Dawn O’Keefe on lukiolainen, joka asuu amerikkalaisessa esikaupungissa äitinsä, isäpuolensa ja epävakaan velipuolensa kanssa. Hän on aktiivinen ja näkyvä jäsen kristillisessä ”The Promise” -ryhmässä, joka ajaa ehdotonta pidättäytymistä seksistä ennen avioliittoa. Hän kantaa ylpeänä ”puhtausrengasta” ja pitää voimaannuttavia puheita muille nuorille neitsyyden tärkeydestä, siitä huolimatta että kokee inhottavaa kiusaamista ryhmän ulkopuolisten oppilaiden taholta.
Dawnin vakaumus joutuu koetukselle, kun hän alkaa tuntea vetoa Tobey-nimiseen poikaan, joka vaikuttaa jakavan hänen arvonsa. He viettävät aikaa yhdessä muiden ryhmän jäsenten kanssa, mutta pian luonnolliset halut alkavat pidättäytymislupauksista huolimatta nousta pintaan. He päätyvät kahden kesken paikalliselle uimapaikalle, jossa tilanne saa synkän ja väkivaltaisen käänteen, kun Tobey ei kunnioitakaan Dawnin rajoja. Tämän traumaattisen kohtaamisen keskellä Dawn huomaa, että hänen kehonsa kätkee sisäänsä muinaisen ja pelottavan puolustusmekanismin, josta hän ei ollut aiemmin tietoinen: vagina dentata!
Vuonna 2007 ensi-iltansa saanut Mitchell Lichtensteinin käsikirjoittama ja ohjaama Teeth on keskustelua herättänyt indie-kauhuelokuva. Se käsittelee naisellista seksuaalisuutta, kehon autonomiaa ja patriarkaalisia vallan rakenteita hyödyntämällä antiikin aikaista vagina dentata -myyttiä eli uskomusta hampaallisesta vaginasta.
Teeth ei ole ainoastaan kauhuelokuva tai musta komedia, vaan myös yllättävä yhteiskunnallinen satiiri, joka syntyi vastareaktiona Yhdysvalloissa vallinneelle konservatiiviselle seksuaalisen pidättyvyyden liikkeelle ja naisen anatomian demonisoinnille. Elokuvan matka Sundancen elokuvajuhlien palkitusta sensaatiosta kompuroivaksi teatterijulkaisuksi ja lopulta kulttiklassikoksi sekä musikaaliksi on osoitus sen temaattisesta kestävyydestä ja kyvystä provosoida keskustelua sukupuolesta ja vallasta.
Elokuvan syntyhistoria kytkeytyy Lichtensteinin akateemiseen taustaan sekä hänen havaintoihinsa 2000-luvun alun Yhdysvalloissa. Lichtenstein tutustui vagina dentata -myyttiin ensimmäisen kerran Bennington Collegessa professori Camille Paglian luennoilla. Paglia, joka on tunnettu provokatiivisista näkemyksistään sukupuolesta ja kulttuurista, esitti myytin ilmentymänä miesten ikiaikaisesta pelosta naisen seksuaalista voimaa kohtaan. Lichtenstein vakuuttui siitä, että jos myyttiä yritetään pehmentää tai sen taustalla olevasta miespuolisesta pelosta vaietaan, se ei poista pelkoa vaan päinvastoin tekee siitä vahvemman ja haitallisemman.
Elokuvan suora kimmoke tuli kuitenkin todellisesta uutisesta vuodelta 2000, jolloin Virginian Lynchburgissa sijaitsevassa koulupiirissä naisen lisääntymiselimistöä kuvaavat piirrokset oppikirjoissa oli peitetty kultaisilla tarroilla. Samaan aikaan miehen anatomia oli jätetty näkyviin, mitä perusteltiin viittaamalla naisen ”luonnolliseen vaatimattomuuteen”. Lichtenstein yhdisti tämän modernin sensuurin ja naisen anatomian pelon antiikin myyttiin ja päätti kirjoittaa tarinan, jossa vagina dentata ei olisi hirviömäinen kirous, vaan biologinen adaptio ja puolustusmekanismi sortavassa kulttuurissa.
Ideologisesti Teeth sijoittuu George W. Bushin presidenttikauden loppupuolelle, jolloin Yhdysvalloissa vallitsi niin kutsuttu uusi puritanismi. Valtio tuki voimakkaasti pidättyvyyteen kannustavaa seksuaalikasvatusta, jossa neitsyys esitettiin naisen ainoana arvona ja seksuaalinen aktiivisuus moraalittomana. Lichtenstein halusi elokuvallaan haastaa tämän hegemoonisen uskonnollis-patriarkaalisen ideologian kääntämällä perinteisen sankaritarinan päälaelleen: nainen ei ole pelastusta kaipaava uhri tai taltutettava hirviö, vaan oman elämänsä sankaritar, jonka keho ”iskee takaisin”.
Teeth-elokuvan tuotanto oli oppitunti riippumattoman elokuvanteon vaikeuksista aiheen ollessa tabu. Lichtenstein lähetti käsikirjoituksen aluksi managerilleen, joka totesi tekstin olevan uraitsemurha ja kehotti olemaan näyttämättä sitä kenellekään ennen kuin katkaisi välinsä ohjaajaan kokonaan. Vastustus jatkui casting-vaiheessa, jossa monet suuret näyttelijäagentuurit kieltäytyivät edes esittelemästä asiakkaitaan rooleihin elokuvan aiheen vuoksi.
Rahoituksen hankkiminen perinteisistä studiojärjestelmistä osoittautui mahdottomaksi. Jopa liberaaleina pidetyt eurooppalaiset elokuvatalot vetäytyivät hankkeesta. Lopulta elokuva rahoitettiin kokonaan yksityisellä pääomalla, ja Lichtenstein itse sijoitti projektiin omia varojaan. Budjetiksi muodostui noin 2 miljoonaa dollaria, mikä on riippumattomalle kauhuelokuvalle tyypillinen mutta haastava summa.
Teeth sai maailmanensi-iltansa Sundancen elokuvajuhlilla 19. tammikuuta 2007. Se nousi välittömästi festivaalin puhutuimmaksi elokuvaksi, ja Dawnia esittävä Jess Weixler palkittiin Special Jury Prize -palkinnolla parhaasta näyttelijätyöstä. Palkintoraati kuvaili Weixlerin suoritusta ”mehukkaaksi ja leuat loksauttavaksi”. Lichtenstein oli puolestaan ehdolla Grand Jury Prize -palkinnon saajaksi.
Varsinaisen julkaisun koittaessa kriitikoiden vastaanotto oli pääosin erittäin myönteinen, mutta katsojien keskuudessa elokuva jakoi mielipiteitä jyrkästi. Rotten Tomatoes -sivustolla elokuvan kriitikkoarvosana on 80 prosenttia, kun taas yleisöarvosana on huomattavasti matalampi, 45 prosenttia. Tämä kuilu kertoo elokuvan haastavasta luonteesta: se on älykäs ja feministinen genreleikki, joka saattaa loukata tai ahdistaa katsojia, jotka odottavat perinteisempää kauhua tai komediaa.
Huolimatta hyvästä festivaalivastaanotosta elokuvan kaupallinen menestys teattereissa oli heikko. Se tuotti maailmanlaajuisesti vain noin 2,3 miljoonaa dollaria, mikä tarkoitti, ettei se kattanut edes tuotantokustannuksiaan. Lichtenstein ja tuottaja Joyce Pierpoline ovat myöhemmin todenneet, että levitysyhtiö Roadside Attractions markkinoi elokuvaa väärin puhtaana kauhuelokuvana, vaikka kyseessä oli enemmänkin musta komedia ja satiiri. Ohjaajan alkuperäinen julisteidea esitti Dawnin helposti lähestyttävänä, lähes arkisena sankarittarena, kun taas lopullinen markkinointimateriaali korosti genre-elementtejä tavalla, joka karkotti osan potentiaalisesta yleisöstä.
Tämän K-18-elokuvan voi katsoa ilmaiseksi Rakuten TV:ssä (sisältää suomitekstit; ikäraja ilmoitettu väärin) ja Fawesomessa (ei suomitekstejä). Elokuvan kesto on 94 minuuttia.
Elokuva kuuluu myös Lionsgate Plussan valikoimaan.
Lue myös: Kulttihetki: Ilmaiskatselussa ällöttävä torakkakauhu – 80-luvun räävitön camp-herkku
Lue myös: Kulttihetki: Ilmaiskatselussa 80-luvun kauhukomedian villi vallankumous