Tanskalaiselle rauhanomaiselle yhteistyölle tyypillisessä tapauksessa – sellaiselle, josta koko elokuvateollisuus on kateellinen – Jensen ohjaa omat elokuvansa ja kirjoittaa (tai on mukana kirjoittamassa) muidenkin projekteja. Tosiasiassa hänet tunnetaan ehkä paremmin käsikirjoittajana: Wilbur Wants to Kill Himself, Brothers, After the Wedding, Oscar-palkittu In a Better World. Mutta hänen omat elokuvansa ovat paljon oudompia, ilkeämpiä. Ne ovat myös hauskoja, mutta olo on vähän likainen niiden jälkeen.
Juuri sen sanonkin hänelle nähtyäni The Last Vikingin Venetsian elokuvajuhlilla. Ei pidä antaa arvokkaan, pohjoismaista perintöä juhlistavan nimen hämätä. Jensenin uusin elokuva on jälleen yksi uusi musta komedia (?) hahmoilla, jotka ovat yhtä traumatisoituneita kuin he ovat omituisia.
– Se on koko jutun idea: yrittää löytää tasapaino todella, todella ilkeän ja syvästi järkyttävän draaman välillä, ja sitten ”hieroa” siihen mukaan hauskuutta ja komediaa. Sitä tutkimme jatkuvasti näyttelijöiden kanssa. Kuinka pitkälle voimme mennä? Meillä on sääntö, että jos pitää valita naurun ja tunteen välillä, valitsemme aina tunteen, hän sanoo.
– Kun elokuva on valmis, tuottajat sanovat: ”Käsikirjoitus oli hauskempi.” Niinpä, koska me menemme aina tunteen mukaan. Ja kun tarinat käyvät yhä vakavammiksi – kuten tässä tapauksessa – huomaa myös, että huumoria on vaikea väkisin tunkea mukaan.
”I Wanted to Destroy Something Beautiful”
The Last Vikingissä, joka sai ensi-iltansa Venetsiassa viime vuonna, kaksi veljestä tapaa jälleen, kun toinen heistä pääsee vihdoin vankilasta 15 vuoden tuomion jälkeen. Ankar (Nikolaj Lie Kaas) istui pitkään kiven sisällä jäätyään kiinni onnistuneen ryöstön jälkeen ja haluaa nyt vihdoin nauttia elämästään. Ongelma on, että hän tarvitsee siihen rahaa. Vielä suurempi ongelma on, että hän pyysi veljeään hautaamaan ryöstösaaliin – eikä Manfred (Mads Mikkelsen) ihan muista paikkaa.
Voi, Manfred.
Mikkelsen valittiin aikoinaan useaan otteeseen Tanskan ”seksikkäimmäksi” mieheksi ja hänet nähtiin yhtenä maailman kauneimmista ihmisistä. Kyseiset äänestäjät eivät selvästikään ole nähneet Jensenin elokuvia, sillä se, mitä hän tekee tähdilleen, on suorastaan rikollista.
Oikeuden metsästäjissä Mikkelsen on kalju – Men & Chickenissä hänellä on huuli halki. Adam’s Applesissa nenävamma ja sivujakaus.
– Se lähtee itse asiassa hänestä. Kaikki pitävät Madsiä ikonisen kauniina miehenä, joten osa häntä haluaa olla ruma. Luulin, että Marinadimestari [De grønne slagtere] oli paha, mutta nyt menimme vielä pidemmälle. Hänen maskuliinisuutensa on täysin poissa. Mutta ajatus laseista ja kiharoista oli hyvin paljon hänen oma ideansa, Jensen nauraa.
Tarkistan asian haastattelun jälkeen – ja ei, et todellakaan halua nähdä ihanaa Mads Mikkelseniä Marinadimestarissa.
Käsi sydämellä, Mikkelsen ei ole ainoa, jolla on erikoinen ulkonäkö tai käytös The Last Vikingissä. Tämä ei ole amerikkalainen komedia, joten valmistaudu närkästymään vähän väliä.
– En tiedä. Heillä on South Park, Family Guy, kaikki nämä stand-up-koomikot. Luulen, että synkin huumori, jonka olen nähnyt, tulee Yhdysvalloista, Jensen väittää.
Tällä kertaa hänen huomionsa kohteena ovat mielenterveyspotilaat, joita hän pakottaa jopa perustamaan bändin. Onneksi Tanskasta löytyy yllättävän helposti ihmisiä, jotka luulevat olevansa Beatles. Kirjaimellisesti.
– Minulla on neljä lasta, jotka huutavat minulle koko ajan: ”Isi, et voi sanoa TUOLLAISTA!” Yritän käyttäytyä, mutta tykkään myös kokeilla rajoja. Kaikki kiteytyy mielestäni siihen, mikä on tarkoitus toiminnan takana. Vihaan sitä, kun jotakuta syytetään rasismista, vaikka selvästi se ei ollut hänen tarkoituksensa ja hän vain käytti väärää sanaa – mikä oli tietenkin typerää, hän sanoo.
– On tärkeää, että kaiken alla tuntuu jotain inhimillistä, vaikka jotkut loukkaantuisivatkin. Ihmiset ovat loukkaantuneet siitä lähtien, kun tein ensimmäisen elokuvani, mutta se ei ole minun ongelmani – se on heidän. Ei ole mahdollista tehdä taidetta ilman, että joku suuttuu.
– Joskus myös ajattelen, että jokin asia tulee olemaan todella ongelmallista ja sitten ketään ei kiinnosta. Ei sitä voi yliajatellakaan.
Miksi ohjaajat rakastuvat renttuihin
Ja kun katsoo kaiken outouden ohi, kyse on kivusta ja kaipuusta. Kyse on perheestä.
– Jokainen tanskalainen elokuva kertoo perheistä. Jos sanotaan, että olen kirjoittanut 50 käsikirjoitusta – uskon, että 47 niistä käsittelee perheitä. Miksi? Koska sieltä löytyy draama. Tanska on niin sivistynyt maa. Olemme varakkaita. Ei ole luonnonkatastrofeja, ei köyhyyttä. Mitään ei oikeastaan tapahdu, ellet saa syöpää tai kuole auto-onnettomuudessa. Käännyn perheen puoleen, koska siellä ihmiset ovat omat itsensä: siellä näkee heidän parhaat puolensa ja huonoimmat puolensa.
– Joka kerta kun saan elokuvan valmiiksi, sanon: ”Ok, seuraavaksi teen mustavalkoisen draaman.” Jensen huokaisee. – Mutta tämä olen minä, ymmärrätkö? Haluaisin tehdä westernin tai scifin, mutta lopputuloksena on aina joukko miehiä, jotka yrittävät löytää perheen – ja itsensä. Ehkä ensi kerralla he voisivat tehdä sen avaruudessa.
Sillä välin hän jatkaa evankeliuminsa levittämistä, ylistäen altavastaajia ja hylkiöitä.
– Pohjois-Euroopassa täytyy loistaa, koska se on hyväksi taloudelle. Mutta ihmiset eivät ole sellaisia. Sanon aina, että kun pidän jostakusta, se ei johdu hänen lahjakkuudestaan – vaan ennemmin hänen vioistaan. On helppoa rakastaa ”täydellisyyttä”. Mutta jos rakastaa jotakuta, jolla on paljon huonoja tapoja, sen täytyy olla aitoa, hän toteaa.
– Elokuvassa on repliikki, jossa sanotaan, ettei yksikään ihminen ole vain yhtä asiaa. Ja pidän siitä kovasti, koska se avaa kaikille mahdollisuuden olla juuri sitä, mitä he haluavat. Se tarkoittaa myös, ettei meidän pitäisi tuomita ihmisiä niin helposti. Joillakin on ollut loistava elämä ja he tekevät yhden pienen virheen – ja heidät suljetaan täysin ulos. Uskon, että tuossa lauseessa on anteeksiantoa.
– Elokuva kertoo identiteetistä, hän huomauttaa. – Kaikki valehtelevat itselleen – niin kuin ihmiset tekevät oikeassakin elämässä. He käyttävät paljon aikaa pohtiakseen, keitä he ovat, ja sitten seitsemän vuoden päästä tapaat heidät ja he ovat muuttuneet. Identiteetti… minulle se tarkoittaa, että voit olla mitä tahansa haluat.
Vaikka John, Paul, George tai Ringo.
Teksti: Marta Bałaga, Venetsia. Kuvat Rolf Konow, Zentropa Entertainments 4 ApS.