Martin Koolhovenin ohjaama ja käsikirjoittama Brimstone (2016) on yksi 2010-luvun kunnianhimoisimmista yrityksistä uudistaa lännenelokuvan lajityyppiä eurooppalaisesta näkökulmasta. Se ei ole pelkkä perinteinen western, vaan genrerajoja rikkova kokonaisuus, jossa yhdistyvät psykologinen trilleri, uskontoaiheinen kauhu ja feministinen selviytymistarina. Neljään raamatullisesti nimettyyn lukuun (Revelation, Exodus, Genesis ja Retribution) jakautuva elokuva oli mittava kansainvälinen yhteistuotanto (Alankomaat, Ranska, Saksa, Belgia, Ruotsi ja Iso-Britannia) sekä ohjaajansa pitkäaikainen intohimoprojekti, jonka toteuttaminen vaati poikkeuksellista sinnikkyyttä ja taiteellista tinkimättömyyttä.
Brimstonen matka ideasta valmiiksi elokuvaksi oli pitkä, uuvuttava ja monivaiheinen prosessi, joka kesti kokonaisuudessaan noin seitsemän vuotta. Koolhoven, joka oli saavuttanut huomattavaa menestystä Alankomaissa sota-aiheisella elokuvallaan Sotatalvi (Oorlogswinter / Winter in Wartime, 2008), käytti käsikirjoituksen hiomiseen ja taustatutkimukseen noin kolme ja puoli vuotta. Hänen visionsa oli luoda teos, joka ei muistuttaisi mitään aiemmin nähtyä, ja hän ammensi inspiraatiota muun muassa Charles Laughtonin klassikosta Räsynukke (The Night of the Hunter, 1955).
Tuotannon rahoitusvaihe kesti noin kaksi vuotta. Koolhoven ja hänen pitkäaikainen tuottajapartnerinsa Els Vandevorst kohtasivat merkittävää skeptisyyttä Hollywoodissa. Koolhoven on myöhemmin kertonut, että ”omituisena partasuisena miehenä Alankomaista” häntä ei aluksi otettu vakavasti suurissa yhdysvaltalaisissa agentuureissa. Tilanne muuttui vasta, kun kokenut brittituottaja Nik Powell luki käsikirjoituksen ja suositteli Koolhovenia kääntymään tunnetun casting-vastaavan Des Hamiltonin puoleen. Hamilton, joka oli työskennellyt muun muassa Lars von Trierin kanssa, piti käsikirjoitusta parhaana vuosikymmeneen, mikä avasi ovet Hollywoodin suurimpiin toimijoihin.
Vaikka yhdysvaltalaista rahoitusta oli tarjolla, Koolhoven päätti tietoisesti kieltäytyä siitä säilyttääkseen itsellään oikeuden lopulliseen leikkaukseen (final cut). Hän ei halunnut yhdysvaltalaisten studioiden puuttuvan elokuvan raadolliseen ja kompromissittomaan sisältöön. Tämä johti siihen, että elokuvasta tuli monimutkainen eurooppalainen yhteistuotanto, jonka budjetiksi muodostui lopulta noin 12 miljoonaa euroa. Summa on alankomaalaiselle elokuvalle poikkeuksellisen suuri, ja tuottaja Vandevorst joutui käyttämään kaikkea kokemustaan ja riskinottokykyään rahoituksen varmistamiseksi.
Projektin vaativuus heijastui suoraan ohjaajan terveyteen. Eräässä vaiheessa, kun rahoitus näytti romahtavan juuri ennen kuvausten alkua, Koolhoven sai vakavan paniikkikohtauksen, joka johti sairaalahoitoon. Stressiä lisäsivät myös viime hetken muutokset näyttelijäkaartissa ja logistiset haasteet, jotka liittyivät kymmenien kuvauspaikkojen hallintaan eri puolilla Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa. Koolhoven osoitti kuitenkin poikkeuksellista omistautumista projektille kieltäytymällä jopa omasta palkastaan, jotta elokuva saataisiin valmiiksi hänen haluamallaan tavalla.
Brimstonen roolitus oli dynaaminen ja osittain dramaattinen prosessi. Alun perin pääosiin oli kiinnitetty australialainen Mia Wasikowska ja brittiläinen Robert Pattinson. Kuitenkin vain vähän ennen kuvausten alkua Wasikowska joutui vetäytymään projektista ennakoimattomien henkilökohtaisten syiden vuoksi.
Kun Wasikowska vetäytyi, Dakota Fanning hyppäsi välittömästi tilalle. Koolhoven on todennut, että Fanning oli ollut hänen alkuperäisellä listallaan jo vuosia aiemmin, ja hänen kykynsä välittää voimakkaita tunteita vähäisellä puheella teki hänestä täydellisen valinnan mykän päähenkilön rooliin. Samaan aikaan Kit Harington, joka oli noussut maailmanmaineeseen Game of Thrones -sarjan Jon Snow’na, korvasi Robert Pattinsonin. Haringtonin on kerrottu olleen erittäin intohimoinen käsikirjoituksen suhteen, mikä vakuutti tuotantotiimin hänen sopivuudestaan lainsuojattoman hahmon rooliin.
Guy Pearce pysyi projektissa alusta loppuun asti pahan pastorin roolissa. Pearce oli Koolhovenin ykkösvaihtoehto, ja näyttelijä osallistui aktiivisesti hahmonsa visuaalisen ilmeen ja aksentin kehittämiseen jo esituotantovaiheessa.
Brimstone erottuu muista nykyaikaisista lännenelokuvista ennen kaikkea sen poikkeuksellisen rakenteen vuoksi. Elokuva on jaettu neljään näytökseen, jotka esitetään epäkronologisessa järjestyksessä, lukuun ottamatta viimeistä lukua, joka sitoo langat yhteen. Tämä valinta ei ole pelkkä tyylikeino, vaan se heijastaa päähenkilön kokemaa traumatisoitumista ja menneisyyden vääjäämätöntä läsnäoloa.
Elokuvan keskeinen teema on patriarkaalisen ja uskonnollisen vallan väärinkäyttö. Guy Pearcen esittämä pastori käyttää raamatunlauseita ja uskontoa välineenä hallita ja alistaa ympärillään olevia naisia. Koolhovenin kuvaus on säälimätön, ja se paljastaa, miten uskonto voi toimia suojakilpenä hirviömäisille teoille. Elokuvassa nähtävät kidutusvälineet, kuten päähän asetettava rautainen ”suukapula”, ovat voimakkaita symboleja naisten hiljentämisestä historiassa.
Elokuvan väkivalta on äärimmäistä ja vaikeasti sulatettavaa. Koolhovenin mukaan se kuitenkin palvelee tarinan emotionaalista rehellisyyttä ja alleviivaa päähahmon, Lizin, selviytymistaistelun suuruutta. Brimstone ei käännä katsettaan pois julmuuksista, mikä tekee katsomiskokemuksesta raskaamman mutta samalla vaikuttavamman.
Brimstonen vastaanotto oli yksi vuosien 2016–2017 polarisoituneimmista. Se herätti voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan, ja mielipiteet jakautuivat usein maantieteellisten rajojen mukaan.
Elokuvan ensi-ilta Venetsian elokuvajuhlilla syyskuussa 2016 aiheutti välittömästi kohua. Yhdysvaltalaiset kriitikot olivat pääosin erittäin varauksellisia tai jopa vihamielisiä. Sitä vastoin Euroopassa ja erityisesti Isossa-Britanniassa vastaanotto oli huomattavasti suosiollisempi. Koolhoven itse on spekuloinut, että eurooppalainen elokuvaperinne, joka on usein avoimempi graafiselle väkivallalle ja moraaliselle ambivalenssille (vrt. Lars von Trier tai Michael Haneke), mahdollisti elokuvan paremman ymmärtämisen vanhalla mantereella.
Brimstone on jättänyt pysyvän jäljen eurooppalaiseen elokuvahistoriaan. Se on osoitus siitä, että on mahdollista tehdä suurella budjetilla operoiva kansainvälinen genre-elokuva, joka ei tee kompromisseja taiteellisen visionsa suhteen. Koolhovenin valinta kieltäytyä yhdysvaltalaisesta kontrollista ja luottaa eurooppalaiseen yhteistyöhön toimi mallina muille riippumattomille tekijöille.
Tämän elokuvan voi katsoa nyt ilmaiseksi Rakuten TV:ssä. Suoratoistoon on valittavissa suomenkielinen tekstitys ja ääniraidaksi joko 5.1 tai 2.0.
Katso Brimstone täällä. Elokuvan ikäraja on K-16 (Rakutenissa mainitaan K-18) ja kesto 150 minuuttia plus mahdolliset mainokset päälle.
Elokuva kuuluu myös Cineastin valikoimaan.
Alla elokuvan juliste, traileri ja triviaa.
TRIVIAA:
- Guy Pearce ja Carice van Houten rakastuivat kuvausten aikana. Heiltä jäi väliin elokuvan ensi-ilta Venetsian elokuvajuhlilla, koska heidän poikansa, Monte Pearce, oli syntynyt vain viisi päivää aiemmin. Ohjaaja Martin Koolhoven antoi hänelle lempinimen ”Brimbaby”.
- Elokuvan lukujen oli alun perin tarkoitus seurata toisiaan paljon nopeammassa tahdissa. Säveltäjä Tom Holkenborg (Junkie XL) ehdotti, että niiden väliin lisättäisiin muutama sekunti mustaa ruutua, jotta yleisö saisi hetken hengähtää.
- Brimstone oli ilmestyessään kaikkien aikojen toiseksi kallein hollantilainen elokuva, heti Black Bookin (2006) jälkeen. Carice van Houten näytteli molemmissa elokuvissa.
Lue myös: Nyt ilmaiskatselussa: Parempaa Van Dammea – raakaa katutappelua hyvän asian puolesta