Järvi, jolta voi löytää kaiken tarvitsemansa. Vaikkapa poikaystävän tai puolison. Näin käy ainakin kahdelle suomalaiselle sisarukselle Maarit Lallin maagisessa ja absurdissa lyhytelokuvassa Järvi.
Vuonna 1964 syntynyt Lalli on tehnyt useita lyhytelokuvia. Paremmin hänet tunnetaan kuitenkin tv-käsikirjoituksistaan. Hän on yksi Suomen pitkäikäisimmän tv-sarjan, Kotikadun kirjoittajista.
Järvi (2006) on julkaistu Episodin yhdessä kolmeen muun pohjoismaisen elokuvalehden kanssa tuottamalla dvd:llä Funny Films of the North, joka ilmestyy lehden mukana.
– Mitkä olivat tavoitteesi kun ryhdyit tekemään Järveä?
Tavoitteeni oli tehdä absurdi, outo ja hauska elokuva perinteisistä suomalaisista aineksista kuten valoisa keskikesän yö, soutuvene, järvi ja sisarusten välinen suhde.
– Mitkä olivat elokuvan tekemisen suurimmat taiteelliset ja tekniset haasteet?
Meillä oli vain kaksi yötä aikaa kuvata – eikä sähkövaloja. Toinen oli koko kesän ainut sateinen yö ja menetimme monta kuvaustuntia. Kuvasimme elokuvan kaikkiaan 15–16 tunnissa. Oli myös vaikea työskennellä vesillä. Kuvausryhmämme oli viidessä veneessä ja joka ikinen oli menossa eri suuntaan kuin näyttelijöiden vene.
Kaiken lisäksi Elina Knihtilä oli harjoitellut eri veneessä, ja uusi oli painava ja melkein mahdoton ohjattava. Oli myös hyvin pimeää. Minun piti vain luottaa siihen, että näyttelijät tekivät kuten käskin, koska en nähnyt mitään. Meillä oli vain yksi mahdollisuus kuvata Mailiksen putoaminen järveen. Koska ei ollut sähköä, ei ollut hiustenkuivaajaa. Kun ei ole hiustenkuivaajaa, ei ole kuivia hiuksia. Onni onnettomuudessa oli, että ryhmäni oli ammattitaitoisinta porukkaa mitä Suomesta on mahdollista löytää. Meillä oli valtavia ongelmia, mutta aina joku keksi ratkaisun.
Aamukuudelta toisena päivänä oli hetki, jolloin todella halusin paeta paikalta. Aika oli loppumassa, emmekä olleet saaneet viimeistä kohtausta kuvattua. Toisaalta pakeneminen olisi merkinnyt urani loppua. Olen onnekas, kun näyttelijättäreni eivät paenneet! Kuusi tuntia myöhemmin saimme kuvaukset valmiiksi. Saman tien toinen tähdistäni lähti kuvaamaan seuraavaa elokuvaansa ja toinen tuli kamalan pahoinvoivaksi. Hän oli raskaana. Olemme edelleen ystäviä.
– Millaisia reaktioita toivot herättäväsi katsojissa?
Naurua, yllätystä, ja toivoa siitä, että kaikki on mahdollista, kun vain uskoo. Että jossain päin Suomea on järvi, jolta löytää tarvitsemansa.
– Mitä mieltä olet lopputuloksesta?
Johtuen käytännön ongelmista – liian vähän rahaa, ennakkosuunnittelua ja aikaa sekä sade – en päässyt tarpeeksi lähelle näyttelijöitä. Rytmitys ei ole niin nopea kuin suunnittelin, emmekä saaneet kuvattua tarpeeksi materiaalia, jotta olisin voinut leikata sen paremmin. Elokuva on ok, mutta ei tarpeeksi hyvä ja hauska. Se ei ole sellainen klassikko kuin olisin halunnut tehdä. Jatkan harjoittelemista, jotta voin tehdä sellaisen tulevaisuudessa.
– Mitä sinulla on tällä hetkellä työn alla?
Olen juuri kuvannut ensimmäisen pitkän elokuvani Ihan kohta 18. Se kertoo viidestä 17-vuotiaasta helsinkiläisestä nuorukaisesta. Se ei kerro vain heidän aluksi näytettävästä huonosta käytöksestään vaan myös heidän tunteistaan ja rakkaudestaan pikkuveljiä, isiä, äitejä ja tyttöystäviä kohtaan. Kirjoitin sen yhdessä 19-vuotiaan poikani kanssa ja pääosissa on viisi amatöörinäyttelijää. Ensi-ilta on syksyllä 2012.
Kirjoitan myös elokuvaa Le Grand Sancy, jonka ohjaan. Se kertoo Aurora Karamzinista, joka eli 1800-luvulla. Hän oli aikansa rikkain nainen Euroopassa. Hänellä oli kaikkea, hän oli itsenäinen, mutta miten hän käytti auktoriteettiaan ja rahojaan?
– Mitä mieltä olet suomalaisen elokuva- ja tv-tuotantojen tämänhetkisestä tilasta?
Pidän joistakin uusista tekijöistä kuten Zaida Bergroth ja Aleksi Salmenperä. Heidän lisäkseen en viime vuosina ole juuri katsonut monia suomalaisia elokuvia, ne ovat mielestäni aika persoonattomia.
On selvää, ettei suomalainen tv enää usko absurdeihin elokuviin. Ei haluta ottaa riskejä ja kertoa rohkeita tarinoita, eikä heillä nykyään ole juuri varaa rahoittaa suomalaisia elokuvia. Suomen elokuvasäätiöllä on, mutta he eivät voi tehdä sitä yksin. Joten absurdien, hauskojen elokuvien tai tv-sarjojen tulevaisuus Suomessa ei näytä hyvältä.
Teksti: Mads Suldrup, Thomas S. Sejersen / Filmmagasinet Ekko
Lue myös: Tilaa Episodin uutiskirje ja tiedät mitä katsoa! Nappaa katseluvinkit suoraan sähköpostiin tästä.