Disney-klassikot järjestykseen 4: Aku seksituristina

Kolme caballeroa on yksi värikkäimmistä ja innovoivimmista Disney-klassikoista. Silti se on on samalla myös melko ikävällä tavalla oman aikansa lapsi.

1940-luvulla Disney teki kuusi useammasta tarinasta koostuvaa antologiaelokuvaa, joista vuonna 1944 ilmestynyt Kolme caballeroa on toinen. Se jatkaa Disneyn Etelä-Amerikan hyvän tahdon lähettiläs -projektia, johon studio värvättiin toisen maailmansodan alla. Itse asiassa se on omalla tavallaan suoraa jatkoa setin ensimmäiselle elokuvalle Saludos Amigos, joka suomalaisittain on joskus tunnettu myös nimellä Oppitunti.

Aku Ankka saa syntymäpäivälahjaksi valtavan paketin, josta kuoriutuu muun muassa kotifilmiprojektori, jolla päivänsankari katsoo Saludos Amigosissa esitellyn brasilialaispapukaija José Cariocan lähettämiä lyhytelokuvia. Ne ovat vitsikkäitä lintuaiheisia – tai muita siivekkäitä eläimiä käsitteleviä – ”dokumentteja”, joissa tutustutaan sekopäiseen Acacuan-lintuun, palelevaan Pablo-pingviiniin ja pienen eteläamerikkalaispojan kesyttämään lentävään Burrito-aasiin.

Vaikka ei olisikaan itse Kolmea caballeroa koskaan kokonaisuudessaan nähnyt, Pablo ja Burrito ovat varmaan monelle tuttuja hahmoja. Niiden lyhytelokuvat on nimittäin esitetty elokuvasta irrotettuina yksinään tai yhdessä erilaisissa koosteissa Samu Sirkan joulutervehdyksestä alkaen.

Loput elokuvasta koostuu pitkälti laulu- ja tanssipitoisista kohtauksista, joissa Aku kumppaneineen vierailee elävien näyttelijöiden esittämissä ohjelmanumeroissa. Näytelmäelokuva ja piirretty seikkailu lomittuvat kuitenkin koko ajan painopisteen vaihdellessa puolelta toiselle.

Bahia-osuudessa Aku ihastuu maailmanlaajuista suosiota saaneen Carmen Mirandan pikkusisko Auroraan. Hänen ihastuksensa saa kuitenkin kilpakosijoita paikallisista miehistä, joiden kilvoittelu rinnastuu Disney-animaattoreiden käsittelyssä kukkotappeluun. Ja se on vain alkua nykyaikaisen punaviherliberaalin triggereitä painelevassa sisällössä.

Aku ei nimittäin osoittaudu kovin uskolliseksi ihailijaksi, sillä pian hän jo lentää taikamatolla Josén ja Meksikoa edustavan kukon, Panchito Pistolesin kanssa, ja jahtaa kaunottaria kaikkialla minne menee. Mirandan hymähtelyä aiheuttaneen kosiskelun jälkeen uimarantakaunottarien jahtaaminen saa hakkaamaan naamaansa kämmenellään, mutta Dora Luz -lauluhetken kukka- ja mehiläinen -vihjailun nolous vaihtuu suoranaiseksi punasteluksi, kun Aku hyvin… freudilaisten kaktusten kanssa tanssii kokovartalokangistuksessa Carmen Molinan heiluttaessa ruoskaa.

Soidinmenojen keskelle sijoitettu uskonnollisen Las Posadas -perinteen esittely tuntuu lähinnä vaivaannuttavalta hurskastelulta.

Kolme caballeroa on erittäin erittäin ristiriitainen tapaus. Sen rakenteellinen löysyys on toisaalta idearikkautta, kun elokuvan sisäisten lyhäreiden hahmot ja katsojat vierailevat toistensa maailmoissa, sukelletaan taikakeinoin kirjojen tarinoihin ja siirtymä realistisesta animaatiomaailmasta absurdiin ilotteluun tapahtuu silmänräpäyksessä.

Yhdysvaltojen hallituksen Disneylle antaman toimeksiannon mukaisesti elokuva esittelee Etelä- ja Keski-Amerikan värikkäänä, kiehtovan historian ja modernissa edelläkävijyydessäänkin mielenkiintoisten elävien traditioiden tyyssijoina. Toisaalta maanosat näytetään länsimaisille ihmisille alkoholipitoisia juhlia ja vähäpukeisia kaunottaria tyrkyttävänä seksiturismikohteena. Elokuvan Akun voi hyvin kuvitella ajelemaan pitkin Ankkalinnan versiota Aleksis Kiven kadusta ja kyselemään puluilta: ”Mitä maksaa?”.

On harmi, että kekseliästä ja teknisesti uskomattoman hienosti toteutettua Kolmea caballeroa pitää tietoisesti ajatella oman aikansa lapsena. Eri tasojen väliset kohderyhmäongelmat ja suosikkihahmon luonteenvastaiset käyttäytymismallit saavat kuitenkin arvostamaan elokuvaa enemmän palasina kuin kokonaisuutena. José Cariocan syntytarina sentään esiteltiin Saludos Amigosissa siinä missä Aracuan-lintu on pelkkä Nakke Nakuttaja klooni ja Panchito Pistoles itsetarkoituksellinen Josén kaltaisen uuden suosikkihahmon luomisyritys.

Ottaen huomioon, miten luontevasti Kolme caballeroa myöhempinä vuosikymmeninä onkin fileoitu osasiinsa, se ei oikeastaan tunnukaan oikealta elokuvalta, vaan loputtomien – joskin riehakkaiden – musiikkiesitysten pitkäksi venyttämältä lyhytelokuvalta. Vieläpä sellaiselta, joka ei ole kestänyt ajan hammasta muuten kuin teknisen huippulaadun tasolla.

Kolme caballeroa (The Three Caballeros)
1944
Disney-klassikko #7
Katselukertojen määrä: 2
Erityistä: Musiikintäyteisessä elokuvassa on vain yksi sitä varten tehty kappale. Silti se sai kaksi musiikkiaiheista Oscar-ehdokkuutta.

Aiheeseen liittyvät jutut