1970-luvun lopussa kolme Disneyn animaattoria sai tarpeekseen Disneyn tavasta laittaa raha tarinankerronnan ja taiteellisten pyrkimysten edelle. Nämä kolme animaattoria olivat kannuksensa ansainneet Don Bluth, John Pomeroy ja Gary Goldman, joiden tavoitteena oli tehdä elokuva, jonka kaltaisia Disneyllä kuvailtiin “liian synkiksi” suurelle yleisölle.
Bluth kumppaneineen uskoi, että animaation keinoin pystyi, ja pitäisi, kertoa dramaattisempia, rikkaampia tarinoita. Bluthin ajatuksena oli haastaa Disney pyrkimällä tekemään sellaisia emotionaalisesti syviä ja animaatioltaan häikäiseviä elokuvia, joista Disney oli aikanaan tunnettu.
Lue myös: Tiesitkö tätä? Alkuperäisen Leijonakuninkaan ikoninen kohtaus vaati kolmen vuoden työn
Bluth ja kumppanit veivät mukanaan tusinan verran Disneyn kouluttamia animaattoreita, jotka saivat nimekseen “Disney-loikkarit.” Don Bluth Productionsin budjetti ja aikataulut olivat vain murto-osan Disneyn vastaavista, mutta heidän kunnianhimonsa oli korkealla. Ensimmäisenä tuotantonaan yhtiö teki visuaalisesti huikaisevan The Secret of NIMH -elokuvan.
The Secret of NIMH oli kaikkea muuta kuin mitä “lasten elokuvilta” oli totuttu odottamaan. Tarina lapsiaan suojelevasta Mrs. Brisby -hiirestä oli aiheeltaan synkkä ja paikoin pelottavakin animaatioelokuva.
Taiteellisesta kunnianhimostaan ja visuaalisesti loistostaan huolimatta The Secret of NIMH ei menestynyt elokuvateattereissa. Elokuva on sittemmin noussut kulttiklassikoksi, joka aloitti Bluthin matkan kohti rakastettuja hittejä, kuten Fievel matkalla Amerikkaan ja Maa aikojen alussa.
Lähde: CBR, AWN, Uncanny Magazine
