Kaleidoskooppimaiseksi mosaiikiksi suunniteltu Franz seuraa Kafkan maailmaan jättämää jälkeä hänen syntymästään 1800-luvun Prahassa aina kuolemaansa ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä Wienissä. Franz tarjoaa katsojille täysin uuden näkökulman kirjallisen jättiläisen taakse kätkeytyvän miehen elämään.
Varsovassa Puolassa vuonna 1948 syntynyt Agnieszka Holland kertoo löytäneensä Franz Kafkan (1883–1924) jo lukioaikoinaan.
– Hänestä tuli pian yksi minua eniten inspiroineista kirjailijoista – ja sitten jotakin enemmän, maailmankuulu ohjaaja ja käsikirjoittaja kertoo.
– Hänen näennäisen yksitoikkoinen, vailla seikkailuja kulkenut elämänsä, hänen introvertti maailmankuvansa, joka oli täynnä mustaa ja kivuliasta huumoria, tapa, jolla hän johdonmukaisesti sulautti kirjallisuuden ja elämän toisiinsa, sekä rohkeus hänen lähes profeetallisessa maailmankatsomuksessaan ruokkivat loputonta kiehtymystäni.
– Kolminkertaisine identiteetteineen, itseironioineen ja äärimmäisine herkkyyksineen Kafkasta tuli ihailemani veli – hauras kaikesta vahvuudestaan huolimatta, joku, josta täytyy pitää huolta.
Uhka kuolemansa jälkeenkin
Itse asiassa yksi ratkaisevista syistä sille, että Holland päätti lähteä jatko-opiskelemaan elokuva- ja televisiokoulu FAMU:un Prahaan, oli se, että se oli myös Kafkan kaupunki.
– Praha ei koskaan päästä sinua irti, tällä rakkaalla pikkuäidillä on terävät kynnet…, Holland hymyilee ja jatkaa: – Ensimmäiset askeleeni siellä seurasivat hänen jalanjälkiään. Tuohon aikaan Praha oli vailla turisteja ja ilmeeltään ilmaisurikas; jäkälä ja patina – likaisen keltainen ja okra – peittivät vanhankaupungin talot ja synagogat. On vaikea kuvitella mystisempää ja fotogeenisempaa elokuvamiljöötä.
Kutkuttavaa viehätystä kirjailijaa kohtaan lisäsi se, että valtaa pitäneet kommunistit vihasivat tätä.
– He eivät kyenneet ymmärtämään häntä, mutta aistivat, että hänen kirjansa muodostivat diagnoosin, joka uhkasi heidän todellisuuttaan, ja että hänen metaforansa pilkkasivat heitä, Holland analysoi.
– Kommunistinen hallinto piti hänet pitkään mustalla listalla, ja Prahan kevät alkoi konferenssilla, joka palautti Kafkan tšekkiläiseen kirjallisuuteen. Ujosta ja epävarmasta Kafkasta tuli vapauden symboli, ja minä ymmärsin sen vapautena esittää kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia, sekä jakaa hänen rohkea, armottoman pessimistinen maailmankuvansa.
Lue myös: A24 julkaisi mestariohjaajan kauhuleffan trailerin – tältä näyttää Mother Mary
Lue myös: Kulttiohjaaja Shinya Tsukamoto teki elokuvan Vietnamin sodan veteraanista
– Harvan kirjailijan – tai taiteilijan ylipäätään – tuotanto on synnyttänyt yhtä paljon analyyseja ja tulkintoja. Jos kokoaisimme yhteen kaikki Kafkaa käsittelevät kirjat, artikkelit ja väitöskirjat, voisimme täyttää suuren kirjaston. Julkinen kiinnostus Kafkaa kohtaan ei ole ajan myötä hiipunut; päinvastoin, se on viime vuosina kasvanut ja muuttunut globaaliksi ilmiöksi.
Lyhyestä elämästä brändiksi
Myös kirjailijan hahmosta itsestään on tullut kiehtova brändi. Vuoden 1989 jälkeen Prahan kaupunki oivalsi nopeasti, että olisi mahdollista hyödyntää kaupallisesti kirjailijaa, jonka nimen ja ehkä muutaman kirjankin nimen tunsivat sellaisetkin, jotka eivät olleet yhtään hänen teostaan avanneet. Ympäri kaupunkia nousi useita ”brändiin” liittyviä Kafka-monumentteja, museo, kahviloita, pikaruokapaikkoja ja Kafkan nimeä kantavia turistireittejä.
– Tarjolla on tuhansia matkamuistoja – Kafkan kasvot koristavat mukeja, T-paitoja, postikortteja, magneetteja ja postimerkkejä. Päätimme sisällyttää myös tämän puolen elokuvaamme – Kafka itse olisi pitänyt ironiasta ja paradokseista, Holland vakuuttaa.
Elämäkerta ei ole ensimmäinen kerta, kun Hollandin tie suosikkikirjailijan kanssa on kohdannut ammatillisissa merkeissä.
– Tarve koskettaa hänen arvoitustaan omassa työssäni sai minut tarttumaan näennäisen mahdottomaan haasteeseen kertoa Franz Kafkan elämän, sydämen, työn ja vision tarina. Vuonna 1981 tuotin televisioteatterille yhdessä Laco Adamíkin kanssa sovituksen Kafkan romaanista Oikeusjuttu. Se on yhä yksi palkitsevimmista luovista seikkailuistani. Olin tuolloin tarpeeksi ylimielinen kuvitellakseni ymmärtäväni Kafkaa hyvin. Nykyään en ole siitä enää niin varma.
– Tiedän kuitenkin, että haluan etsiä häntä ja seurata hänen jälkiään. Tiedän myös, etten voi kertoa hänen tarinaansa tavanomaisella, lineaarisella ja klassisella tavalla – sellainen kerronta pettäisi Franzin syvemmän totuuden. Haluan etsiä häntä sirpaleista, arvoituksista ja tunteista, faktojen, oletusten ja mielikuvituksen sekoituksesta, hänen unistaan, kirjallisuudestaan ja kirjeistään.
– Haluan seistä hänen rinnallaan hänen kiivaassa kamppailussaan isäänsä, maailmaa sekä useimpien hänen läheistensä armottomia odotuksia ja vaatimuksia vastaan, hänen kaipuussaan rakkauteen ja tavalliseen porvarilliseen elämään – ja hänen pelossaan sitä kohtaan.
Haastattelu: Films Boutique. Toimittanut Jouni Vikman Kuvat: Marlene Film Production.