Episodin Zoom-haastattelussa sisarukset Andy ja Barbara Muschietti istuvat rinnakkain. Heidän välillään on tuttu rauhallinen rytmi: Andy vastaa nopeasti, intohimoisesti ja pitkästi, Barbara puolestaan täydentää lempeämmin mutta määrätietoisesti. Heidän yhteistyönsä on vuosien varrella hioutunut kuin tarkkaan viritetty instrumentti.
– Emme oikeastaan osaa tehdä televisiota, Andy naurahtaa. – Teimme IT: Welcome to Derry -sarjasta periaatteessa kahdeksan tunnin elokuvan, joka vain sattuu olemaan jaettu osiin.
Lause tiivistää sen, miksi Stephen Kingin maailmat tuntuvat Muschiettien käsissä aina suuremmilta kuin elokuvat itse. Heidän lähestymistapansa kauhuun on aina ollut tarinallinen ja inhimillinen, ei shokkiarvoihin perustuva.
– Kauhu syntyy siitä, mitä yritämme kieltää itsessämme, Barbara sanoo. – Kingin tarinoissa pelottavinta ei ole hirviö, vaan se, mitä ihmiset tekevät toisilleen.
Sarjan varjoisa sydän
Muschiettien omaperäinen kauhuelokuva Mama (2013) kohautti elokuvamaailmaa, mutta vasta vuonna 2017 ilmestynyt King-filmatisointi Se toi sisarukset lopullisesti kansainväliseen tietoisuuteen. Heistä tuli samalla King-filmatisointien uuden aallon suunnannäyttäjiä.
Jatko-osa Se: Toinen luku (2019) vahvisti heidän asemansa Hollywoodin kärkinimien joukossa. Silti he kokivat, että Derryssä oli vielä jäljellä kertomattomia tarinoita.
– Kun lukeee Kingin kirjaa, huomaa että siellä on paljon aukkokohtia ja arvoituksia, Andy kertoo. – Stephen teki sen aivan tarkoituksellisesti. Hän jätti tilaa lukijan mielikuvitukselle. Me halusimme palata ja täydentää mitä aukkojen väliin jäi.
Tästä ajatuksesta syntyi IT: Welcome to Derry, sarja, joka sijoittuu vuoteen 1962 – aikaan ennen Luuserikerhoa. Se on tarina kaupungista, joka näyttää idylliseltä, mutta jonka pinnan alla kytee pelko ja syyllisyys.
– Kun astumme 1960-luvulle, yhteiskunta on jakautunut ja se heijastuu ihan kaikkeen, Barbara kertoo. – Rasismi, syrjintä ja välinpitämättömyys ovat todellisia hirviöitä, jotka ruokkivat Pennywisen hirviömäistä kataluutta ja keinoja.
Sarjan rakenne perustuu Mike Hanlonin kertomiin Se-kirjan välilukuihin, joista löytyi uusi, piilotettu tarina.
– Kun luin kirjan uudelleen, ymmärsin, että siellä on toinen kertomus, jota ei ole vielä kerrottu, Andy sanoo. – Sen kertomiseen tarvittiin aikaa, eri aikakausia ja monta näkökulmaa.
Uuden henkilökaartin esittely
Uudessa IT: Welcome to Derry -sarjassa Derryn kaupunkiin muuttaa Hanlonin perhe, joka joutuu keskelle outoja tapahtumia. Leroy Hanlon (Jovan Adepo) on kunnianhimoinen mutta menneisyytensä vainoama mies, jonka on vaikea sopeutua uuteen ympäristöön. Hänen vaimonsa Charlotte (Taylour Paige) on perheen moraalinen selkäranka – vahva ja lämminsydäminen nainen, joka alkaa ensimmäisenä aavistaa, että Derryssä on jotain pahasti vialla.
Lue myös: Nyt HBO Maxissa: Paras Stephen King -leffa? Nappasi neljä Oscar-ehdokkuutta
Heidän poikansa Will Hanlon (Blake Cameron James) kuuluu joukkoon paikallisia koululaisia, jotka ovat sarjan todellinen sydän. Willin, Sarahin ja Peten muodostama ystäväkolmikko heijastelee Se-kirjan tulevaa Luuserikerhoa – lapsia, jotka löytävät toisistaan voiman nousta äärimmäistä pelkoa vastaan.
Lasten näkökulmasta Derry näyttäytyy yhtä aikaa kiehtovana ja uhkaavana. He kuulevat kaupungin tarinoita, huomaavat aikuisten vaitonaisuuden ja alkavat ymmärtää, että jokin selittämätön paha vaanii heidän ympärillään. Heidän viattomuutensa ja rohkeutensa tekevät tarinasta inhimillisen. Heissä piilee toivo, jonka aikuiset ovat kadottaneet.
Suosikkihahmojen paluu
Kaupungin historiaan liittyy myös tuttu nimi Stephen Kingin muista teoksista: Dick Hallorann (Chris Chalk). Hohdosta tuttu suosikkihahmo Hallorann on IT-sarjassa nuori mies, joka omaa jo saman hohto-lahjan – yliluonnollisen kyvyn nähdä ja tuntea asioita, joita muut eivät huomaa. Derryssä Hallorannin kyvyt alkavat herätä, ja hän aistii pahuuden ennen kuin se näyttää kasvonsa. Hallorannin kautta sarja luo hienovaraisen yhteyden Kingin laajempaan universumiin.
Muun muassa näiden keskeisten hahmojen kautta IT: Welcome to Derry ei kerro ainoastaan kauhistuttavan klovnin paluusta vaan myös yhteisöstä, joka on unohtanut empatiansa. Kauhu ei siis synny vain Pennywisesta, vaan myös siitä, miten ihmiset ummistavat silmänsä, kun pelko muuttuu tavalliseksi osaksi elämää.
Muschiettit halusivat tehdä sarjan, joka tuntuu yhtä suurelta kuin elokuvat.
– Tämä ei ole millään muotoa perinteistä televisiota, Barbara Muschietti toteaa. – Rakensimme sen tismalleen samalla mittakaavalla ja kunnianhimolla kuin aiemmin tuottamamme elokuvat. Jokainen jakso on oma elokuvansa.
– Tarvitsimme studion, joka todella uskoi ja tukisi meitä visiossamme. Onneksi Warner Bros. ja Max ymmärsivät, mitä olimme tekemässä, Andy Muschietti lisää.
– Halusimme luoda myös henkilöhahmoja, joiden moraali liikkuu harmaalla alueella, Barbara sanoo. – Aluksi ei ole selvää, ovatko he ystäviä vai vastustajia. Televisio antaa meille mahdollisuuden rakentaa tällaisia henkilökaaria. Kahden tunnin elokuvassa se ei ole mahdollista.
Pennywise on tietenkin edelleen kaiken keskiössä. Miten hahmo pysyy pelottavana, kun katsojat ovat nähneet hänet jo kahdessa elokuvassa?
– Koska Pennywise on täysin arvaamaton, Andy sanoo. – Se on sekä hahmon ominaisuus että Bill Skarsgårdin uniikki tapa näytellä. Hän tekee jokaisen kohtauksen eri tavalla. Se pitää hahmon jatkuvasti elävänä ja vaarallisena.
Kauhun mestarin siunaus
Stephen King on seurannut Muschiettien työtä läheltä. Kun hän näki sarjan ensimmäisen jakson, hänen reaktionsa oli välitön.
– Hän sanoi sen olevan todella pelottava, Barbara kertoo hymyillen. – Kun ihminen, joka on kirjoittanut muun muassa Carrien, Hohdon ja Sen, sanoo jotakin pelottavaksi, se on paras mahdollinen palaute meille.
– King antoi siunauksensa kaikissa vaiheissa, mutta silti lopputulos yllätti hänen aidosti. Se oli tietysti meille valtava huojennus, Andy jatkaa.
Episodin kysyessä Muschietteilta, miksi Se puhuttelee yhä lähes 40 vuotta ilmestymisensä jälkeen, Andy miettii hetken.
– Koska se kertoo ihmisistä. Vaikka siinä onkin kauhistuttava, muotoaan muuttava hirviö, se on pohjimmiltaan tarina tiiviistä yhteisöstä, joka käyttää pelkoa hallitakseen itseään. Se on samalla tavalla totta nyt kuten se oli 1950- ja 60-luvulla.
Lue myös: Tämän megaelokuvan The Running Man -ohjaaja jätti väliin toteuttaakseen unelmansa
– Pelkohan on aina ollut ihmiskunnassa vallankäytön väline. King kirjoitti siitä, miten ihmiset lamaantuvat, kun pelko saa vallan. Siksi Se on pysynyt niin ajattomana mestariteoksena, Barbara nyökkäilee.
Sarjan teemat resonoivat myös nykyhetkessä.
– Vuonna 2025 pelko on valitettavasti yhä yhteiskunnallista valuuttaa, Andy sanoo. – Ihmiset käyttävät sitä toisiaan vastaan – poliitikot, media, kaikki. King kirjoitti tästä vuosikymmeniä sitten, ja se tuntuu nyt jopa aiempaakin ajankohtaisemmalta.
Muschiettien työssä on aina ollut kyse enemmän empatiasta kuin kauhusta.
– Kauneus ja kauhu kulkevat käsi kädessä, Barbara sanoo. – Pelko ei ole mitään ilman myötätuntoa. Derryssä kauhu syntyy siitä, että ihmiset valitsevat katsoa pois. Me taas haluamme, että katsoja katsoo suoraan kauhistuttaviakin tapahtumia, hän nauraa.
Syvä luottamus hirviöön
Andy ja Barbara puhuvat erittäin lämpimästi yhteistyöstään hirviöklovni Pennywisea tulkitsevan Bill Skarsgårdin kanssa, joka on ollut heidän rinnallaan jo heti ensimmäisestä elokuvasta lähtien. Muschiettien ja ruotsalaistähden välille on muodostunut vahva luottamus ja lähes perheenomainen side.
– Työskentely Billin kanssa on yksi urani parhaista kokemuksista, Andy sanoo. – Hän on paitsi ystävä myös taiteellinen kumppani. Bill ei tunne mitään rajoja – hän uskaltaa aina mennä paikkoihin, jotka tuntuvat kaikille muille lähes saavuttamattomilta. Jokainen otto on erilainen, ja usein yhdistän kohtauksen useista oton paloista, koska jokaisessa niissä on jotakin ainutlaatuista.
– Bill ei vain esitä Pennywisea, hän tutkii hahmoa joka kerta uudestaan, Barbara Mushietti lisää hymyillen. – Se tekee hänen työskentelystään niin tavattoman kiehtovaa seurata. Hän osaa yllättää itsensäkin – ja juuri se pitää myös meidät jatkuvasti virkeinä elokuvantekijöinä.”
Muschiettien ja Skarsgårdin välinen ystävyys näkyy myös sarjan kuvauksissa.
– Meillä on yhteinen, sanaton kieli, jota ei tarvitse selittää ulkopuolisille, Andy sanoo. – Vuosien aikana meistä on tullut toinen toistemme luottoihmisiä. Kun Bill on lavasteissa meikki päällä, tiedän jo hänen katseestaan, mitä kohtaus tarvitsee.
Haastattelun lopuksi tyytyväisyys kuultaa Andy Muschiettin ilmeestä ja äänestä.
– Olemme eläneet tässä maailmassa lähes kymmenen vuotta. Mutta Derry ei katoa. Pennywise ei koskaan kuole – hän vain vaihtaa olomuotoa.
Teksti: Juhani Nurmi. Kuvat Brooke Palmer / HBO Max.