Italialaisen kauhuelokuvan historiassa vuosi 1985 muodostaa vedenjakajan, jossa perinteinen goottilainen eleganssi ja giallon tyylitelty psykologia kohtasivat uuden ajan visuaalisen aggressiivisuuden, splatter-estetiikan ja populaarikulttuurin sähköisen sykkeen. Tämän murroksen keskeisin teos on Lamberto Bavan ohjaama ja Dario Argenton tuottama Dèmoni (Demons). Elokuva ei ole ainoastaan yksi 1980-luvun tunnetuimmista italialaisista kauhutuotannoista, vaan se edustaa monimutkaista metatekstuaalista tutkielmaa elokuvakokemuksesta, tartunnasta ja urbaanista ahdistuksesta. Dèmoni yhdistää poikkeuksellisella tavalla italialaisen tyylitellyn värikylläisyyden ja amerikkalaisvaikutteisen body horror -suuntauksen, luoden teoksen, joka on säilyttänyt kulttimaineensa neljä vuosikymmentä julkaisunsa jälkeen.
Dèmoni sijoittuu berliiniläiseen elokuvateatteriin, johon joukko toisilleen tuntemattomia ihmisiä kokoontuu katsomaan mystistä kauhuelokuvaa. Elokuvan alkua odotellessa yksi nainen kokeilee aulatilassa olevaa naamiota ja saa siitä haavan poskeensa. Kun myöhemmin esityksen aikana elokuvassa näkyy samanlainen maski ja nainen huomaa haavansa edelleen vuotavan, hän menee naistenhuoneeseen katsomaan, saisiko hän sen tyrehdytettyä. Toisin kuitenkin käy: haava räjähtää auki ja nainen muuttuu demoniseksi olennoksi. Tartunta leviää nopeasti, ja teatterissa alkaa kaoottinen selviytymiskamppailu, kun ihmiset yrittävät paeta suljetusta rakennuksesta.
Elokuva kuvattiin kesällä 1985 yhdeksän viikon aikana, pääasiassa kesä- ja heinäkuussa. Tuotanto jakautui Länsi-Berliinin aidoille kuvauspaikoille ja Rooman De Paolis -studioille rakennettuihin sisälavasteisiin. Budjetti oli noin 1,8 miljoonaa dollaria, mikä oli italialaiselle kauhuelokuvalle tuolloin huomattava summa. Se mahdollisti genren standardeihin nähden poikkeuksellisen korkeatasoiset ja monimutkaiset käytännön tehosteet.
Dèmoni hyödyntää poikkeuksellisen tehokkaasti sijaintiaan. Berliinin valinta kuvauspaikaksi ei ollut pelkästään käytännöllinen yhteistuotantokannustimien vuoksi, vaan se toi elokuvaan kylmän sodan aikaista kolkkoutta ja urbaania mystiikkaa. Keskeisenä tapahtumapaikkana toimii elokuvateatteri Metropol, joka sijaitsee Schönebergin alueella Nollendorfplatzilla. Metropol oli tunnettu yhtenä Länsi-Berliinin merkittävimmistä diskoteekeista ja klubeista, ja sitä kutsuttiin ”Berliinin Studio 54:ksi”. Siellä esiintyivät monet aikakauden nimekkäät artistit, kuten Depeche Mode, Morrissey ja Human League. Elokuvassa rakennus esitetään salaperäisenä, hiljattain remontoituna elokuvateatterina, jonka sisätilat ovat labyrinttimaisia ja eristettyjä muusta maailmasta. Lavastaja Giuseppe Bassan loi teatterin sisätiloihin ”ornamentaalista maksimalismia”, joka kontrastoi kankaalla esitettävän fiktiivisen kauhuelokuvan halvan ja rosoisen estetiikan kanssa.
Elokuvan edetessä Metropol muuttuu passiivisesta viihteen paikasta aktiiviseksi antagonistiksi. Kun demoninen infektio alkaa levitä yleisön keskuudessa, teatterin uloskäynnit sulkeutuvat salaperäisesti ja muuttuvat muuratuiksi seiniksi. Tämä suljetun tilan vankeus luo klaustrofobisen ilmapiirin, jossa katsojat muuttuvat osaksi näkemäänsä kauhua. Elokuva kääntää elokuvateatterin perimmäisen tarkoituksen – turvallisen pakopaikan arjesta – kuolemanloukuksi, jossa ”tämä teatteri tappaa”.
Dèmoni on yksi kauhugenren merkittävimmistä esimerkeistä elokuvasta, joka analysoi omaa luonnettaan ja yleisösuhdettaan. Elokuvan perusasetelma on dissonanttisen suora: joukko ihmisiä houkutellaan ilmaiseen näytökseen, jossa kankaalla nähtävä kauhu alkaa fyysisesti muuttaa teatterin yleisöä hirviöiksi.
Elokuva visualisoi pelon siitä, että media voi ”saastuttaa” katsojansa. Tämä oli erityisen ajankohtainen teema 1980-luvun puolivälissä, jolloin Britanniassa ja muualla Euroopassa käytiin kiivasta keskustelua ”Video Nasties” -ilmiöstä. Tuolloin väkivaltaisten videoiden pelättiin turmelevan nuorisoa ja johtavan yhteiskunnalliseen rappioon. Démoni vie tämän ajatuksen äärimmilleen: katsojat eivät vain turmellu moraalisesti, vaan he muuttuvat kirjaimellisesti hirviöiksi katsoessaan väkivaltaa.
Lue myös: Kulttihetki: Ilmaiskatselussa groteski kauhuklassikko – kiellettiin mielenterveyttä vahingoittavana
Tämän rankoilla erikoistehosteilla mässäilevän K-18-elokuvan voi katsoa nyt ilmaiseksi Artiflixissä. 89 minuuttia kestävää suoratoistoa ei ole tekstitetty suomeksi.
Artiflixissä esitetään elokuvan alkuperäinen italialaisversio englanninkielisellä ääniraidalla. Yhdysvaltain julkaisusta sensuroitiin lähikuvat kokaiinia sisältävästä Coca-Cola-tölkistä – ilmeisesti taustalla oli pelko juomajätin mahdollisesta oikeushaasteesta. Artiflixin versiossa ne hetket ovat kuitenkin siis läsnä.
Mikäli Artiflix ei ole entuudestaan tuttu, voit lukea siitä lisää täällä.
Alla elokuvan Italia- ja USA-julisteet, traileri ja triviaa.
- Elokuvan menestys poiki heti seuraavana vuonna julkaistun jatko-osan Dèmoni 2 / Demons 2.
- Lamberto Bava on useissa haastatteluissa todennut, että tämä on hänen uransa merkityksellisin ja henkilökohtaisesti mieleisin ohjaustyö.
- Sokean miehen saapuminen elokuvanäytökseen oli tarkoitettu ironiseksi vitsiksi.
Lue myös: Vain aikuisille: Kahdet veriset pyjamabileet – katso slasher-kulttiklassikot ilmaiseksi
Lue myös: Kulttihetki: Ilmaiskatselussa tyylitelty trilleri voyeurismista, seksistä ja kuolemasta
Lue myös: Nyt suoratoistossa: Stranger Things -näyttelijä pistää Perjantai 13. -slasherit huumorilla uusiksi