Greta Gerwigin ohjaama Barbie ei ole mikä tahansa leluun perustuva elokuva. Se on hauska ja älykkäästi käsikirjoitettu elokuva, josta syntyi ilmiö. Margot Robbien esittämä ”stereotyyppinen” Barbie elää täydellistä elämää pastellinsävyisessä Barbie-maassa. Sitten hänen maailmansa järkkyy: jalat muuttuvat litteiksi, aamut alkavat arkisesti ja mieleen hiipii ajatus kuolemasta. Matka todelliseen maailmaan alkaa. Samalla alkaa myös matka itsetuntemukseen ja yhteiskuntakritiikkiin.
Tutustu elokuvaan tarkemmin tästä!
Barbien rinnalla kulkee Ryan Goslingin Ken. Se johtaa humoristiseen mutta terävään konfliktiin, kun Barbielandin tasa-arvoutopia kääntyy ylösalaisin Kenien valtakaudeksi. Gerwig ja käsikirjoittajakumppani Noah Baumbach käyttävät tätä asetelmaa leikittelevään mutta kantaaottavaan sukupuoliroolien ja vallankäytön kritiikkiin.
Elokuva leikittelee viittauksilla musikaaliklassikoihin, mutta samalla Barbie kulkee omilla raiteillaan. Barbien visuaalinen ilme on huikea: vaaleanpunaiset maisemat, muoviset aallot ja mielikuvituksellisen näyttävät asut muodostavat maailman, joka on yhtä aikaa satumainen ja täysin keinotekoinen.
Barbie on kaupallinen tuote, mutta Gerwig onnistuu ujuttamaan siihen aidon taiteellisen näkemyksen. Elokuva tutkii naiseuden, odotusten ja itsensä etsimisen teemoja. Se kysyy, mitä tapahtuu, kun unelmien tuote joutuu kohtaamaan todellisuuden ja sen monimutkaisuuden. America Ferreran esittämä äiti tuo mukaan ulottuvuuden, jossa lapsuudessa palvotusta nukesta on tullut ristiriitainen symboli: yhtä aikaa voimaannuttava ja rajoittava.
Goslingin Ken on elokuvan komediallinen timantti. Hänen hahmonsa on hulvaton yhdistelmä haavoittuvuutta, uhoa ja itseparodiaa. Margot Robbie puolestaan tuo rooliinsa lämpöä ja herkkyyttä, jotka nostavat Barbien kauas pintapuolisesta nukke-imagosta. Gerwig osoittaa jälleen olevansa yksi aikamme kiinnostavimmista ohjaajista. Barbie saa katsojan sekä nauramaan että ajattelemaan, ja se on paljon se!
