Ohjaaja Genki Kawamuran mukaan Exit 8 -elokuvan loputtomasti toistuvan maanalaisen käytävän visuaalisuuden ja äänimaailman kautta katsoja kokee joutuneensa Escherin optisen harhan sisään. Päähenkilön on tunnistettava ”poikkeamat” ja etsittävä uloskäynti 8. Sääntö on yksinkertainen: jos huomaat poikkeaman, käänny takaisin; jos et, jatka eteenpäin.
Kenji Mizoguchin Ugetsun tai Stanley Kubrickin Hohdon tapaan Exit 8 on painajaismainen matka ajan ja tilan labyrinttiin. Toistuva käytävä on vertauskuva arkipäiväisille rutiineille ja poikkeamat symboloivat piilevää syyllisyyttä tai syntejä – joko päähenkilön tai koko yhteiskunnan. Kawamura toteaa meidän kaikkien kulkevan näennäisen arkisia reittejämme kohdaten pieniä merkkejä siitä, että jokin on ”pielessä”. Poikkeamat voivat vaikuttaa mitättömiltä, mutta ne heijastavat syvempää todellisuutta. Ohitammeko merkit ja eksymme maailmaan, jossa ei ole ulospääsyä? Vai tunnistammeko ne ja kuljemme kohti valoa? Tietoisesti tai tiedostamatta teemme päätöksiä joka päivä.
Tämä on toinen ohjaustyösi – mikä elokuvassa vetosi sinuun?
Esikoisohjauksessani A Hundred Flowers yritin kuvata sekavaa maailmaa dementoituneen naisen silmin hyödyntäen ääntä ja visuaalisuutta. Yhdistin aikaa, tilaa ja ääntä ottoihin, jotka ilmensivät sirpaleista todellisuutta. Se sai hyvän vastaanoton ja toi minulle kunnian vastaanottaa Parhaan ohjaajan palkinto San Sebastiánin kansainvälisillä elokuvajuhlilla.
Sen jälkeen minulla oli vahva halu tehdä Tokioon sijoittuva kauhuelokuva, joka hämärtäisi unen ja todellisuuden sekä ajan ja tilan rajoja – aivan kuten syvästi arvostamani Mizoguchin Ugetsu. Etsiessäni aihetta törmäsin Exit 8 -peliin, jonka oli luonut parikymppinen nuorimies Kiotossa. Se vangitsi minut täysin. Steriili, siisti ja järjestelmällinen maanalainen käytävä, joka tuntuu hyvin tokiolaiselta, muuttuu painajaismaiseksi silmukaksi, josta ei ole pakotietä. Pelaajan on tunnistettava hienovaraiset poikkeamat loputtomassa käytävässä ja saavutettava vaikeasti tavoitettava uloskäynti.
Vaikka peli on esteettisesti hyvin japanilainen, se herättää alkukantaisen ja yleismaailmallisen pelon. Se toi mieleeni kiirastulen Danten Jumalaisessa näytelmässä – mekanismin, joka paljastaa salatut synnit ja ahdistukset. Koin, että lähtökohdasta voisi kehittää edelleen maagisen realismin lähestymistapaa, joka luonnehti A Hundred Flowers -elokuvaa. Lisäksi kirjailijana näin valtavan potentiaalin rakentaa elokuvallinen kertomus pelin minimalistisesta asetelmasta ja yksinkertaisesta säännöstä.
Kasvoin katsellen Mizoguchin ja Kubrickin elokuvia isäni kanssa, joka oli itsekin elokuvantekijä. Samalla olin syvästi uppoutunut japanilaisiin videopeleihin ja animaatioon. Uskon, että sekä klassisesta elokuvasta että nykyisestä visuaalisesta kulttuurista ammentaminen antoi minulle harvinaisen mahdollisuuden tehdä ainutlaatuinen trilleri.
Miten löysit näyttelijät Eksyneeksi ja Käveleväksi mieheksi?
Kazunari Ninomiyan, joka näyttelee Eksynyttä miestä, löysin Clint Eastwoodin elokuvasta Kirjeitä Iwo Jimalta. Hänellä ei ole juuri vuorosanoja – hän vain kaivaa väsymättä sotilaana. Silti hänessä oli jotain magnettista, joka piteli katsetta. Halusin tuoda tämän piirteen esiin uudelleen, varsinkin kun hänen edellisestä maailmanlaajuisesti levitetystä elokuvastaan oli kulunut lähes 20 vuotta.
Eksynyt mies on päähenkilö, mutta hänellä ei ole nimeä eikä juuri dialogia – aivan kuin pelihahmolla. Uskoin, että rooli antaisi Ninomiyan läsnäolon loistaa. Hänen syvä rakkautensa videopeleihin auttoi häntä vaistomaisesti tavoittamaan elokuvan sävyn.
Yamato Kochi, joka esittää Kävelevää miestä, on tehnyt suurimman osan urastaan teatterissa. Hän sopi täydellisesti rooliin, joka vaati liikkumista kuin nō-näyttelijä – tarkkaa ja tunteetonta, lähes ohjelmoidun olennon kaltaista. Hän muistutti myös hämmästyttävän paljon alkuperäisen pelin hahmoa.
Nana Komatsu, joka näyttelee Naista, löydettiin Martin Scorsesen Silence-elokuvasta. Sittemmin hän on työskennellyt pääasiassa Japanissa näyttelijänä ja mallina. Halusin tuoda hänet Ninomiyan kanssa kansainvälisen yleisön tietoisuuteen huomattavana japanilaisena lahjakkuutena.
Poikaa näyttelevä Naru Asanuma valittiin yli 300 lapsen koe-esiintymisen kautta. Hän ei ollut aiemmin näytellyt suurta roolia – tämä oli käytännössä hänen debyyttinsä – mutta hänen häkellyttävän ilmeikkäät silmänsä vakuuttivat meidät.
Mitä toivot fanien ja uusien katsojien saavan tästä elokuvasta?
Elokuva alkaa älypuhelimen näytön valosta, koska se on meille tutuin näky nykyarjessa. Se alkaa todellisuudesta – ja huomaamatta katsoja liukuu outoon, häiritsevään maailmaan. Kun elokuva päättyy, toivon että tuntuu siltä kuin oma arki olisi jatkoa juuri nähdylle. Että raja elokuvan ja oman elämän välillä olisi hämärtynyt. Että elokuva olisi tihkunut osaksi todellisuutta. Maailmassa, jossa ihmiset katsovat jatkuvasti puhelimiaan, tällainen immersiivinen kokemus on merkittävin lahja, jonka elokuvateatteri voi tarjota.
Kuvat ja haastattelu: DDA Global. Toimittanut Jouni Vikman.