Night Visions -elokuvajuhlilla esitettävä Red Tears vaatii oikeaa asennoitumista, muuten luvassa on järkyttävä murhenäytelmä.
Red Tears on miespääosansa Yasuaki Kuratan sadas elokuva ja sen kunniaksi idän oma Steven Seagal on päästetty estoitta irti näyttämään osaamistaan.
Kaduilla riehuu päättömiksi uhrinsa silpova murhaaja, joka tuosta vain taittelee muun ruumiin matkalaukkuun. Kujahullun perässä ovat niin poliisi kuin yliluonnollista pahuutta jahtaava mystinen salajärjestö, johon hyväksytään vain kovimmista kovimmat äijät, johtajanaan tietysti armoton Kurata.
Poliisit ovat sätkynukkeja ja silminnäkijät eliminoitavia häiriötekijöitä, kun Kurata jahtaa verta janoavia hirviöitä.
Kohtuullisista asetelmistaan huolimatta elokuvaa on mahdoton ottaa vakavasti. Toivottavasti tekijätkään eivät ole olleet tosissaan tehdessään halpaa demonianimea näyttelijöillä.
Red Tearsin valaistus ja kuvaus ovat kuin noloista kielioppivideoista, vain aputekstitykset ja tervehdys-repliikkien uusintaotot puuttuvat. Kuratan tappelukohtaukset taas ovat huonompia kuin monet teinien kotivideot.
Ei japanikoomailu toki täysi turhake ole. Naispääosa ei ole ruma ja juonen – paikoin kirjaimellisesti – päättömistä käänteistä ja häkellyttävän kököistä toimintakohtauksista voi saada hyvät naurut. Mutta jos naurulihakset ovat virittämättä, elokuvateatteri voi osoittautua paikaksi, josta haluaa ulos ja heti.
Tähdet: ★
Arvio: Jani Svensk
Elokuvan ainoa näytös Night Visionsissa:
Pe 13.4. klo 17.00 Bio Rex