Rakkautta ja Anarkiaa -leffafestari on pyörähtänyt käyntiin 38. kertaa. Valikoimasta löytyy tänä vuonna peräti 131 pitkää elokuvaa, joista aikalailla jokaisessa on jotain kiinnostavaa ja erikoista. Tilanne on siis cinefiilille niin ihana kuin myös karmea, minkä vuoksi tarjoamme apua valinnanvaikeuteen. Nostamme festariviikon esiin aikana muutamia syystä tai toisesta kiinnostavia nimikkeitä, joita kannattaa pitää silmällä. Mennään asiaan.
Memoir of a Snail on Adam Elliotin uusi stop motion -animaatioelokuva. Elliot nousi monen elokuvan ystävän tietoisuuteen ensimmäisellä pitkällä elokuvallaan Mary and Max (2009), joka on noteerattu yhdeksi kaikkien aikojen parhaista animaatioista muun muassa Letterboxdin parhaiden elokuvien listalla. Memoir of a Snailia odotti yhtälailla ylistävä vastaanotto, joka konkretisoitui myös Oscar-ehdokkuudeksi parhaan animaatioelokuvan sarjassa. On helppoa ymmärtää miksi.
Memoir of a Snail on hieno mutta vaikea elokuva. Älä anna sen suloisen ja taianomaisen ulkokuoren hämätä: teos ei ole vain aikuiseen makuun rytmitetty vaan aidosti ahdistava ja kipeä teos. Seuraamme nuoren Gracen sydänsurujen täyttämää matkaa lapsuudesta aikuisuuteen sekä hänen kohtaamiaan ihmisiä. Puolitoistatuntinen on pakattu täyteen ja sisältää valtavia teemoja, joihin lukeutuu niin seksuaalisuus, uskonto, itsetuhoisuus, alkoholismi, rakkaus kuin myös etanat. Ihmeellisintä elokuvassa kuitenkin on, miten monitasoisesti ja kypsästi se onnistuu käsittelemään näistä jokaista. Kokonaisuus on ihmeellisen hyvin kääritty yhteen pakettiin.
Sen saavuttaminen on kuitenkin vaatinut uhrauksia. Kokemus on voimaannuttava mutta myös uuvuttava. Elokuvassa on huumoria, mutta se on äärimmäisen mustaa eikä varsinaisesti kevennä kokonaisuutta. Syvä traagisuus on läsnä jatkuvasti, ja se alkaa tuntua luotaantyöntävältä jonkun ajan päästä, vaikka loppua kohti teoksella on myös toivoa antavaa sanottavaa. Memoir of a Snail kaipaisi lisää jonkinlaisia hengähdystaukoja, koska tällaisenaan se tuntuu paikoin turruttavalta.
Se, kuinka paljon kokonaisuudesta nauttii, riippuukin siitä, kuinka syvälle sen ainutlaatuiseen ja pimeään maailmaan uppoaa. Joillekin tästä tulee uusi suosikkielokuva, osalle se näyttäytymään vain kylmänä. Itse en varsinaisesti liity kumpaankaan ryhmään, mutta olen todella onnellinen, että näin sen. Tinkimätöntä, anteeksipyytelemätöntä ja hienoa elokuvataidetta se nimittäin kiistatta on.
Memoir of a Snailista on festarinäytöksiä vielä keskiviikkona 24.9. Korjaamo Kinossa ja lauantaina 27.9. Kinopalatsissa.
Justus Elo