Mia asuu suljetussa talossa ainoana seuranaan keski-ikäinen mieshuoltaja, jonka tehtävänä on ruoanvalmistuksen lisäksi valaa tytölle uudet hampaat jäästä päivittäin.
Ulkomaailma kiehtoo tyttöä, vaikka hän ei ole koskaan edes nähnyt sitä. Sitten mies määrätään valmentamaan Miaa kohtaamaan talon ulkopuolinen todellisuus.
Ranskalaisohjaaja Lucile Hadžihalilović luo Brian Catlingin romaanin tulkintaan piinaavan ilmapiirin puolisonsa Gaspar Noén ilmaisutyylin tavoin. Omintakeisen maailman ambivalenttinen kuvallisuus synnyttää vaikutelman menneestä ajasta.
Ahdistava miljöö synkkine varjoineen tuo mieleen George Orwellin ja Ray Bradburyn dystopiat sekä niiden ilottomat, ankeaan harmauteen taipuvat filmatisoinnit.
Vinksahtanut tunnelma ja pääkaksikon omituinen symbioosi kannattelee Earwigiä mutta muoto yksin ei riitä sisällöksi.
Painajaisenomainen visio tuntuukin itsetarkoitukselliselta ajatusleikiltä sen sijaan että siitä muodostuisi aidosti kiehtova ja tunnetasolla koskettava tarina.
Matti Komulainen
Tähdet ★★
