Barry Sonnenfeld aloitti uransa muun muassa Coen-veljesten kuvaajana ja loi sitten menestyneen uran toimintakomedioiden ohjaajana. Viime aikoina hän on keskittynyt tuottamiseen, mutta Men in Black III:n myötä hän tekee paluun ohjaajan pallille kuuden vuoden tauon jälkeen. Hän tekee sen samalla vastustamattomalla itsevarmuudella, jota hän on osoittanut jokaisen elokuvansa myötä, vaikka kriitikot kuinka lyttäisivät niitä.
Ensimmäinen Men in Black – Miehet mustissa ilmestyi vuonna 1997, jolloin yleisöille esiteltiin erikoisagentit K ja J. Vuonna 2002 K palasi eläkkeeltä jatko-osan myötä. Men in Black 2:n ja 3:n välillä on vierähtänyt kymmenen vuotta, mutta hyvin vähän on muuttunut jäyhän K:n ja eloisan J:n suhteessa.
– J ja K ovat kymmenessä vuodessa muuttuneet kuin aviopariksi, joka on ollut naimisissa ehkä hieman liian pitkään, ohjaaja Barry Sonnenfeld kuvailee uutuuden lähtökohtia Episodille.
– Will Smithin hahmo J toivoo, että Tommy Lee Jonesin hahmo K avautuisi enemmän ja puhuisi hänelle enemmän, kertoisi lisää itsestään. K on kuitenkin sulkeutunut ja yhtä vastahakoinen paljastamaan itseään kuin aina ennenkin. Ja juuri, kun Will Smith päättää tarttua härkää sarvista ja puhua asiasta, vuoden 2012 Tommy Lee Jones katoaa. Itse asiassa kukaan MiB-päämajassa J:tä lukuunottamatta ei edes muista koko K:ta. Will Smith tajuaa jonkun menneen ajassa 40 vuotta taaksepäin ja tehneen jotain K:lle. Smithin täytyy siis itse tehdä aikahyppy ja korjata menneisyys pelastaakseen parinsa, Sonnenfeld tiivistää juonen.
Aikamatkustelun paradokseista nauttiva katsoja tietysti ihmettelee, miten J voi muistaa K:n, jos tämä on kadonnut aikajatkumosta jo ennen kuin miehet edes kohtasivat.
– Tiedätkö, tuo on erittäin hyvä kysymys, johon saadaan vastaus elokuvan loppuun mennessä, Sonnenfeld lupaa ja lopettaa mahdollisen spoilerin käsittelyn siihen.
Ei tarvitse kuin tutkia muutamaa suosittua tv-sarjaa kuten Mad Men ja Pan Am, ja huomaa, että 1960-luku kiehtoo tällä hetkellä Hollywoodia. Aikakauden trendikkyys sinänsä ei houkuttanut Sonnenfeldia.
– Pohdimme, mikä olisi hyvä aikakausi ja aika, johon olisi hauska palata. 60-luku oli hyvin kiinnostava kulttuurisesti. Halusimme ajassa tarpeeksi kauas taaksepäin, jotta maailma olisi erilainen, ja aikaan, joka mahdollistaisi aivan eri näyttelijän käyttämisen nuorena K:na. Halusimme tuoretta näkökulmaa, jotain joka sallisi tavallaan koko sarjan uudelleenkeksimisen. Lisäksi 1969 oli henkilökohtaisesti merkittävä vuosi omassa elämässäni, nyt 59-vuotias ohjaaja paljastaa kertomatta kuitenkaan tarkemmin häntä alle kaksikymppisenä sykähdyttäneistä tapahtumista sen tarkemmin.
Men in Black III:a on ollut naputtelemassa kolme käsikirjoittajaa. Etan Cohen kirjoitti Idioluution, eräänlainen aikamatkaelokuva sekin, David Koepp on tehnyt superelokuvia kuten Jurassic Park, Spider Man ja Indiana Jones ja Jeff Nathanson tunnetaan parhaiten Rush Hour -käsikirjoittajana. Kyseessä ei kuitenkaan ollut komitea, joista yhdelle oli annettu tehtäväksi kirjoittaa aikamatkatarina, toiselle käsky tehdä siitä spektaakkeli ja kolmennelle nakitettu toimintakohtausten kehittäminen.
– Etan Cohen kirjoitti erittäin hyvän luonnoksen, joka tehtiin ennen kuin minä olin vielä mukana kuvioissa. Tuottaja Walter Parks oli pyytänyt häntä kirjoittamaan sen. Sitten minut kiinnitettiin projektiin, ja vaikka se oli erittäin hyvä hahmotelma, aikamatkatarinoissa on yksi ongelma. Sitä kuvittelee, että kaikki on hyvin, ja eräänä yönä herää ajatukseen: ”Hetkinen, miten hän olisi voinut tietää, että…” Kuten kun kysyit miten Will Smith muistaa mutta kukaan muu ei. Tuollaisten asioiden viilaamiseen menee viikkoja ja viikkoja. Et usko kuinka monta kertaa katsoimme Paluu tulevaisuuteen -elokuvaa malliksi. Sehän toimi erittäin hyvin tässä lajityypissä.
Haastattelu: Jouni Vikman
Lue lisää Men in Black III:sta uudesta Episodista. Ilmestyy 11.5.