Loppuun palava taksikuski päättää pelastaa nuoren prostituoidun urbaanin angstin ja väkivallan syväanalyysissa. Martin Scorsesen mestariteos toi 33-vuotiaalle ohjaajalleen Cannesin Kultaisen palmun.
Robert De Niron esitystä Travis Bicklenä, nihilistiseen yhden miehen helvettiin vajoavana taksikuskina, voi pitää urbaanin vieraantuneisuuden tyhjentävimpänä kuvauksena. Samalla Taksikuski on eräs kaikkien aikojen parhaista New York -elokuvista, ellei jopa paras.
Taksikuskissa Scorsesen ja De Niron myyttisen kotikaupungin tunnustettu kovuus ja rappio toimivat mielen hajoamisen kasvualustana, psykologisen paineen kasvattajana, joka lopulta räjäyttää tapahtumat katarttiseen verilöylyyn. Sen väkivalta oli aikanaan liikaa jopa monelle Scorsesen ihailijalle.
Taksikuskin häkellyttävän julma loppunäytös ei noudattele tutun ja turvallisen, sarjakuvamaisen Hollywood-väkivallan sääntöjä. Se ampuu ne riekaleiksi kuin Travis sutenöörin käden Magnumillaan ja hyökkää päälle inhorealistisella graafisuudella.
Scorsesen ohjauksen ja De Niron voimalatason näyttelijätyön ohella suurin ylistys kuuluu Paul Schraderille, jonka ensimmäinen oma käsikirjoitus Taksikuski on. Schraderin kieli on puhdasta rautaa ja psykologinen näkemys terävämpi kuin kirurgin veitsi. Taksikuskin käsikirjoitus on lyhyesti sanottuna yksi maailman parhaista.
Taksikuski esitetään Yle Teemalla torstaina 23.04.2020 klo 21.00. Areenassa 13 päivää. Katso alta yksi elokuvan klassisista kohtauksista.
