I Saw the TV Glow on omaperäinen ja visuaalisesti tyylikäs elokuva, joka yhdistää psykologisen kauhun, nostalgian ja kasvutarinan kiehtovaksi kokonaisuudeksi. Elokuvassa käsittellään nuoruuden haavoittuvuutta ja oman identiteetin etsintää poikkeuksellisen herkällä ja kunnianhimoisella tavalla.
Jane Schoenbrunin ohjaaman elokuvan keskiössä on kaksi syrjäytynyttä nuorta. Owenia ja Maddyä yhdistää yhteinen pakokeino: myöhäisillan televisiosarja The Pink Opaque. Outo ja kiehtova sarja on kuin sekoitus Buffya, Twin Peaksia ja ysärinostalgiaa. Se toimii heille ikkunana maailmaan, jossa he voivat olla enemmän omia itsejään.
Tutustu elokuvaan tarkemmin tästä!
Schoenbrun rakentaa tarinan, joka ei julista suoraan mutta hehkuu tunnetta siitä, kuinka taide voi ymmärtää ihmisen syvimpiä tuntoja ennen kuin tämä itse niitä edes tunnistaa. Elokuvan visuaalinen ilme luo unenomaista ilmapiiriä, jossa arki ja fantasia sekoittuvat saumattomasti.
Elokuvan suurin vahvuus on sen rehellinen ote. Owenin passiivisuus ja Maddyyn heijastuva vapauden kaipuu kuvastavat nuorten kokemaa tuskaa, kun maailma tuntuu vieraalta ja oma paikka jää löytymättä. I Saw the TV Glow on ennen kaikkea kasvutarina niille, jotka ovat joskus tunteneet olevansa ulkopuolisia.
Owenia esittää Ian Foreman nuorena ja Justice Smith varttuneempana. Maddyn roolissa nähdään Brigette Lundy-Paine. Owen on herkkä ja riipaiseva hahmo, kun taas Maddyssä on määrätietoisuutta ja särmää. Näyttelijäntyön lisäksi elokuvan ääniraita ansaitsee erityismaininnan. Musiikkiesitykset upottavat katsojan entistä syvemmälle 1990-luvun estetiikkaan ja tunteiden myrskyyn.
Vaikka I Saw the TV Glow sisältää vahvoja kauhuelementtejä ja visuaalisesti vaikuttavia jaksoja, se ei ole tavanomainen kauhuelokuva. Se on ennemminkin haikea matka itsensä hyväksymiseen. Elokuva käsittelee sukupuoli-identiteettiä ja kasvukipuja hienovaraisesti ja onnistuu koskettamaan katsojaa aidosti. I Saw the TV Glow on harvinainen tapaus. Se tuntuu yhtä aikaa tutulta ja täysin uudenlaiselta. Se muistuttaa katsojaa siitä, kuinka voimakasta ja käänteentekevää taide voi olla.
