Vuonna 1952 Marty Mauser on jumissa – niin enonsa ahtaassa kenkäkaupassa kuin elämässä, jota ei ole valinnut ja joka tuntuu ennaltamäärätyltä. Pöytätennis on hänen pakopaikkansa niin myymälästä kuin kaikesta, mikä tuntuu määrittelevän hänet: perhe, naapurusto ja kirjoittamattomat säännöt siitä kuka voi menestyä ja kuka ei.
– Marty on kunnianhimoinen nuori mies, joka haluaa tulla tunnustetuksi maailman parhaana pöytätennispelaajana, kuvailee hahmoa näyttelevä Timothée Chalamet. – Ja hän ehkä onkin paras, mutta kukaan ei tiedä sitä, koska hän on myös öykkärimäinen nuorukainen Manhattanin köyhältä Lower East Sidelta.
– Marty on unelmoijan perikuva, toteaa puolestaan ohjaaja Josh Safdie, myös joka käsikirjoitti elokuvan yhdessä pitkäaikaisen yhteistyökumppaninsa Ronald Bronsteinin kanssa.
– Kyseessä on kasvutarina, joka tutkii miten nuoruuden tinkimättömyys voi olla sekä vapauttavaa että rasite. Martyn sokea usko unelmiin johtaa monen mutkan kautta todelliseen itsensä löytämiseen.
Safdie tuo ympäri maailmaakin syöksyvään tarinaan hänelle tyypillistä adrenaliinia pursuavaa toimintaa ja jykeviä tunteita. Monien vuosien tutkimuksen ja kehittelyn lopputulos on suorastaan eeppisen raikas, hauska, vauhdikas ja jännittävä matka Manhattanilta Lontooseen, Pariisiin, Egyptin pyramideille ja takaisin. Marty Supreme on pakkomielteen vuoristorata, yhtä röyhkeä ja viihdyttävä kuin nimihahmonsa.
– Martyn sitoutuminen unelmaansa nojaa hänen loputtomaan uskoon itseensä, mutta hänen on saatava myös muut uskomaan itseensä. Koko hänen elämänsä on uskon varassa. Myötäilijät kaapataan kyytiin ja loppujen yli ajetaan. Martyn matka tavoitteeseensa on kuin Sisyfoksen kiven pyöritystä ylös vuorenrinnettä, Safdie maalailee.
Pingiksen alamaailma
Josh Safdie koukuttui pöytätenniksestä jo pienenä. Hän pelasi isäänsä vastaan ja kuunteli setänsä tarinoita erikoisista persoonallisuuksista, joita peli veti puolensa 1900-luvun New Yorkissa. Eräänä päivänä hänen vaimonsa, tuottaja Sara Rossein, penkoi kirpputorin kirjalaatikkoa ja löysi New Yorkin juutalaisen pingiksen ihmelapsi Marty Reismanin kirjoittaman kirjan.
Safdie oli tuolloin kiireinen Uncut Gems -elokuvan kanssa, mutta kun hän ehti tarttua kirjaan, siitä paljastui vieläkin oudompi ja jännittävämpi maailma kuin hän oli osannut kuvitellakaan. Hän alkoi puristaa sedältään tarinoita legendaarisesta Lawrence’s Table Tennis Clubista, joka oli New Yorkin pöytätenniskeskus. Safdie ja Rossein sukelsivat kaninkoloon kaivaen esiin jokaisen mahdollisen tarinan, lehtileikkeen ja historian murusen lajista ja sen unohdetuista sankareista.
1950-luvun New York Cityssä pöytätenniksen ympärille muodostui alakulttuuri juonittelijoineen, neroineen ja hylkiöineen. Peliä pelattiin savuisissa takahuoneissa, ullakoilla, liikuntahalleissa ja yliopistojen asuntoloissa. Se oli nopeaa, hurjaa – eikä kukaan Yhdysvaltojen valtavirrassa ollut kuullutkaan siitä. Näiden sivullisten joukosta Safdie ja Bronstein löysivät mahdollisuuden osoittaa rakkauttaan epätäydellisiin hahmoihin ja epätavallisiin maailmoihin.
– Pöytätenniksessä loistaneet tyypit olivat usein persoonallisuuksia, jotka eivät loistaneet oikein missään muussa, Safdie toteaa. – Lajia ei kunnioitettu, joten totta kai se houkutteli outoja tapauksia, puristeja ja fundamentalisteja. Kun luin, kuinka se täytti stadiumeja Isossa-Britanniassa ja yleensä Euroopassa, tajusin kuinka täysin uskottavaa olisi, että vuoden 1952 nuori ihminen oikeasti kuvittelisi peliin panostamisen johtavan maineeseen ja kunniaan.
Odotus palkitaan
Taustatyöstä alkoi nopeasti kehittyä hahmo, joka rymisten ylitti tositarinoiden rajat. Sokean kunnianhimon ajama hahmo, joka on täynnä ristiriitoja: itsekeskeinen ja rakastettava, sottainen ja taitava, kapinallinen ja romanttinen. Nuori, järjestelmää vastaan kapinoiva ihminen, joka kaikkien siihen aikaan New Yorkissa asuneiden tavoin oli valmis mihin tahansa saadakseen osan kakusta.
– Halusimme käsitellä kunnianhimoa ja siihen liittyvää itseluottamuksta, nälkää ja tarvetta todistaa arvonsa omilla ehdoillaan, ja viedä ne päätyyn asti, kauas äärirajoille, Safdien kuvailee.
Ennen kuin sanaakaan dialogia oli kirjoitettu Safdie otti yhteyttä Timothée Chalamet’hen, johon oli tutustunut vuonna 2017 Benny-veljensä kanssa tekemänsä Good Time -elokuvan kunniaksi järjestetyissä juhlissa. Tuolloin Call Me By Your Name oli vasta tulossa ensi-iltaan ja nuoren näyttelijän urakiito vielä vailla lähtölaukausta.
Safdieta ja Chalamet’a yhdisti kokemus nuoruudesta New Yorkissa, elokuvien tekemisestä haaveillen, ja he pitivät yllä ystävyyttään vuosien vieriessä.
– Tiesin, että hänet oli valjastettu salamaan ja hän oli matkalla suuruuteen… Mutta tiesin myös, että hän voisi yhtä hyvin tukehtua nakkisämpylään nauraessaan mitä tyhmimmälle vitsille. Timmyssä oli ainutlaatuista vakavuutta, joka tuntui olevan täysin linjassa hiljalleen luomamme suorasukaisen unelmoijan kanssa, Safdie muistelee.
– Josh on niitä ohjaajia, joiden ovia olen kolkutellut monen vuoden ajan, Chalamet kertoo. – Hänen kanssaan ei voi suunnitella liikaa etukäteen. Hän ravistelee elokuvia hihasta. Yleensä tämän kaliiberin elokuva on tarkkaan mietitty ennakkoon, mutta Joshin strategia on pohtia kaikkea mahdollista, kunnes kaikki on kaaosta.
Uuden maailman kuva
Marty Mauseria rakentaessaan Safdie ja Bronstein eivät halunneet luoda jonkinlaista myyttistä hahmoa. He olivat kiinnostuneita jostain rehellisestä: miltä oikeasti näyttää jahdata unelma, johon kukaan muu ei usko? Millainen hinta sillä on? Millaisia ovat riskit, joita muut eivät näe? Millaisia nöyryytykset? Mikä on epäonnistumisen hinta, kun on sitonut koko identiteettinsä tavoitteeseensa?
– Kun tavoittelee unelmaa, jota muu yhteisö ei kunnioita eikä edes teeskentele ymmärtävänsä, se vaatii äärimmäistä vakaumusta, toteaa Bronstein. – Egon on kehityttävä jonkinlaiseksi eksoskeletoniksi, jonka tehtävä on suojella kollektiivisen välinpitämättömyyden musertavuudelta.
Safdieta ja Bronsteinia kiinnosti tehdä Martystä väline tutkia syvästi amerikkalaista käsitettä: yksinäinen, määrätietoinen henkilö puurtamassa eteenpäin tietyssä hetkessä historiaa. Tässä tapauksessa aikakausi oli toisen maailmansodan jälkeinen olotila. Kansainvälisten kisojen ja ulkomaanmatkojen myötä Marty kohtaa Koto Endon, japanilaisen pelaajan matkalla kansallissankariksi. Hahmoa esittää Koto Kawaguchi, joka oikeasti on voittanut Japanin kansallisia kuurojen pöytätennismestaruuksia.
Samalla, kun Endosta tulee Martylle lähes henkisen tason kilpailija, Marty Supreme -elokuvasta tulee osittain kuvaus amerikkalaisesta voitonriemuisuudesta ja karusta yksilöllisyydestä sekä Japanin sodanjälkeisestä hapuilusta kohti itse määriteltyä selviytymistä ja uusiutumista.
– Amerikkalainen unelma on vahva tarina ja sodan jälkeen isosti unelmoimisesta tuli kansainvälinen sensaatio. Kuten myös ajatus yksilöistä, jotka muokkaavat historiaa ja ovat tärkeässä osassa maailman kehittymisessä, Safdie sanoo. – Marty edustaa Amerikan sodanjälkeisinä vuosina ilmentämään itsevarmuutta, pöyhkeyttä ja kunnianhimoa.
Silti, tie kohti Martyn unelmaa on hänen maansa tavoin täynnä itsepetosta. Matkasta muodostuu hauska, sottainen ja ennalta-arvaamaton. Marty on elävä ukkosenjohdatin ja elokuva humisee hänen rytmiinsä. Kaikesta aiheuttamastaan kaaoksesta huolimatta hän hurmaa; häntä ja hänen väsymätöntä päättäväisyyttään menestyä ei voi olla kannustamatta.
Isoja nimiä…
Safdie ja Bronstein loivat Martyn kuumeisen menestyksen jahtaamisen ympärille unohtumattoman joukon sivuhahmoja, joista vastaavat niin tunnetut tähdet kuin ensi-kertalaiset ja yllättävät cameo-esiintymiset. Martyn persoona humalluttaa kaikki ympärillään, oli kyse sitten varakkaasta amerikkalaisesta pariskunnasta, naimisissa olevasta tyttöystävästä tai taksia ajavasta parhaasta ystävästä ja kanssakoheltajasta.
Safdie houkutteli puolittain näyttelemisestä jo eläköityneen Gwyneth Paltrow’n esittämään Kay Stonea. Stone oli aikoinaan Hollywood-tähti, mutta hän vaihtoi uransa rikkaan liikemies Milton Rockewellin kanssa solmitun avioliiton turvaan.
– Kay on traaginen hahmo valittuaan sen elämän, tyydyttyään siihen… Hän on monitasoinen nainen, joka julkisuudesta vetäydyttyään on myös vetäytynyt itseensä, kuvailee vuonna 1999 Oscarin Rakastunut Shakespeare -elokuvasta voittanut Paltrow.
– Hän tietää, että suhde Martyn kanssa on liiketoimi, mutta se on myös pelastuslautta. Marty herättää jotain, jonka Kay kuvitteli jo kadottaneensa. On surullista katsoa jonkun tavoitteleva jotain, josta itse on luopunut.
Miljoonat tuntevat Milton Rockwelliä esittävän Kevin O’Learyn Leijonan luola -realitystä. Hänen esittämänsä mustekynätehtailija toimii niin Martyn hyväntekijänä kuin vihollisena. Hurja rooli on hyvä esimerkki Safdien taidosta roolittaa tuttuja hahmoja uusiin asiayhteyksiin.
– Josh sanoi, että he etsivät todellista paskiaista, ja minä olisin sellainen, O’Leary nauraa.
…ja uusia tulokkaita
Tyler Okonma, joka tunnetaan hip hop -artisti Tyler the Creatorina, tekee Marty Supremessa debyyttinsä elokuvanäyttelijänä. Hän esittää Martyn parasta ystävää, newyorkilaista taksikuskia ja Martyn kanssarikollista pöytätennishuijauksissa. Okonma tunsi Chalamet’n jo entuudestaan, ja Safdieen hän tutustui erään New Yorkin konserttinsa jälkeen vuonna 2017. Hän fanitti Safdien elokuvia, ja he päättivät pitää yhteyttä mahdollista yhteistyöprojektia ajatellen.
Safdie ja Okonma vaihtoivat kuulumisia säännöllisesti, mutta vasta 2023 Safdie toimitti kiireiselle esiintyjälle Marty Supremen käsikirjoituksen. Wally oli yksi ensimmäisiä hahmoja, jotka Safdie ja Bronstein kirjoittivat. He halusivat tähän Okonman energiaa.
– Sanoin Joshille, että olen käytettävissä milloin ikinä hän haluaisi minut elokuvaansa, Okonma tunnustaa. – Ihan mihin vain, luottaisin hänen makuunsa ja olisin innoissani vain päästessäni mukaan.
Odessa A’zion puolestaan tekee taatusti huomiota herättävän roolin Rachel Mizlerinä. Hän vakuutti Joshin koe-esiintymisessä maanisella ja epätoivoisen romanttisella otteella viiden sivun kohtaukseen täynnä rullaavaa monologia.
– Hän oli nippu hermoja, tunteellinen ja haavoittunut mutta silti selittämättömällä tavalla itsevarma. Odessa runnoi kohtauksen läpi ja lisäsi saman tien hahmoon ihan uusia vivahteita, Safdie kehuu.
Rachel on Martyn suurin tuki ja turva, samanlainen uneksija jumissa ennaltamäärätyissä olosuhteissa. Yhdessä he ovat kuin Lower East Siden Bonnie ja Clyde, valmiita uhmaamaan kuolemaa vapauden tai sitä etäisesti muistuttavan puolesta.
– Rachel on tavallaan samanlainen operoija kuin Marty. Hän ajaa omaa asiaansa maailmassa ja ajassa, jotka eivät todellakaan tukeneet naisia moisessa, A’zion kuvailee. – Hänen yhteytensä Martyyn on niin vahva, että hän omistautuu miehelle silloinkin, kun tämä ei ole osa hänen elämäänsä. Rachel on ainut, jota Marty ei pysty huijaamaan, sillä Rachel näkee hänen lävitseen silloinkin, kun muut eivät siihen pysty.
Kuvat ja haastattelut: A24. Toimittanut Jouni Vikman.
Lue arvio: Josh Safdien käsikirjoitus ja ohjaus tekevät urheiludraamasta rikosjännärin