Hugh Jackman yllättää kehnona isänä Steven Spielbergin tuottamassa, E.T:tä henkivässä futuristisessa toimintadraamassa, jossa robotit ottavat mittaa toisistaan nyrkkeilykehässä ihmisten sijaan. Jackman ja ohjaaja Shawn Levy kertovat vauhdikkaasta elokuvasta Episodin lukijoille Los Angelesissa.
Shawn Levyn (Yö museossa, Tapahtui Vegasissa, Date Night) ohjaama Real Steel sijoittuu lähitulevaisuuteen, jossa ihmiset lyövät vetoa nyrkkeilevistä roboteista. Vauhdikkaista ja visuaalisesti tyrmäävistä tappelukohtauksista huolimatta suuhun ei jää metallinmakua, sillä tarinan painopiste on isä-poika suhde. Hugh Jackmanin (Australia, X-Men Origins: Wolverine) näyttelemä Charlie on elämän päähän potkima mies, jonka loistokas nyrkkeilyura on liian kaukana menneisyydessä. Hän hankkii elantonsa korjaamalla romurobotteja ottelukuntoon, mutta ottaa typeriä riskejä kuin todistaakseen itselleen olevansa epäonnistuja. Charlien elämä saa uuden käänteen, kun hän saa huollettavakseen siihen asti äitinsä hoteissa olleen 11-vuotiaan poikansa Maxin (Dakota Goyo).
Jackman ei tarkoituksella etsinyt perhe-elokuvaa päätyessään Real Steeliin.
– Pidän tarinasta todella paljon. Luin käsikirjoituksen, ja sen isä-poika suhde vetosi minuun. Kun Shawn pestattiin ohjaajaksi, se vain vahvisti päätöstäni. Tiesin, että kyseessä oli suuri elokuva, mutta siinä oli hyvin vähän toimintaa omalta osaltani eikä minulta vaadittu kynsieni paljastamista. Se oli mukavaa vaihtelua, sanoo Jackman sujauttaen esiin näkymättömät Wolverine-kynsiään.
Perhe-elokuva tai ei, Jackman joutui esittämään huonoa isää.
– Se oli aluksi hauskaa, kun sain kolme neljäsosaa elokuvan kestosta sanoa ääneen kaiken turhautumiseni, jonka normaalisti sensuroin isänä. Charlie on vastahakoinen ottamaan isän roolin, koska hän pitää itseään luuserina ja uskoo mokaavansa myös kasvattajana. Hän ei ole edes ollut läsnä poikansa kymmenen ensimmäisen elinvuoden aikana, eikä päätös vastuunottamisesta ollut hänen. Keskustelin Shawnin kanssa kohtauksesta, jossa Charlie pelastaa Maxin ja halaa tätä sen jälkeen. Kun Charlie huomaa tunteidensa ottavan vallan, hän kiukustuu, sillä pelko epäonnistumisesta on vahvempi.
Jackman työsti Charlien hahmoa pala palalta.
– Ensimmäinen askel oli sisäistää epäonnistujaksi itsensä mieltävä roolihahmoni. Charliella on niin heikko itsetunto, että hän käyttäytyy tarkoituksella epämiellyttävällä tavalla. Hän ei päästä ketään lähelleen. Kun olin saanut hänestä emotionaalisen otteen, ryhdyin treenaamaan fyysisesti, jotta pääsin Charlien nyrkkeilyaikojen kuntoon. Sen jälkeen lihotin itseäni kymmenen kiloa, koska halusin hänen näyttävän siltä, että hän ei pidä itsestään huolta. Shawn oli siltä mieltä, että menin liian pitkälle, joten jouduin laihduttamaan pari kiloa pois. Isä-poika suhde on kuitenkin elokuvan ydin. Robottinyrkkeily on hauska lisämauste, joka näyttää mahtavalta.
Aikaisemmista toiminnallisista rooleista huolimatta nyrkkeily ei lajina ollut näyttelijälle aikaisemmin tuttu.
– Yritän opetella sitä. Sparrasin jokin verran valmentajani kanssa, koska halusin näyttää siltä, että osaan iskeä oikeaoppisesti. Minulla oli mahtava valmentaja, joka sanoi treenaavansa minut ottelukuntoon. Pidin siitä tosi paljon, ja minusta tuli fani harjoittelun myötä. Isäni oli brittiarmeijan nyrkkeilymestari, joten hän puhui aina nyrkkeilystä ihannoivaan sävyyn. Sitten kun veljeni ja minä nujakoimme oikein kunnolla, hän hillitsi puheitaan, nauraa Jackman.
Teksti Johanna Juntunen, Los Angeles
Lue lisää Real Steel -elokuvasta uudesta Episodista.