummia. Vuonna 2007 elokuvan workprint ilmestyi YouTubeen. Se oli huonolaatuinen, pahasti keskeneräinen ja sisälsi väliaikaisen soundtrackin, johon oli liitetty Michael Jacksonin hittibiisejä. Vaikka kyseessä oli raakaversio, sai se kulttielokuvia janoavan yleisön innostumaan – ja myös Nagyn kiinnostumaan projektista uudelleen. Vuosia myöhemmin hän ryhtyi viimeistelemään elokuvaa. Vuoden 2019 lopulla teos saatiin vihdoin valmiiksi, ja se sai ensi-iltansa Hollywood Reel -festivaaleilla helmikuussa 2020.
Plex tarjoaa tämän vuosikymmenien ajan kadoksissa olleen elokuvan ilmaiseksi. Suoratoistoa ei ole tekstitetty suomeksi.
Katso Grizzly II: Revenge täällä. Elokuvalla ei ole suomalaista ikärajaa, mutta esimerkiksi Saksassa se on K-16. Episodin katselussa elokuvan kokonaiskesto oli 91 minuuttia mainoksineen. Huomioi, että mainosten määrä voi vaihdella katselukerrasta toiseen.
Alla elokuvan juliste, traileri ja triviaa.
- Elokuvan konserttikohtaukset kuvattiin sen jälkeen, kun yhtye Nazarethin varsinainen live-esiintyminen oli päättynyt. Yleisö ei tiennyt lainkaan, että seuraava esiintyjä ei ollut oikea rockbändi ja että heitä kuvattiin elokuvaa varten. Kyseessä oli Unkarin suurin yleisötapahtuma sitten vuoden 1956 kansannousun.
- Charlie Sheen kieltäytyi Daniel LaRusson pääroolista elokuvassa The Karate Kid (1984) osallistuakseen tähän elokuvaan.
- Vuonna 2007 internetiin vuotanut workprint (98 min) oli yli kaksikymmentä minuuttia lopullista julkaisuversiota (75 min) pidempi. Siinä osa kohtauksista oli myös eri järjestyksessä.
Lue myös: Kulttihetki: Seksinukkea singolla – näin Kaunareiden Ridge näyttää närhen munat!
Lue myös: Tilaa Episodin uutiskirje ja tiedät mitä katsoa! Nappaa katseluvinkit suoraan sähköpostiin tästä.