Mainos: Leadz Oy
Elokuvatuotannon rahoittaminen Suomessa on hankalaa, jos taustalla ei ole suurempaa rahoittajaa, joka on valmis laittamaan elokuvaan paljon pelimerkkejä. Siksi monet elokuvantekijät turvautuvat lainarahaan, jotta saavat siirrettyä ideansa valkokankaalle.
Elokuvalainan hakemisen ei tarvitse olla sen kummempaa kuin autolainan hakeminenkaan. Suuremmissa projekteissa tuotantoyhtiö voi hakea yrityslainaa aivan kuten mikä tahansa muukin suomalainen yritys. Yksityis- tai yhteisrahoituksella hoidetut pienemmät projektit voidaan puolestaan rahoittaa kulutusluotolla, jonka saamiseksi vaaditaan vain moitteettomat luottotiedot ja säännölliset kuukausitulot.
Elokuvatuotannon kustannukset ja lainatarpeen ymmärtäminen
Elokuvatuotannon kustannukset vaihtelevat suuresti sen mukaan, millaisesta projektista on kyse. Suomessa kuvatut suuremmat tuotannot maksavat yleensä miljoonasta eurosta ylöspäin, kun taas Hollywoodissa puhutaan usein satojen miljoonien eurojen budjeteista. Myös paljon pienemmällä panostuksella voi päästä alkuun, sillä halvimmillaan kotimaisia hittileffoja on tehtailtu kymmenientuhansien eurojen budjetilla.
Kun puhutaan elokuvatuotannosta ja sen kustannuksista, on paikallaan jakaa elokuvan tekeminen kolmeen perinteiseen vaiheeseen: esituotantoon, kuvausvaiheeseen ja jälkituotantoon.
- Esituotanto – Tässä vaiheessa suunnitellaan elokuvan budjetti, laaditaan käsikirjoitus valmiiksi ja suunnitellaan kaikki valmiiksi näyttelijöistä kuvauspaikkoihin. Esituotanto vie yleensä vähintään 10 prosenttia elokuvan budjetista, mutta summa voi olla suurempikin.
- Kuvausvaihe – Kuvausvaiheen kustannuksiin lasketaan kaikki ne juoksevat kulut, joita elokuvan kuvaamisesta koituu. Toisin sanoen tähän vaiheeseen kuuluvat koko kuvausryhmän palkat, kuvauslaitteiden hinta tai vuokrahinta sekä vastaavat kulut. Kuvausvaiheen kulut ovat yleensä vähintään 40 prosenttia elokuvan budjetista.
- Jälkituotanto – Rahantarve ei lopu siihen, kun kuvaukset on saatu päätökseen. Niiden jälkeen on vuorossa jälkituotanto, jossa elokuva editoidaan kasaan, siihen tehdään miksauksia ja lisätään erikostehosteita. Lisäksi jälkituotantoon kuuluvat markkinointi- ja jakelukulut. Yhteensä jälkituotantoon kuluu yleensä vähintään 25 prosenttia elokuvan kokonaisbudjetista.
Elokuvan tuotannossa tarvitaan siis rahaa kaikkiin näihin vaiheisiin. Siksi on järkevää aloittaa elokuvan kokonaiskustannuksien arviointi siinä vaiheessa, kun käsikirjoitus alkaa olla kasassa. Näin budjetin laatiminen helpottuu huomattavasti, ja elokuvantekijät voivat analysoida tarkemmin lainarahoituksen tarpeen.
Pienemmästä tuotannosta voi selvitä pienellä pikavipillä tai muulla vastaavalla pikalainalla, joka myönnetään lähes kenelle tahansa. Jos kyseessä on suurempi tuotanto, on lainaa usein haettavaa tuotantoyhtiön kautta. Samalla peliin voivat tulla mukaan erilaiset sijoittajat ja muut rahoittajat, jotka vaativat vastinetta rahoilleen osuuksina potentiaalisesta kassavirrasta.
Lainarahoituksen rooli esituotantovaiheessa
Lainarahoituksella on suuri rooli jo esituotantovaiheessa, koska pitäviä suunnitelmia on vaikeaa saada tehtyä ilman rahaa.
Jos oletetaan, että elokuvaprojekti on lähtenyt käyntiin kiinnostavasta käsikirjoituksesta, vaaditaan jo senkin viimeistelyyn usein ulkoista apua. Ammattitaidolla tehty ”screenplay” on todella arvokas mille tahansa leffatuotannolle, joten sellaisen luomiseen kannattaa panostaa. Pienikin vippi voi riittää kulujen kattamiseksi siinä vaiheessa, kun ammattilaisen ensimmäinen tehtävä on varmistaa, että käsikirjoitus on kuvaamisen arvoinen. Suuremmat korjaustoimet maksavat tietysti enemmän.
Kun käsikirjoitus on valmis, on aika laatia budjetti. Tämä on hyvä aika tehdä ensimmäiset tunnustelut sen suhteen, löytyisikö projektille rahoittajia. Jos kiinnostus on rahoittajien puolelta olemassa, ei elokuvalle välttämättä tarvitse itse ottaa suurempia lainoja. Tavallisesti näin ei kuitenkaan ole, vaan elokuvantekijän tai tuotantoyhtiön on otettava lainaa itse. Rahoittajat voivat astua mukaan kuvaan myös siinä vaiheessa, kun he näkevät elokuvalta löytyvän omaa pääomaa. Se tuo projektille kuin projektille kaivattua lisäuskottavuutta.
Lainarahan avulla saadaan elokuvalle alkupääoma, joka auttaa oikeiden tekijöiden sitouttamisessa. Kun aletaan tehdä sopimuksia haluttujen kuvaajien, ohjaajien ja näyttelijöiden kanssa, on taustalla oltava todellista rahaa. Työntekijöiden sitouduttua kyseiseen elokuvaprojektiin he joutuvat mahdollisesti kieltäytymään muista, joten myös peruuntuneesta projektista on maksettava korvaus.
Kuvauksen ja tuotannon rahoittaminen lainoilla
Kuvausvaiheessa käytetään eniten rahaa lähes jokaisen elokuvan tapauksessa. Näyttelijöille on maksettava palkkaa, kalustoa on vuokrattava ja muita käytännön asioita hoidettava jatkuvalla syötöllä. Siksi onkin erittäin tärkeää, että tuotannolla on käytössään tarpeeksi suuri budjetti, jolla rahoittaa elokuvan tekeminen. Muuten tuloksena voi olla ongelmia niin henkilöstön kuin kuvauspaikkojenkin suhteen, kun sovittuja palkkoja tai tilavuokria ei saada maksettua.
Kuvausvaiheen budjettia laatiessaan kannattaa muistaa se, että kuvausvaiheessa sattuu ja tapahtuu aina. Yllättäviltä tilanteilta ei voida välttyä, ja siksi tätä vaihetta varten kannattaa harkita joustoluoton hakemista. Joustava luottoratkaisu tarjoaa erinomaisen tuen siinä vaiheessa, kun elokuvantekijä tarvitsee rahaa yllättävien kulujen kattamiseksi. Rahat voi nostaa omalle tilille välittömästi, mikä on valtava etu. Näin kallis elokuvakoneisto ei jää pyörimään tyhjäkäynnillä vain siksi, että projektilta on rahat väliaikaisesti loppu.
Jos pyörität elokuvan kuvausvaihetta itse ottamallasi luotolla, muista suunnitella aikataulusi viimeisen päälle. Näillä luotoilla on nimittäin aina tarkka maksuaika ja korko, joka juoksee niin kauan, kunnes laina on maksettu. Mikäli elokuvaa on kuvattava talviaikaan, on kuvausten todella valmistuttava talven aikana. Muuten lainat jäävät roikkumaan koko elokuvan tapaan aina seuraavaan talveen asti. Tällaisissa tapauksissa voi olla järkevää yhdistää otetut lainat yhdeksi suuremmaksi lainaksi, jolle voidaan neuvotella uusi ja maltillisempi maksuaika.
Jälkituotanto ja markkinointi – lainarahoituksen hyödyt
Kun kuvaukset on saatu onnistuneesti purkkiin, on aika lähteä katsomaan, millaista jälkeä kuvauspaikalla on loppujen lopuksi saatu aikaan. Editointipöydällä aletaan laittaa kuvatuista pätkistä kasaan kokonaista elokuvaa, eikä se aina ole helppo, halpa tai nopea prosessi. Hyvällä suunnittelulla ja tarkalla työllä voi tässä tapauksessa säästää merkittäviä summia rahaa. Usein nimittäin jokin merkittävä kohtaus voi puuttua kokonaan tai olla huonosti tehty, jolloin se joudutaan kuvaamaan uudestaan.
Vaikka jälkituotanto ja markkinointi onkin aina huomioitu jo alkuperäisessä budjetissa, ei rahaa aina välttämättä ole jäljellä niin paljon kuin olisi voinut toivoa. Budjetin venyminen on elokuvanteossa enemmän sääntö kuin poikkeus, joten jälkituotantoa on usein maksettava uudella lainalla. Kyseessä on ikään kuin monelle suomalaiselle tuttu remonttilaina, jolla jo valmiiksi saatu talo laitetaan kuntoon. Ja jotta remontti onnistuu, on niin tarveaineiden kuin tekijöidenkin oltava vaadittavalla tasolla. Palkkaamalla halpoja tekijöitä ja säästämällä kuluissa voi pahimmassa tapauksessa tuhota lupaavan elokuvan aivan loppumetreillä.
Itse jälkituotannon ohella myös markkinointiin kuluu varsinkin suuremmissa elokuvaprojekteissa melkoisesti rahaa ja aikaa. Toimiva markkinointikampanja on elintärkeä osa onnistunutta projektia, sillä hyväkään leffa ei ole paljon arvoinen, jos kukaan ei tiedä siitä mitään. Toisaalta heikompi tekele voi tehdä komeaa tiliä leffateatterissa, mikäli se on onnistuttu myymään katsojille hyvin. Näin elokuva on ainakin taloudellinen menestys, vaikka se ei taiteellisesti yltäisikään toivotulle tasolle.
Lainaratkaisut elokuvayhtiöille – vaihtoehdot ja yhteistyökumppanit
Elokuvatuotantoyhtiöille on saatavilla monenlaisia eri rahoitustapoja. Nykyaikana pankkilainan saaminen elokuvaa varten on kuitenkin todella hankalaa, eikä julkista tukeakaan ihan joka projektille heru. Siksi suurin osa rahoituksesta haetaan joko yksityisiltä rahoituslaitoksilta tai sijoittajilta. Jälkimmäisten osalta kyseessä voi olla joko laina tai suora sijoitus, jolloin sijoittajalle luvataan tavallisesti tietty prosentti elokuvan lopullisesta tuotosta.
Erilaisia rahoitusratkaisuja elokuvayhtiöille ovat muun muassa:
- Perinteinen pankkilaina
- Lainanhaku yksityisiltä rahoitusyhtiöiltä
- Yksityissijoittajien myöntämät lainat ja sijoitukset
- Julkiset tuet ja lainat
- Yhteisrahoitus eli crowdfunding
Jos olet yksityinen elokuvantekijä, joka suunnittelee pienempää projektia, ovat yksityiset rahoituslaitokset yleensä paras vaihtoehto rahoituksen saamiseksi. Et tarvitse välttämättä edes omaa yhtiötä, vaan voit hoitaa rahoituksen lainarahalla yksityishenkilönä. Kilpailuta vain saatavilla olevat lainatarjoukset netissä ja katso, voisitko saada haluamasi lainan.
Toinen vaihtoehto on yrittää yhteisrahoitusta eli crowdfundingia. Tämä nykyaikainen rahoitusmalli voi olla hyvinkin toimiva, mikäli elokuvasi nousee netissä viraaliksi ilmiöksi. Kun kiinnostuneiden ihmisten määrä kasvaa, voi koko elokuvan budjetin saada kokoon pienilläkin yksittäisillä lahjoituksilla. Suomalaisen perusleffan on kuitenkin hankala herättää näin suurta kiinnostusta, joten taustalla on tässä tapauksessa oltava jotakin todella erityistä.
Yhteenveto
Lainarahoitus voi auttaa elokuvantekijöitä tuomaan visionsa valkokankaalle ja parantaa mahdollisuuksia menestyä elokuva-alalla. Samalla se on kuitenkin aina riskialtis valinta, sillä laina on maksettava takaisin. Jos elokuvasta ei tulekaan toivottua yleisömenestystä, tai jos se ei pahimmassa tapauksessa valmistu lainkaan, voi tuotantoyhtiön maksettavaksi jäädä melkoinen velkataakka. Ota siis aina lainaa suunnitelmallisesti ja vältä haavemaailmassa elämistä.
Elokuvayhtiöille sopivia lainarahoitusmalleja on olemassa useampia. Jos onnistut saamaan elokuvan taustalle rahoittajia, siirrät samalla ainakin osan riskistä heidän harteilleen. Samalla menetät tosin suuren osan elokuvan potentiaalisesta tuotosta rahoittajien taskuun. Ota nämä seikat huomioon rahoituspäätöstä tehdessäsi. Saatko ulkopuolisesta rahoituksesta todella korvaamattoman arvokasta hyötyä, vai olisiko sittenkin järkevämpää rahoittaa elokuva itse?