”Aloitin huipulta ja raivasin tieni pohjalle”. Näin kiteytti elämäntyönsä Hollywoodin kapinallisena muistettu Orson Welles, joka ohjasi, kirjoitti ja näytteli valkokankaan ohella myös teatterissa ja radiossa.
Sarkastinen lausunto kuvastaa yleistä näkemystä Wellesin elokuvaurasta, joka käynnistyi maailman parhaaksi elokuvaksi usein valitulla Citizen Kanella vuonna 1941 ja päättyi vähälle huomiolle jääneellä esseedokumentilla V niinkuin väärennös vuonna 1973. Niiden välissä hän sai valmiiksi vain kymmenen pitkää elokuvaa, joista useimmat eivät päätyneet valkokankaalle hänen tarkoittamassaan muodossa.
Mediamogulin noususta ja tuhosta kertova Citizen Kane jätti lähtemättömät jälkensä elokuvahistoriaan sekä monimutkaisia takaumia ja vaihtuvia näkökulmia hyödyntävällä rakenteellaan että barokkisen runsaalla kuvastollaan, joka hyödynsi virtuoosimaisesti syvätarkaa kuvausta, kamera-ajoja ja yllättäviä kuvakulmia. Kaupallisesti Kane ei kuitenkaan menestynyt ja siitä Welles sai maksaa jo seuraavassa elokuvassaan.
Mahtisuvun rappiosta ja autoistumisen tuomasta yhteiskunnallisesta murroksesta kertova Mahtavat Ambersonit (1942) tuli ensi-iltaan RKO-studion lähes tunnilla lyhentämänä ja osin uudelleen kuvattuna versiona, jota Welles ei tunnustanut omakseen. Sellaisenakin se saavutti klassikon aseman.
Sopeutumattoman ohjaajan maine suisti Wellesin pysyvästi Hollywoodin marginaaliin. Tehtyään vielä pari ansiokasta mutta epätasaista pikkujännäriä (Muukalainen katosi, Nainen Shanghaista) sekä halpisversion Shakespearen Macbethistä, hän vaihtoi Hollywoodin Eurooppaan. Siellä valmistuivat sekavien rahoitusvaiheiden kautta vahva Shakespeare-tulkinta Othello (1952) sekä omalaatuinen jännäri Salainen raportti (1955).
Palattuaan Yhdysvaltoihin Welles ohjasi väkevän, tummasävyisen rikoselokuvan Pahan kosketus (1958), jota jotkut (allekirjoittanut mukaanluettuna) pitävät jopa Citizen Kanen ylittävänä mestariteoksena. Sitä seurasi Ranskassa kuvattu, visuaalisesti häikäisevä ja yltiöpäisen tyylitelty Franz Kafka -sovitus Oikeusjuttu (1962), jota Welles itse piti parhaana työnään.
Lopun uransa aikana Welles sai valmiiksi vielä kolme pitkää elokuvaa. Chimes at Midnight (1965) on persoonallinen Shakespeare-sovitus, Kuolematon tarina (1966) eleginen rakkaustarina Karen Blixenin romaanista ja V niinkuin väärennös (1973) leikkisä elokuvaessee taiteesta valheena ja silmänlumeena.
Valmistuneiden elokuviensa lisäksi Welles jätti jälkeensä suuren määrän keskeneräisiä ohjaustöitä. Niistä on postuumisti koostettu esityskuntoon Etelä-Amerikassa 1940-luvulla kuvattu dokumentti It’s All True sekä usealla vuosikymmenellä pätkittäin kuvattu Don Quijote.
Näyttelijänä Welles teki unohtumattomia roolitöitä niin omissa ohjaustöissään (Citizen Kane, Pahan kosketus) kuin muidenkin elokuvissa (Kolmas mies, Rikollinen vietti). Hänen tummaa, sointuvaa ja hypnoottisen vangitsevaa ääntään kuultiin myös kertojana lukuisissa elokuvissa ja tv-sarjoissa.
Tarmo Poussu
Pahan kosketus esitetään Yle Teemalla lauantaina 13.4.2024 klo 21.11. Areenassa 30.4.2024 saakka. Ennen elokuvaa nähdään esittely, jossa Mikko Kouki ottaa Pahan poliisin roolin. Dome Karukoski ja Kalle Kinnunen liittyvät keskustelemaan Orson Wellesin noir-klassikosta. Keskustelu jatkuu elokuvan jälkeen, ja esittelyt voi katsoa myös Areenasta.
Elokuvan sydämessä: Ennen elokuvaa