Ilmoitus: Hyvän ja pahan rajalla – 5 oppituntia The Innocents -elokuvan merkillisiltä lapsilta

Kevyet fantasiaseikkailut yliluonnollisia voimia hallitsevista lapsista ovat suosittuja. Mutta mitä voisi oikeasti tapahtua, kun aikuisten maailman paineet kohdistuvat kesällä ilman valvontaa juokseviin pienokaisiin, jotka eivät vielä pysty käsittelemään tunteitaan – ja joilla on liian paljon voimaa käytettävissään? Rystyset valkoiseksi vetävä The Innocents on hyvä tapa tutustua ”julmien” lasten lempeän ymmärtäväisen isän, Eskil Vogtin, maailmaan.

28.3.2022 09:00

ILMOITUS Eskil Vogt on käsikirjoittanut lyhyitä ja pitkiä elokuvia koko 2000-luvun ajan, ja hän sai Oscar-ehdokkuuden The Worst Person in the World -elokuvan käsikirjoituksestaan. Sen ohjaajan, Joachim Trierin, kanssa Vogt on tehnyt suurimman osan tuotannostaan.

Vogtin esikoisohjaus, niin Sundancessa kuin Berliinissä palkittu Blind nähtiin Suomessa aikoinaan vain festivaaleilla kuten Rakkautta & Anarkiaa ja Espoo Ciné. Monia yllätyskäänteitä sisältävä The Innocents on siis ainutlaatuinen tilaisuus tutustua norjalaisen nykyelokuvan merkittävään tekijään.

Pinnallisesti katsoen voisi kuvitella, että Vogt ei pidä päähenkilöistään. Hän laittaa näitä pieniin, julmiin tilanteisiin, ja pistää heidät tekemään ikäviä asioita. Kaikesta voi kuitenkin aistia syvää ymmärrystä inhimillisistä reaktioista vaikean paikan edessä. Yhtä aikaa syvällinen ja viihdyttävä The Innocents saa sekin jännitysjuonensa kautta pohtimaan asioita, joista poimimme tähän viisi esimerkkiä.

1. Lapsen maailma on maaginen

Vogt on sanonut, että lapsi hyväksyy asioita, joita aikuinen ei kestä. Esimerkkinä hän kertoo, mitä tapahtuisi, jos lohikäärme laskeutuisi hänen ja hänen poikansa eteen. Aikuisena Vogt itse sekoaisi, koska lohikäärmeitä ei ole olemassa. Hänen poikansa todennäköisesti toteaisi: ”Jee, lohikäärmeitä!”

The Innocentsissa on hauska kohtaus, jossa pieni päähenkilö Ida ihastelee kaverinsa orastavaa kykyä liikuttaa esineitä. Kaveri puolestaan pitää yhtä ihmeellisenä Idan kykyä yliojentaa niveliään. Vasta myöhemmin ihminen alkaa asettaa maailmalleen rajoja ja arvotuksia. Siksi lasten mielikuvitusta pitäisi ruokkia turvallisesti mahdollisimman pitkään.

2. Lapset suojelevat tyhmiä aikuisia

Myöhemmin Ida kertoo vanhemmilleen uuden kaverinsa taidoista. ”Ai, onko hän vähän kuin taikuri?” vanhemmat kuittaavat tytön innon ja jatkavat omia askareitaan kiinnostumatta lasta kiehtovasta asiasta.

Ida ymmärtää, etteivät hänen vanhempansa ymmärrä tai ole edes kiinnostuneita hänen kokemuksistaan. Kun tilanne alkaa karata käsistä ja väkivalta astuu peliin, ei Ida enää edes yritä paljastaa asioita vanhemmilleen. ”Me vain leikimme”, hän toteaa – ja vanhemmat hyväksyvät tämän selityksenä.

3. Lapsen ystävä on vanhemman ystävä

Monimuotoisuuden tavoitetta pidetään nykyään aikuisten tiedostavana hyveenä, mutta lapsille se on luonnollinen olotila. Idan uudet ystävät tulevat hyvin erilaisista taustoista, mutta he eivät mieti sitä hetkeäkään. Enemmän heihin vaikuttaa se, mitä taustat ovat heidän vanhemmilleen tehneet.

Mikä mielenkiintoisinta, vanhemmat eivät ole vuorovaikutuksessa keskenään. Toki kullakin heistä on elokuvan maailmassa omia, vakavia huolenaiheitaan. Mutta jos vanhemmat olisivat vaivautuneet tutustumaan lastensa ystäviin ja näiden perheisiin, ehkä tragedian merkit olisivat olleet helpommin havaittavissa jo etukäteen.

4. Lapset eivät ole hyviä tai pahoja

Usein puhutaan siitä, kuinka julmia lapset voivat olla. Myös Vogt pistää pienet päähenkilönsä tekemään kamalia asioita. Mutta hän ei usko, että lapset olisivat hyviä tai pahoja – he ovat vain lapsia, ihmisiä, jotka eivät ole täysin valmiita.

Teoillaan he testaavat rajojaan, ja vanhempien asettamat ”näin ei saa tehdä, koska se on väärin” -rajoitukset muuttuvat omakohtaisiksi kokemuksiksi siitä, mitä voi ja ei voi tehdä. Sitä kautta muotoutuu heidän oma moraalinsa saneltujen hyvän ja pahan rajojen sijaan.

5. Empatia on elämänmittainen oppitunti

Vogt ei usko, että ihmiset ovat syntyjään moraalisia tai empaattisia. ”Jotkut kasvavat vähemmän välittävissä kodeissa ja toivottavasti he kehittävät empatiakykyjä myöhemmin. Mutta heistä voi silti tulla lämpimiä, lempeitä ihmisiä”, hän toteaa.

Niin on myös The Innocentsin tapauksessa. Periaatteessa kiltti Ida on inhottava autistiselle isosiskolleen, joka vie suurimman osan vanhempien huomiosta. Tarvitaan uusi ystävä, joka pystyy konkreettisesti osoittamaan, kuinka kipua voi tunten, vaikka sitä ei pystyisi ulkoisesti osoittamaan.

Se on oivallus The Innocentsin keskiössä. Osa lapsista oppii julmissa leikeissä, että on rajoja, joita ei voi ylittää. Osa hakeutuu tietoisesti niiden yli. Ja osa maksaa siitä.

The Innocents elokuvateattereissa 8. huhtikuuta alkaen.

YouTube video