1960- ja 1970-lukujen taitteessa aloitti useita elokuvantekijöitä, jotka muuttivat Hollywoodin valtavirtaa pysyvästi. Yksi tämän aikakauden merkittävistä, vaikkakin usein aliarvostetuista teoksista on Joe Violan ohjaama ja Jonathan Demmen tuottama sekä käsikirjoittama Angels Hard as They Come (1971). Elokuva ei edustanut ainoastaan moottoripyöräelokuvien – eli biker-elokuvien – syklin loppupäätä, vaan se toimi kokeellisena alustana, jossa yhdistyivät Roger Cormanin eksploitaatioelokuvan taloudelliset säännöt, Akira Kurosawan taiteelliset vaikutteet ja vastakulttuurin hiipuva optimismi. Teoksen merkitys elokuvahistoriassa korostuu erityisesti sen roolissa myöhemmän Oscar-voittajan Demmen ponnahduslautana sekä näyttelijöiden Scott Glennin ja Gary Buseyn varhaisina esiintymisinä, jotka ennakoivat heidän tulevia urapolkujaan.
Angels Hard as They Come oli yksi ensimmäisistä elokuvista, jotka julkaistiin Roger Cormanin perustaman New World Picturesin kautta. Corman, joka oli aiemmin toiminut menestyksekkäästi American International Picturesin (AIP) alaisuudessa, päätti vuonna 1970 perustaa oman tuotanto- ja jakeluyhtiönsä saadakseen täyden kontrollin elokuvien rahoitukseen ja levitykseen. Cormanin New World Pictures (1970–1983) muodostui välittömästi eräänlaiseksi ”elokuvakouluksi” nuorille tekijöille, joilla oli intohimoa mutta vähän kokemusta. Yhtiön strategia perustui matalan budjetin genre-elokuviin, jotka täyttivät tietyt kaupalliset vaatimukset – kuten väkivallan, toiminnan ja paljaan pinnan – mutta joiden sisällä tekijät saivat usein vapaat kädet toteuttaa omaperäisiä ideoitaan.
Jonathan Demmen yhteistyö Cormanin kanssa alkoi epätavallisella tavalla. Demme työskenteli alun perin tiedottajana, ja Corman vakuuttui hänen kirjoittamistaan tuotantomuistiinpanoista ja markkinointimateriaaleista elokuvaan Punainen paroni (Von Richthofen and Brown, 1971). Corman, joka tunnettiin kyvystään tunnistaa lahjakkuuksia, kysyi Demmeltä, osaisiko tämä kirjoittaa käsikirjoituksen moottoripyöräelokuvaan. Demme vastasi myöntävästi, vaikka hänellä ei ollut aiempaa kokemusta elokuvakäsikirjoittamisesta, ja hän rekrytoi ystävänsä Joe Violan, joka oli aiemmin ohjannut televisiomainoksia, kirjoittajakumppanikseen ja lopulta elokuvan ohjaajaksi.
Demmen ja Violan alkuperäinen visio elokuvasta oli poikkeuksellisen kunnianhimoinen eksploitaatiogenren kontekstissa. He halusivat tehdä moottoripyöräversion Akira Kurosawan elokuvasta Rashomon – paholaisen temppeli (Rashômon, 1950). Tämä tarkoitti pyrkimystä käsitellä syyllisyyden, totuuden ja subjektiivisen kokemuksen teemoja moottoripyöräjengien välisessä konfliktissa. Corman itse piti tästä lähestymistavasta, sillä se antoi elokuvalle filosofisen pohjavireen, joka puuttui tyypillisistä biker-elokuvista. Käsikirjoitus kirjoitettiin noin kahdeksassa viikossa Lontoossa, ja Corman hyväksyi sen luettuaan luonnoksen paikallisessa baarissa.
Vaikka lopullista elokuvaa on kriitikoiden toimesta luonnehdittu enemmänkin suoraviivaiseksi westerniksi kuin monitasoiseksi Rashômon-versioksi, käsikirjoituksessa säilyi elementtejä moraalisesta epävarmuudesta ja syyllisyyden siirtämisestä. Elokuvan ”kenguruoikeudenkäynti” ja syyttömien rankaiseminen joukkopsykoosin varjolla heijastelivat tekijöiden pyrkimystä syvempään yhteiskunnalliseen analyysiin.
Angels Hard as They Comen juoni sijoittuu aavikon laidalla sijaitsevaan hylättyyn aavekaupunkiin, Lost Causeen, jonne ryhmä hippejä on perustanut kommuunin. Tarina alkaa, kun Angels-jengin jäsenet joutuvat pakenemaan epäonnistunutta huumekauppaa ja päätyvät aavekaupunkiin kutsuvieraina.
Aavekaupungissa vallitsee epävakaa tasapaino hippien ja väkivaltaisemman Dragons-jengin välillä. Konflikti kärjistyy, kun Dragons-jengin jäsenet yrittävät raiskata hippityttö Astridin. Angels-jengin jäsenet puuttuvat tilanteeseen, mutta seuranneessa kaaoksessa Astrid tapetaan. Dragons-jengin johtaja General käyttää tilaisuutta hyväkseen ja vierittää syyn Angels-jäsenten niskoille.
Tässä kohdassa elokuva hyödyntää ”kenguruoikeudenkäynnin” motiivia, jossa syyttömät joutuvat mielivaltaisen vallankäytön kohteeksi. Angels-jengiläiset vangitaan, ja heitä kidutetaan raahaamalla heitä moottoripyörien perässä kohtauksessa, joka vaikuttaa suoralta viittaukselta Anthony Mannin western-klassikkoon Muukalainen Laramiesta (The Man from Laramie, 1955). Tämä alleviivaa elokuvan luonnetta ”pyöräwesterninä”, jossa perinteiset hevosten ja erämaalainalaisuuksien säännöt on siirretty moottoroituun aikaan.
Käänteiden kautta elokuva huipentuu – vähemmän yllättäen – Angelsien ja Dragonsien väliseen yhteenottoon.
Elokuvaa markkinoitiin vahvasti sen toimintaelementeillä, väkivallalla ja paljaalla pinnalla. Tämä kannatti, sillä Angels Hard as They Come oli erittäin kannattava sijoitus Roger Cormanille ja New World Picturesille. Budjetti, joka oli arviolta 125 000–180 000 dollaria, saatiin takaisin moninkertaisesti.
Corman on todennut, että elokuva tuotti yli 700 000 dollaria vuokratuloina ja saavutti 46 prosentin voiton jo ensimmäisen julkaisuvuotensa aikana. Kokonaistuottojen arvioidaan nousseen jopa kahteen miljoonaan dollariin. Tämä menestys oli ratkaisevaa New World Picturesin kasvulle, sillä se osoitti, että kypsempi ja filosofisempi ote biker-elokuvaan löysi yleisönsä perinteisten toimintanälkäisten katsojien lisäksi.
Menestys mahdollisti sen, että Demme ja Viola pääsivät tekemään seuraavan elokuvansa, Filippiineillä kuvatun The Hot Box (1972).
Angels Hard as They Comen kulttimaine on rakentunut vuosikymmenten kuluessa useiden eri tekijöiden summana. Vaikka aikalaisarviot olivat vaihtelevia, myöhemmät sukupolvet ovat löytäneet teoksesta arvoja, jotka eivät olleet välittömästi ilmeisiä sen ilmestyessä. Elokuva yritti olla enemmän kuin vain tyypillinen eksploitaatiofilmi, vaikka se ei aina onnistunutkaan tavoitteissaan.
Elokuvaharrastajille Angels Hard as They Come on kiehtova kurkistus Jonathan Demmen uran alkuun. Siinä on nähtävissä merkkejä hänen myöhemmistä teemoistaan, kuten kiinnostuksesta monimutkaisiin inhimillisiin suhteisiin ja halusta antaa ääni marginaalisille ryhmille. Vaikka Demme myöhemmin siirtyi suurempiin tuotantoihin, hän säilytti kunnioituksensa Roger Cormania kohtaan ja antoi tälle usein pieniä rooleja Oscar-palkituissa elokuvissaan, kuten Uhrilampaat (Silence of the Lambs, 1991) ja Philadelphia (1993).
Elokuva ilmestyi aikana, jolloin biker-elokuvien kulta-aika oli jo kääntymässä loppuunsa. Helvetin jengi (The Wild Angels, 1966) oli aloittanut aallon, jota Easy Rider (1969) oli syventänyt ja politisoinut. Vuoteen 1971 tultaessa bikerit olivat muuttuneet popkulttuurissa vapauden symboleista usein synkemmiksi, jopa rikollisiksi hahmoiksi, mikä heijasteli todellisen maailman tapahtumia, kuten Altamont-festivaalin (1969) aikana nähtyä väkivaltaa.
Tämän harvinaisen elokuvan voi katsoa nyt ilmaiseksi Artiflixissä, Fawesomessa ja Plexissä. Suoratoistoja ei ole tekstitetty suomeksi.
Lue myös: Kulttihetki: Ilmaiskatselussa groteski kauhuklassikko – kiellettiin mielenterveyttä vahingoittavana
Katso Angels Hard as They Come täällä (Artiflix), täällä (Fawesome) tai täällä (Plex). Huomioi, että Artiflixissä elokuva esitetään paremmalla kuvanlaadulla ja alkuperäisellä kuvasuhteella; Fawesomen ja Plexin heikkolaatuinen suoratoisto on kuvasuhteessa 4:3.
Elokuvan kesto on 87 minuuttia (plus Plexissä mainokset). Elokuvaa ei ole koskaan tarkastettu Suomen lain mukaisesti, mutta sen ikäraja olisi todennäköisesti K-16.
Alla elokuvan juliste ja televisiospotti.
Lue myös: Kulttihetki: Ilmaiskatselussa tyylitelty trilleri voyeurismista, seksistä ja kuolemasta
Lue myös: Länkkärihetki: Ilmaiskatselussa 60-luvun western – seitsemän naista taistelee hengestään