Elokuvamaailmassa on hetkiä, jolloin jokin pitkäaikainen sarja saavuttaa rajapyykin. Halutaan tarjota katsojille näyttävä finaali. Mission: Impossible -elokuvasarja saapui tuohon pisteeseen, kun päätähti Tom Cruise ja ohjaaja Christopher McQuarrie päättivät tehdä kaksiosaisen päätösosan: Dead Reckoning ja The Final Reckoning. Se oli kunnianhimoinen hanke, mutta samalla kohtalokas hyppy, joka osoittautui taloudellisesti liian isoksi riskiksi.
Mission: Impossible -elokuvasarja on muuttunut valtavasti sitten vuoden 1996, jolloin Brian De Palman ohjaama ensimmäinen osa toi Ethan Huntin valkokankaalle. Alkuvuosien jälkeen sarja uudistui lähes joka osassa uuden ohjaajan ja sävyn kautta. Vasta 2010-luvulla sarja löysi pysyvän muotonsa, kun Christopher McQuarrie ohjasi sekä Rogue Nationin että Falloutin. Viimeksi mainittu oli paitsi kriitikoiden suosikki myös kaupallinen menestys, joka rikkoi sarjan aiemmat lipputuloennätykset. Se antoi uskallusta panostaa vielä isommin.
Kahden viimeisimmän elokuvan yhteinen tuotantobudjetti nousi yli 600 miljoonaan dollariin – siis pelkästään se raha, joka kului kuvaamiseen, erikoistehosteisiin, palkanmaksuun ja muihin varsinaisiin tuotantokuluihin. Mutta se ei ole koko totuus. Kun mukaan lasketaan massiivinen kansainvälinen markkinointi, mainoskampanjat, ensi-illat ja levityskustannukset, koko hankkeen todellinen hinta nousi lähemmäs miljardia dollaria. Näitä lukuja ei kerrota virallisesti julkisuuteen, vaikka elokuvien tuotto kerrotaan sentilleen. Mutta siinäkin kohtaa on muistettava että tuotto on aina bruttotuottoa.
Elokuvastudio ei saa itselleen jokaista dollaria, joka lipputuloina kassaan kilahtaa. Iso osa lipun hinnasta jää elokuvateatteriketjuille. Elokuvan täytyy siksi tuottaa moninkertaisesti enemmän kuin mitä sen tekeminen ja mainostaminen maksoi, jotta se olisi oikeasti voitollinen. Käytännössä Reckoning-elokuvien olisi pitänyt yhdessä kerätä yli kaksi miljardia dollaria lipputuloja ennen kuin voisi puhua aidosta taloudellisesta menestyksestä. Tällä hetkellä ne ovat kaukana siitä.
Lue myös: Mikä on paras Mission: Impossible -leffa? Entä huonoin? Tässä yksi näkemys aiheesta
Dead Reckoning sai vielä kohtuullisen vastaanoton ja tuotti teattereikierroksella noin 570 miljoonaa dollaria, mutta sekin jäi selvästi alle odotusten. The Final Reckoning avasi heikommin ja jäi Yhdysvalloissa ensi-iltaviikonloppunaan kakkoseksi Lilo & Stitchin uusintaversiolle. Se on karu signaali siitä, että yleisö ei enää seuraa sarjaa samalla intensiteetillä kuin ennen.
Elokuvabisneksin realiteetit ovat armottomia. Ensi-iltaviikonloppu ja sen jälkeiset viikot ratkaisevat. Jos ensi-iltaviikonloppu ei ole vahva, elokuva harvoin nousee kuiville, varsinkin jos puhutaan ison budjetin tuotannoista. Suoratoisto-oikeudet, televisiolähetykset, digimyynnit ja muut myöhemmän tulot tuovat toki rahaa, mutta hajautetusti, hitaasti ja vuosien varrella. Ne eivät pysty paikkaamaan avausviikonlopun epäonnistumista.
Mission: Impossible -elokuvasarjan Reckoning-elokuvat ovat teknisesti häikäiseviä, kunnianhimoisia ja samalla rohkeita elokuvatuotantoja. Ne ovat samalla myös esimerkki siitä, miten pelkkä iso mittakaava ei riitä. Tarvitaan myös oikea ajoitus, kysyntää ja kulttuurinen vetovoima. Tom Cruise teki parhaansa. Hän teki jälleen stuntit itse ja riskeerasi kaiken, mutta valkokankaiden ulkopuolella maailma oli muuttunut. Yleisö oli siirtynyt eteenpäin, kilpailu oli kovempaa ja kiinnostus hiipunut.
Ehkä vuosien päästä nämä kaksi elokuvaa nähdään jonkinlaisina aikansa monumentteina – kunnianhimoisen elokuvanteon viimeisinä suurina jäänteinä ennen tekoälyn ja franchise-väsymyksen aikaa. Mutta tällä hetkellä ne merkitään tappioiksi elokuvastudion kirjanpidossa. Mahdoton tehtävä on suoritettu. Mission: Impossible -elokuvasarjan kaksi viimeistä elokuvaa ovat upea saavutus, mutta tehtävä osoittautui kaupallisesti mahdottomaksi.
Lähteet: Collider, World of Reel
Lue myös: Tilaa Episodin uutiskirje ja tiedät mitä katsoa! Nappaa katseluvinkit suoraan sähköpostiin tästä.