Neljä tarinaa sisältävä vuoden 1983 antologiaelokuva Twilight Zone: The Movie sai suomenkielisen nimen Hämärän pelottavat varjot. Se oli kunnianosoitus 1960-luvun kulttisarjalle The Twilight Zone, joka taas tunnettiin meillä nimellä Hämärän rajamailla. Elokuvasta tuli kuitenkin kuuluisampi jostain muusta kuin tarinoistaan. Yksi kuvauspaikka muuttui kuoleman näyttämöksi. Tapaus järkytti koko elokuva-alaa ja johti pysyviin muutoksiin Hollywoodin turvallisuuskulttuurissa.
Elokuvan neljä erillistä tarinaa ohjasi neljä sen ajan huippuohjaajaa. Steven Spielberg oli heistä tunnetuin: hän oli jo tuolloin Hollywoodin ykkösnimi. E.T. oli ilmestynyt edellisenä vuonna. Australialainen George Miller oli lyönyt läpi kahdella Mad Max -elokuvalla. Joe Dante oli nouseva kauhuohjaaja, jonka Spielberg oli juuri pestannut tuottamansa Riiviöt-elokuvan ohjaajaksi.
Neljäs ohjaaja, John Landis, sopi tähän joukkoon hyvin. Landis oli noussut 1980-luvun alussa Hollywoodin kirkkaimpiin tähtiin menestyselokuvilla, kuten Blues Brothers (1980) ja Ihmissusi Lontoossa (1981). Hänellä oli kokemusta sekä kauhusta että komediasta, mikä sopi Twilight Zone –elokuvan tyyliin.
John Landisin osuus oli nimeltään Time Out. Sen päähenkilö oli Vic Morrow’n esittämä rasistinen mies, joka ajautui aikamatkan kautta maistamaan omaa lääkettään. Tuotantoyhtiö halusi tarinaan onnellisemman lopetuksen. Landis lisäsi mukaan kohtauksen, jossa päähenkilö pelastaa kaksi vietnamilaista lasta helikopterin pommituksesta
Tämä kohtaus kuvattiin 23. heinäkuuta vuonna 1982. Se vaati yöllisiä kuvauksia, räjähteitä ja helikopterin lentämistä matalalla. Landis palkkasi kaksi lapsinäyttelijää ilman virallista lupaa. Vanhemmille ei kerrottu, että lapsia kuvattaisiin lähellä räjähteitä ja helikopteria.
Kuvauspaikka oli Indian Dunes Kaliforniassa. Vic Morrow kantoi lapsia käsivarsillaan matalassa joessa. Helikopteri leijui heidän yläpuolellaan vain seitsemän metrin korkeudessa. Räjähde laukesi väärällä hetkellä. Sen metallinen osa osui helikopterin pyrstöroottoriin. Roottori irtosi. Helikopteri menetti ohjattavuutensa ja syöksyi maahan. Morrow ja toinen lapsinäyttelijöistä, 7-vuotias poika Myca Dinh Le, saivat iskun roottorin lavasta ja menettivät päänsä. Toinen lapsinäyttelijä, 6-vuotias tyttö Renee Shin-Yi Chen jäi helikopterin laskutelineen alle. Kaikki kuolivat välittömästi.
Oikeusjuttu
Tapaus eteni oikeuteen. Syyttäjänä toimi Los Angelesin piirisyyttäjä. Landisia syytettiin kuolemantuottamuksesta Hänen lisäkseen syytettyjen penkillä olivat helikopterin pilotti Dorcey Wingo, tuotantopäällikkö Dan Allingham ja erikoistehosteista vastannut Paul Stewart.
Vanhemmat todistivat, etteivät he tienneet helikopterista tai räjähteistä. Tuottaja George Folsey oli kehottanut vanhempia olemaan puhumatta lasten osallistumisesta palotarkastajalle. Landis oli huutanut radiopuhelimeen ”alemmas, alemmas!”, kun pilotti yritti nousta korkeammalle.
Kaikki syytetyt vapautettiin. Tuomioistuin katsoi, että kyseessä oli onnettomuus, jota ei olisi voinut ennakoida.
Landis ei koskaan pyytänyt julkisesti anteeksi. Spielberg sen sijaan irtisanoutui julkisesti. Hän katkaisi välit Landisiin. George Miller, yksi ohjaajista, vetäytyi jälkituotannosta kokonaan.
Elokuvan jakso, jossa onnettomuus tapahtui, jäi mukaan lopulliseen versioon, mutta kohtaus lasten kanssa leikattiin pois. Morrow’n viimeinen kohtaus päättyy siihen, kun hänen hahmonsa huutaa junavaunusta ystävilleen. He eivät kuule.
Vaikutukset elokuvateollisuuteen
Onnettomuuden seurauksena Hollywoodin turvallisuusohjeet muuttuivat. Ilmailuviranomaiset laajensivat sääntelyä helikoptereihin. Elokuvastudiot ottivat käyttöön tarkemmat käytännöt, ohjeistukset ja turvallisuuskoulutukset. Näyttelijöiden ja ohjaajien liitot perustivat turvallisuuskomiteoita ja hotline-puhelimia.
Onnettomuus vaikutti koko elokuva-alaan. Se romutti uskoa siihen, että ohjaajan visio oikeutti riskit. Turvallisuudesta tuli osa taiteellista prosessia.
Hämärän pelottavat varjot sai ristiriitaisia arvioita. Joe Danten ja George Millerin ohjaamia tarinoita kiiteltiin, mutta Landisin ja Spielbergin osuuksia haukuttiin. Silti elokuva oli kohtalainen taloudellinen menestys.
John Landis ei ole koskaan varsinaisesti pyytänyt anteeksi, mutta on myöntänyt myöhemmin tapahtuman jälkiseuraukset uralleen ja mielelleen. Vuonna 1996 hän totesi haastattelussa:
”Tässä tarinassa ei ollut mitään hyvää. Tuo tragedia vaikutti valtavasti uraani, enkä ehkä koskaan täysin toipunut siitä. Ajattelen sitä joka päivä.”
Vic Morrow’n tytär, näyttelijä Jennifer Jason Leigh, ei ole koskaan puhunut julkisesti tapauksesta. Elokuvaa pidetään nykyään eräänlaisena kulttiklassikkona, jota katsotaan retrohengessä. Vain harvat kuitenkin tietävät tragediasta elokuvan taustalla.
”Yksikään elokuva ei ole kuolemisen arvoinen”, Steven Spielberg on todennut. ”Jos kuvauspaikalla ei ole turvallinen olo, jokaisella näyttelijällä tai kuvausryhmän jäsenellä on oikeus huutaa ’Poikki!'”
Lähteet: Los Angeles Times, New York Times, IMDb, Wikipedia