Helmikuun alun ensi-ilta Hitchcock vie ohjaajan mukana Psyko-elokuvan kulisseihin. Alfred Hitchcockin tuotantoon lukeutuu myös Varkaitten paratiisi, joka on monin tavoin merkittävä teos siinä kuin kanonisoitu Psyko-klassikkokin.
Teksti: Matti Komulainen
Alfred Hitchcockin ikonisten luomusten varjoon on jäänyt elokuvia, jotka ovat yhtäläisiä mestariteoksia. Vuonna 1955 valmistunut Varkaitten paratiisi (To Catch a Thief) peilaa monin tavoin ohjaajan keskeisiä teemoja lumoten katsojan äärimmäisen harkitulla kokonaisuudellaan.
Rikosmysteerin romanttiseen komediaan yhdistävä teos on kiehtova kudelma yllättäviä käänteitä, trillerijuonta, luokkayhteiskunnan irvailua sekä avoimen seksuaalisia viestejä.
Teosta on myös jäljitelty alkaen Blake Edwardsin vuonna 1963 käynnistämästä Vaaleanpunainen pantteri -sarjasta, jossa niin ikään jäljitettiin seurapiirejä verottavaa, kissamaisen taitavasti liikkuvaa jalokivivoroa.
Kissan jäljet
Varkaitten paratiisissa amerikkalainen John Robie vietää mukavaa elämää Ranskan Riveralla. Vastarintaliikkeessä taistellut mies tunnettiin aiemmin nimellä The Cat, pystyihän entinen akrobaatti iskemään arvokohteisiin yön turvin jälkiä jättämättä.
Tuore jalokivivarkauksien sarja noudattaa Kissan menetelmiä ja usuttaa poliisin Robien kimppuun. Ravintoloitsijaksi ryhtynyt vastarintaliikkeen aikainen asetoveri ja niin ikään sodassa kunnostautuneen tarjoilijan tytär auttavat Robien karkuun. Bertani myös tutustuttaa Robien vakuutusyhtiön tutkijaan. Kaksikko ryhtyy yhteistyöhän paljastaakseen todellisen varkaan ja samalla puhdistaakseen Robien maineeen.
Robie tapaa todennäköisen uhrin, amerikkalaismiljonäärin ja tämän tyttären Francesin. Kun korut sitten viedään, äiti uskoo Robien syyttömyyteen, tytär ei. Varkaan esiin houkuttelemiseksi järjestetään naamiaiset, joiden tiimellyksessä Robie nappaa pitkäkynnen kiinni. Lopulta Robie ja Frances päätyvät yhteen.
Hitchcock oli ostanut David Dodgen romaanin To Catch a Thief oikeudet, kun se julkaistiin 1952. Päärooleihin ohjaaja kaavaili alusta saakka Grace Kellyä ja Cary Grantia. Elokuva oli kummallekin kolmas yhteistyö Hitchcockin kanssa – tosin ohjaaja joutui maanittelemaan valkokankailta jo vetäytyneet Grantin takaisin töihin.
Hitchcockin elämäkerran Se on vain elokuvaa kirjoittaneen Charlotte Chandlerin mukaan Dodgen trillerin oletetaan pohjautuvan Rivieralla toisen maailmansodan jälkeen tapahtuneeseen koruvarkaussarjaan. Teoksen juoni oli elokuvaa mutkikkaampi, ja sitä karsittiin kerronnan selkeyttämiseksi. Hitchcock luonnehtikin elämäkerrassa, että ”elokuva on lähempänä novellia kuin romaania”.
Uusia kohtaamisia
Blu-rayna julkaistu Varkaitten paratiisi hehkuu menneen maailman väripaletissa. Technicolor-spektri häikäisee muun muassa torikohtauksen kukkaloistossa, Cary Grantin ja Grace Kellyn autoajelun maisemissa sekä rannalla paistattelevien lomailijoiden päivävarjoissa, uimapuvuissa ja rusketuksessa. Teoksen joka käänteestä väittyy rentous ja hyväntuulisuus, joka vallitsi kuvauksissa.
Toisen elämäkerturin John Russell Taylorin mukaan Etelä-Ranska oli Hitchcockille tietoinen irtiotto keskellä tuotteliasta kautta – seutu miellytti ohjaajaa myös gastronomian vuoksi. Jännityskomedian tekeminen ei ollut kuitenkaan lomailua, valmistuihan 1954–1960 kaikkiaan yhdeksän kokoillan elokuvaa ja lähes parikymmentä jaksoa uusia uria avaavaan tv-sarjaan Alfred Hitchcock esittää.